Oivalluksia

"Kasvu" 10/2018. Artbyme
Mennyt vuosi on opettanut minulle paljon. Varsinkin erityisherkkyydestä, överiempaattisuudesta sekä itsehillinnästä ja omien henksten resurssien rajallisuudesta.

Olen oppinut sen, että erityisherkkyys ei tarkoita sitä, että voin tehdä typeryyksiä ja oikeuttaa ne erityisherkkyydellä. Erityisherkkyys ei ole hallitsematon ominaisuus. Itsekurin puute ei tarkoita sitä, että maailman täytyisi ymmärtää mun erityisherkkyyden ja antaa erityiskohtelua. Ei. Minä itse olen vastuussa siitä, että toimin niin kuin yhteiskunnassa on tapana, kohtelen muita hyvin, ja ensisijaisesti pidän huolta itsestäni jotta voin pitää huolta rakkaistani. Hajoneena en voi pitää huolta kenestäkään.

Erityisherkkyys tuo luonteeseen hyviä ja haasteellisia ominaisuuksia. Mutta niin myös kaikki muut supervoimat ja kyvyt. Ihmiselle itselle jää vastuu hyvien ominaisuuksien maksimaalisesta hyödyntämisestä ja haitallisten ominaisuuksien maksimaalisesta hallinnasta. Toki on helppo laittaa peukku suuhun ja mutista et "oon erityisherkkä-oon vaan tuollaine" - olen joskus aikaisemmin sallinut itselleni sen... mutta se on vain vastuun pakenemista. Vastuun omasta itsestä, elämästä, ajatuksista. Lapselta sen ymmärtää, mutta aikuinen ihminen tietää miten on oikein ja miten väärin.

Överiempaattisuus kuuluu erityisherkkyyteen sen olennaisena osana. Voi Luoja mitä kaikkea jouduinkin oivaltamaan ennen, kuin tajusin. Keep it simple! Empatia niin kuin kaikki energia maailmassa - loputon. Mutta voisin kuvitella itseäni energiaa varastoivaksi akuksi. Minuun varastoituu vain rajallinen määrää energiaa, tässä tapauksessa empatiaa, kerrallaan. Kun kulutan sitä liikaa, se loppuu toki ja tarvitsen latausta. Lataus tapahtuu AINA ottamalla energiaa jostain. Muilta ihmisiltä esimerkiksi tai luonnossa. "Tyhjänä" sitä vaipuu itsesääliin, vaatii muilta ymmärrystä, huomiota, huolenpitoa, läsnäoloa... Latautuneena olo on taas hyvä ja överiempaattinen...

"Turva" 8/2017  Artbyme
Ja nyt kyse on siitä miten sitä rajallista energian määrää käytän. Käytänkö sitä kaiken maailmassa tapahtuvan epäoikeudenmukaisuuden murehtimiseen, uutisten itkemiseen, muita koko aika auttaen - kulutan energian loppuun, tyhjenen, rasitan läheisiäni vaatimuksillani täyttää energiavarastojani, lataudun ja lähden taas sitä energiaa jakaamaan. Vaiko säännöstelenkö sitä tarkasti. Antaen ensisijaisesti itselle, pienelle läheisten määrälle ja se mikä jää ylimääräiseksi - muille asioille.

Monesti överiempaattiset ihmiset käyttävät omaa kallista energiaansi muihin jättämällä itseä täysin ilman. Akku kuitenkin tarvitsee latausta ja huomaamatta överiempaattinen muuttuu hetkelliseksi rasittavaksi vaatien muilta samaa kohtelua, jonka itse muille pyytämättä antaa. Ja kun muut ihmeissään sulkeutuvat kuoreensa, överiempaattinen tuntee tuskaa, hylätyksi tulemisen tunteita, tarpeettomuuden yms. ikäviä tunteita. Olen toiminut näin ennen. Tiedän mistä puhun. Eräälle lukijalle toivon, että nyt tapahtuu HOX! Ratkaisu tähän on se, että alkaa elää itseä varten. Tule itsen parhaaksi kaveriksi, nauti jokaisesta hetkestä itseä varten. Kaiken olemassa olevan empatian tulee suunnata ensisijaisesti itselle- eikä se ole narsismia. Vain hyvinvoivana ja itseään rakastavana voi rakastaa muita pyyteettömästi, muissa tapauksessa se on vain lahjontaa jälkivaatimuksilla.

"Tunne" 12/2015 Artbyme
Överiempaattisena en voinut sulkea pois ajatuksia maailman murheellisista asioista. Keinona - en ole kohta kolmeen vuoteen katsonut eikä kuunnellut uutisia. Pakotan itseäni olla lukematta itkuparkutarinoita somesta yms. Tunnen itseäni ja eristän itseäni asioista, joiden tiedän vievän energiani, mutta joille en voi mitään. Menetän energiani ilman tulosta. Tuhlausta! Keskityn itseeni, mun pikkuympyröihin. Asioihin joihin voin vaikuttaa, aloittamalla itsestäni. Voi kuullostaa itsekkäältä, mutta se on minulle ainoa oikea tie.

Liika-ajattelu. Sitäkin on helppoa sanoa - mä nyt vain oon tälläinen... Mu



tta kun miettii - sellainen lause on vastuun siirtäminen ulkopuolisille tekijöille. Olen oppinut, ettei kaikkea tarvitse miettiä. Ajatustyöhön myös kuuluu energiaa. Niin säännöstelen sitäkin priorisoimalla tarkkaan. Oma tasapaino on tärkeämpi, kuin jatkuva pohtiminen. Meidän päässämme on kuitenkin suurimmilta osin ajatuspätkiä,  tietynlaista kaoottisuutta ja jos ei osaa katkaista sitä virtaa, kuluttaa vain itseään liikaa. Kyllä minä pohdin edelleen ja paljon, mutta en salli itselleni overthinkata. Itsekuri on tässäkin tärkeä.  Meditaatio ja jooga auttavat pois overthinkkaamisestakin :)


Tsemppiä! 

1 kommentti:

  1. Point taken! Hiukan mutkien kautta tosin, mutta päämäärä kuitenkin saavutettu.. Hitaasti, mutta varmasti! :)

    VastaaPoista

Sinkkuelämää

Eli suomeksi : minulle riitti. Suhteilu. Joksikin aikaa. Minulle tuli paha ähky. Mä en enää jaksa. Piste. Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Ovatko...