Tekemistä ja intoa

Torstaina ja perjantaina sain nauttia vapaapäivistä. Touhuilin kaikenlaista kotijuttua, kunnes katsoin Lilliä ja aurinkoa ja sen läpinäkyviä takalaseja ja sain idean tummentaa lasit :D Nappasin nuoremman lapseni kyytiin ja lähin menemään ihanaan Motonettiin tietysti. Mukaani tarttui autosamppoo, tuollainen ihana ryppyletku ja lasien tummennuskalvo.

Siinä tummennuskalvon paketissä oli muuten ohjeet, joita muuten myös luin ja mitä ihmeellisintä ymmärsinkin. Noudatin ne pilkulleen, noh... melkein ja tuloksena oli kaksi tummennettua Lillin sivuikkunaa. Takaoven lasi onkin vaikeampi juttu ja kalvoa ei riittänyt. Oven joudun myös ilmeisesti irrottamaan, jotta lopputuloksesta tulisi edes lähelle siistiä, eli se onki isompi projekti... joka vaatii useampaa vapaapäivää (KÄÄK, jos en saakaan ovea takaisin paikoilleen) Alempana oleva Lillin kuva on vielä ilman tummennusta. Lisään sitten vertailukuvan, kun työ on loppuun tehty :) Mutta jo nyt Lilli näyttää näin visualistin silmään paremmalta... jos ei siis katso sen ruosteista pohjaa :D

Perjantaiaamuna heräsin tomerana, kun suunnittelin siivouspäivää. Lähin alakertaan hakemaan imurin ja sepä olikin sitten purtu poikki :/  Koiratalouden iloja. Johdot piti liittää yhteen. Reippaana tyttönä kipitin autotalliin, hain monitoimityökalun, kutistesukkia, sytkärin ja sakset. Ja ryhdyin töihin. Kuorin johdot, ja liitin ne yhteen kietomalla samanväriset johdot yhteen. Näytti hyvältä kunnes tajusin, että unohdin pujoittaa kutistesukat niihin johtoihin. Kiitin itseäni siitä, että olen nainen eikä mulla löydy mitään juottotarvikkeita ja purkaminen on helppoa. Pujoitin kutistesukat ja liitin johdot taas yhteen... Taas iloitsin ylpeänä itselleni, kunnes tajusin, että ne kutistesukat ovatkin liian pieniä, kun johtojen liitoskohta onkin johtoa paksumpi. Minä en kerro kuinka monta kertaa juoksin autotalliin hakemaan niitä erikokoisia kutistesukkia ennen kuin tajusin ottaa mukaan koko paketin... Noh... loppujen lopuksi sain kaikki tehdyksi ja lopputulos oli ihan hyvä. Sittei muuta kun imurin pistoke pistorasiaan ja siinäpä se toimii kuin ei sitä koskaan olla purtukaan :)

 

 Tunsin itseäni ihan kaikkivoipaiseksi!

 

 

Viikonloppuna sain sitten ymmärtää sen, että karmeita tyyppejä on sittenkin olemassa. Jotka suunnittelee ilkeitä juttuja ja toteuttaa ne tietäen koko aika, mikä on tavoitteena. Tavoitteen saavuttamiseksi käy mitkä vain keinot. Valehtelu, kiertely ja hyväksikäyttö. Olen naiivi. Mutta ehkä kuitenkin  vika ei ole minussa vaan siinä ilkeässä ihmisessä :)

Sitten tutustuin ihan tosi mielenkiintoiseen ihmiseen. Ja mielelläni haluaisin tutustua häneen paremmin. Ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia kuitenkaan :) Jotakin se vanhakin lehmä näköjään elämässä oppii :)

Mukavaa viikonalkua!

 

Muutama sana existä vielä... miksi niiden täytyy aina yrittää pilata hyvän päivän jollain sotaleikeillään. Ainakin mun exällä tuntuu olevan pakkomielle siihen, onneksi olen jo iso tyttö ja ymmärrän näitä katkeroituneen mielen leikkejä enkä reagoi niihin tätä enempää.

Kumppanin löytäminen netistä...

Rakkaus. Onko sitä? Oikeasti? Onko "Minä Rakastan Sinua" vain lause? Kaunis lause, jota sanomme toisellemme saadaksemme huomiota, hyväksyntää... velvoittaa toista tekemään jotain? Haluammeko tavata ihmisen vaiko kasan ominaisuuksia? Haluammeko nauttia toisen iloisista silmistä, hellästä katseesta, välittävistä käsistä vaiko statuksesta, oikeuksistamme, toisen omistamisesta? Minä haluan löytää sen oikean tyypin itselleni. Minä vielä viikko sitten uskoin, että hän löytyy vielä. Mutta nyt en enää usko siihenkään.

Ihmisillä on kaikenlaisia kriisejä elämässä ja minulla sellainen on nyt. Jostain syystä aloin jäsentämään tätä maailamaa uudestaan ja kaikki ennen itsestään selvinä pitämäni asiat eivät enää siltä näytä. Sain viikko sitten ajatuksen tehdä profiilin useampaan nettideittipalveluun. Mä olin käyttänyt osan ennen, hyvin lyhyitä aikoja ja poistin profiilit päivän kahden jälkeen. Oli toki hienoa saada paljon viestejä, mutten yleensä edes lukenut niitä. Avasin yleensä yhden, kirjoitin ihmisen kanssa kävin treffeillä ja bannasin numeron. Kerran kävi toisin, mutten avaa yksityisyyden syistä tarinaa enempää.

Laitoin siis profiilit E-Kontaktiin, Happy Pancakeen, Suomi24 ja Tinderiin. Kävin myös (joo olen idiootti enkä enää tiedä miten pääsen tästä yli) lukmassa Iskuria. Jah voin sanoa, etten enää ikinä, milloinkaan, koskaan laita profiliani mihinkään deittipalveluun.

Sain viikon aikana yhteensä reilut 1000 viestiä. TUHAT! Mua ahdistaa, kun kirjoitan... mutta jatkan. On hyvää muistaa jatkossa, jos taas tekee mieli mennä nettiin ihmisiin tutustumaan. Luin kaikki. Muutamalle ihmiselle vastasin. Kolmen kanssa jatkoin jutustelua ystävämielessä ja kahta ehkä käyn tapaamassa. Se järkytys, minkä koin, on suuri. Siitä, mitä minä viesteistä luin.

Eräs tyyppi kovasti halusi, että minä, hänelle tuntematon nainen, jonka profiilissa lukee "elämänkumppania etsin", katselisin kuinka hän tyydyttää itseään. Mies lähetti viisi viestiä, hän tarjosi 100 euroakin siitä... Hermostuin ja kysyin onko hänellä kaikki inkkarit kanootissa, johon hän vastasi että hänellä hyvin pieni elin ja hän nyt haluaa että joku katsoo ja nauraa sille... Joo mieltymyksiä monenlaisia, mutta... itse en näin ihmisiä olisi lähestynyt...

Eräs toinen kauheasti laitteli kuvia treenatusta, upeasta vartalostaan, tavoitteena seksi. Alastomia kuvia ja kuvia elimistä oli joka toisessa viestissä. Osa haki kumppania, elimen kuvalla... hmmm... osa salaseuraa. Ne joilta ei tullut kuvaa joko aloittivat keskustenut : wow upeat rinnat, tai sitten hyvin vihaisesti reagoivat siihen, etten vastanut heidän moi tervehdykseen 10 minuutin sisällä... Monelta nuppi lähti niin nuriin ja jutut lapaisesta, että vaikken vastanut mitään sain 4-7 viestiä perään, kuinka ylimielinen huora olen... siksi etten vastanut 10 min sisällä... tuollaistako kumppaniksi... oli kaikenlaisia muitakin viestejä, outoja ja vähemmän...

Eniten ahdisti varattujen miesten suuri määrä. Salaseuralaisena saisin vaikka mitä, rahasta matkoihin :(. Iskurissa kirjoitin kolmelle varatulle viestin, jossa kysyin tulisiko mies tunnin sisään (välimatkaa huomioon ottaen lähtö ois pitänyt tehdä heti). Kaksi olisi tulossa heti ja yksi pahoitteli et menisi puolitoista tuntia, koska hänen piti vaimolleen sepittää tarinaa. Ja minä en edes kuvaa itsestäni laittanut! Enkä muutakaan tietoa heille! Tämä järkytti minua ihan tosi paljon. Mitn minä voin luottaa enää kenenkään? Miten mä pystyn aloittaa mitään suhdetta kenenkään kanssa? Nuo varatuthan varmasti vannoo rakkautta, tai ovat tehneet niin... He herää samasta sängystä sen omien lastensa äidin kanssa tietäen mitä tekevät hänelle ja silti tekevät.

Maailma on oikeasti aika paska paikka. Ja mun on keskittyvä mun eläimiin, lapsiin ja Lilliin ja unohdettava kolmijalkaiset.

Rakkaus on kertakäyttösana.

Pohdintoja

Tämä päivitys ei sisällä mitään remontteja eikä autojuttuja. Tuli tarve pohtia ja jäsentää ajatuksia. Lähinnä ihmisistä ja ihmisluonteesta. Eräs mun luonteenpiirre on tuonut minulle paljon harmia elämään, mutta jostain syystä en vain osaa olla erilainen, vaikka haluaisinkin välillä. Se piirre on usko ihmiseen ja hänessä olevaan hyvään.

Koska olen tuollainen avoin ja naiivi sekä toiminnassani vilpitön, koen virheellisesti, että muutkin ihmiset olisivat samanlaisia. Ja se ihmisten todellinen luonne ottaa erittäin kipeästi nuppiin, kun siihen törmään. Toisaalta ymmärrän ihmisen luonnetta siltä osin, että eläimenä ihminen on itsekäs ja tavoittelee omaa etua. Joka on yhteydessä alitajuisesti suvun jatkamiseen tai hengissä pysymiseen. Ja se on ok. Se, mikä nyt mietityttää on tullut huomattua eräällä anonyymipalstalla, jossa olen kirjoitellut mielipiteitäni. Esitän sen asian kysymyksenä ja se vahvasti nakertaa uskoani ihmiseen ja hänessä olevaan hyvään. ONKO ANONYYMILLA OIKEUS RIKKOA LAKIA?

Anonyymikeskustelupalstoja on monia. Jokainen voi kirjoittaa sinne mitä vain ilman, että joku häntä tunnistaa. Se on hyvä, vain onko kuitenkaan? Anonyymipalstoilla on trolleja, joiden tarkoituksena on pahoittaa muiden ihmisten mieltä. Ihan samaa kenen, kunhan aiheuttaa sen jollekkin. Oikeassa elämässä ihminen ei välttämättä edes vaikuttaa sellaiselta, millainen hän voi olla anonyymina. Ja tämä on pelottavaa. Koska joidenkin anonyymien ilkeys on todella vahva. Eikä se ilkeys ihmisestä poistu, vaan se kantaa sen itsessä, vaikkei muut huomaa.

Itselleni on tärkeä se, että olen minä itsenäni. Sellainen, millainen olen. En näe mitään järjkeä siinä, että esiintyisin jossakin anonyymina eri persoonana. Miksi tekisin näin? Miksi moni tekee näin? Vastaukseksi ainakin itselleni tulee, että siksi ettei ihminen ole tyytyväinen siihen, mikä on ja haluaa olla joku muu.

Se, mikä huolestuttaa eniten, on anonyymikeskusteluissa monesti avoimesti esille tullut ajatus: Anonyyminä on OIKEUS sanoa mitä vain (lue loukata, uhata, haukkua, alistaa) ilman, että henkilöllisyys paljastuu. Häh? Jännä ajattelutapa. Tämä kertoo mielestäni paljon henkilön arvomaailmasta... Jos on mahdollisuus varastaa, ilman että henkilöllisyys paljastuu - voi varastaa? on oikeus varastaa? Entä kaikki muutkin rikokset? Sama juttu? Ja tätä kun pohtii laajemmin, se on pelottavaa. Sillä trollianonyymeja ei ole yksi eikä kaksi.

En myöskään käsitä mikä OIKEUS voi olla anonyymilla haukkuja ja solvata? Palstalla, jossa kirjoittelin ja jota luin, on pääsääntöisesti miehiä. Ja ne miehet haukkuvat naisia, toisiaan, julkkikisia. Ja heille on kovin hauskaa. Siellä on muutama todella mukavakin ihminen joukossa, jotka ilmaisevat mielipiteitään, mutteivät hauku. Mutta siitä OIKEUDESTA. Perustuslaki jo sinänsä kieltää kaiken tuollaisen, minkä saa palstalla lukea. Eli joidenkkin mielestä anonyymistatus antaa OIKEUDEN rikkoa lakia. Erikoinen ajattelumalli. Maailmankuvani muuttuu radikaalisti.

Kun oikeasti... ajattelin, että tuollainen katkeruus, haukkuminen, kateus ja kierous on ominaista naisille. Ei miehille. Naisten keskustelupalstoilta kaikki varmaan ovat kuulleet. Akat kun vallasta taistelee, vaikka se valta onkin palstavalta anonyymina, niin se on sota se. Tai jos akat miehiä alkaa haukkua, niin se on karmeaa kuunneltavaa. Akkoja kuitenkin ohjaa ukkoja enemmän tuo hormonitasapainon muutokset. Ajattelin aina, etteivät miehet ole tuollaisia. Mutta tiedättekö... ovat kyllä. Ainakin jotkut.

Ymmärrän, että sellaisille palstalle eksyy jonkin verran mielenterveyskuntoutujia tai jopa sairaita ihmisiä. Onko se sitten niinkin suuri ongelma, nuo mielenterveyshäiriöt...? Ja kun selailin eilen esimerkiksi erään palstak keskusteluja, aiheealueena kunnat. Niin jokaikisessä on joku haukkuja, ilkeä ja jopa uhkauksiakin esiintyy. Itseänikin on vastaavasti haukkuttu, ja kun tulin omalla nimellä esille ja pyysin kirjoittajan olemaan yhteydessä minuun suoraa ja haukkua vaikka kahvikupposen, jota hälle keitän, äärellä. Arvatkaa tuliko sitä yhteydenottoa. Ei. Kolme kuukautta olen odottanut jo. Haukut jatkuivat, joka kerta omalla nimellä ja yhteystiedoilla pyysin yhteydenottoa eikä kuulunut mitään. Ja näin noin 30 kertaa. Hmmm... mitähän kaikkea se ihmisluonteesta kertoo sellaista, jonka mun tulisi oppia?

Vastaus yksinkertainen: ÄLÄ LUE ANONYYMIPALSTOJA
Nyt lenkille koirien kanssa ja töihin :)

Hyvää maanantaita!

Sähkö...tollo

Kuten edellisessä päivityksessäni kirjoitin, lastenhuoneeseen piti laittaa lamppu. Kaikissa muissa huoneissa oli sellainen siisti rasia, mutta lastenhuoneessa katosta pelottavasti roikkui kaksi sähköjohtoa.Eli minun piti ostaa niille se rasia. Tein toisen huoneen kapineesta kuvan ja lähdin paikalliseen sekatavarakauppaan. Sähköosastolla oli paljon niitä rasioita ja valitsin mielestäni samannäköisen.

Tulin takaisin kotiin ja hyökkäsin johtojen kimppuun. Muistin, että joskus joku on maininnut minulle, että jos sähkön kanssa touhuaa kotona, täytyy joku pääkytkin sitten sammuttaa. Löysin kyllä sähkötaulun suht nopeasti, muttei mulla ollut hajua mikä se pääkytkin on ja minkänäköinen. Yksi kytkimistä oli muita hieman isompi ja päättelemällä oivalsin, että se on luultavasti se pääkytkin. Ja olihan se se, koska kun käänsin sen, pesukone yläkerrassa lakkasi toimimasta. Jes.

Sitten noin 15 minuuttia tappelin sen tyhmän rasian kanssa. Se näytti umpinaiselta ja pitihan sitä avata. Keittiöveitsellä se kyllä aukesi. Niin, siinä vielä oli ruuvi, jota ruuvasin pois. Eli rasia on ollut kahdesta osasta tehty. Toki, järkevänä naisena tajusin mitä pitää tehdä. Tietenkin ne johdot piti yhdistää rasiaan.  Aloin miettimään, että mitenköhän minä sen teen kun tuo levy on umpinainen. Evrika ja tajusin, että tietenkin johdot menisivat läpi levyn kahden sivussa olevien aukkojen kautta. Pujotin toinen johdoista yhteen reikään ja tungin sen sitten siihen sähköjohdoille tarkoitettuun reikään, jota loogisesti päättelin olevan oikea. Siinä oli kyllä jostain hämärästä syystä kuusi reikää. En kyllä tajua vieläkään miksi... Jos johtoja on kaksi, mitä varten kuusi reikää...Mut tungin nyt sitten.

Tämän jälkeen minulle tuli mieleen, että kai sen levyn pitäisi jollain tavalla olla katossa kiinni ja olihan siinä mukana myös kaksi ruuvia. Tutkin katossa olevaa reikää, mistä nuo johdot tulivat, ja löysin kaksi ruuvipaikkaa. Tajusin toki, että ne reijät, joita ajattelin olevan johtoja varten olivatkin sittenkin ruuveja varten. Tovin pohdin et mistä nuo johdot sitten tulee levyn läpi ja keksin, että poraanpa reikää levyyn ja siitähän niitä johtoja sitten pujotan nätisti.

Yritin irrottaa sen tungemani sähköjohdon siitä levystä eikä se irronnut millään... Mul meni oikeasti hermot sen kanssa. Loppujen lopuksi kirjoillen, onneksi lapset eivät olleet kotona kuuntelemassa, päätin jättää se johto siihen paikkaan mutta toiselle porata reijän levyyn. Näin sitten teinkin.

Sitten vain ruuvasin sen levyn kiinni kattoon... yhdellä ruuvilla vain xD, mutta tukevalta se vaikutti, kun siitä koukusta vedin.

 Olin hyvin ylpeä itsestäni toki. Taas kerran :D. Kyllä ihminen voi oppia mitä vain. Eikä tarvitse olla mies, että laittaa tuollaisen kapineen kattoon. Sitten ei muuta, kun ruuvasin rasina toinen osa siihen levyyn ja ripustin lamppu :)

 Tuollainen nätti ja ihan itse laitettu :D Pikkasen kyllä jännitti kytkeä päälle sähköt pääkytkimestä. Muttei tapahtunut mitään pamahdusta eikä räjähdystä ja pesukonekin käynnistyi taas. Lähin lastenhuoneeseen ja pistin valot päälle samalla peläten, että kohtapa naapurit kiittää jos joku oikosulku tapahtuu...

Mutta lamppu syttyi nätisti ja siinä se nyt roikkuu :D

En ole arvostanut näitä juttuja suhteessa, kun mies teki niitä. Luulin, että se on peace of cake... Nyt itse sen tehtynä ymmärrän, ettei se vaikeaa toki ole, mutta.... jos mulla joskus vielä on mies, niin lupaan ja vannon arvostaa kaikkia tuollaisia juttuja, jos hän nyt niitä tekee... Voihan olla, että se tyyppi onkin sellainen ettei tee eikä opi eikä halua oppia... teen silloin toki itse... mutta jos hän tekee hän kyllä tuntee olevansa arvostettu niidenKIN vuoksi xD. Kyllä se kantapään kautta oppiminen on tehokasta se xD. Sorry entiset kumppanini, etten osannut arvostaa teitä niin, kuin nyt olisi pitänyt :) Ootte olleet huippuja, kun minun ei koskaan tarvinnut tehdä tuollaisia :)

Vapaapäiviä

Norovirus on ilkeä tauti. Se on kyllä... Ei tästä enempää, mutta nyt olen kunnossa ja kaksi vapaapäivä edessä. Heräsin aamulla ja ilma on mieletön, kevät tulee <3.

Parin viimeisen päivän aikana en oiken kerinnyt tehdä paljon mitään. Paitsi, että vähän tutkin Lillin korjausoppaan. Ja kun sitä tutkin, minua alkoi hirvittää se tavaramäärä, jota minun sitten täytyy Lilliä varten hankkia. Noh, onneksi kaikkea ei tarvitse kerralla hankkia, vaan sitten kun tulee tarvetta.

Ihan jäätävä määrä juttuja, joista en tajua mitään. Mutta, kaikki ajallaan :D Kirja on aivan huippu ja siinä on ongelmaratkaisuissa ihan niin yksiselitteisesti selitetty, mistä mitäkin voi johtua, että kai minäkin sen tajuan. Tietoa on kuitenkin todella paljon, uutta sellaista.

Vieläkään en tajua mikä moottori sitten minun Lillilläni on. Ja mistä sen tietää. Kirjassa on kaksi kuvaa 4 sylinterisestä ja jostain toisesta 6V...moottorista ja tekniikasta ympärillä, mutta Lillillä moottori näyttää 4 sylinteriseltä ja muu ympäristö ja kaikkien putkiloiden sijainti aivan erilainen. Mutta minä en vielä ole selvittänytkään mikä se moottori ylipäänsä on ja miten se toimii. Ehkä turhaa minun on näitä vielä miettiä.

Tänään sitten lisäsin sitä ohjaustehostinlitkua sinne säiliöön. Jännittää onko oikea neste mennyt oikeeseen paikkaan... mutta senpä näen kohta sitten. Luotan kuitenkin Motonetin ystävällistä asiakaspalvelijaa. Niin ja tiedän nyt, että se litku on öljyä :D.

Avasin säiliön korkin, se oli muuten kauhean tiukassa ja siinä oli jotenkin monimutkainen tuo säiliö. Normaalisti olisin vaan lirauttanut suoraan purkista sitä öljyä sinne säiliöön, mutta nyt keskityin siihen mitä tekisin, jos olisin mies. Tuli mieleen, että käyttäisin jotain suppiloa varmaan. Ja sitten minussa nousi kauhea raivo. Pitääkö mun muka luovuttaa keittiön juttua johonkin auton litkun laittamiseen? Noup. Keittiövälineet ovat tärkeitä, eikä niitä saa tuollaiseen käyttää. Mutta... kyllä nyt Lillistä niin paljon välitän, että se saa sen mun suppilon. Huoh.

Ohjaustehostinölyä (wow, tulee kylmät väreet ja pro-olo kun kirjoitan näin xD) oli minimimerkin tasolla ja pikkuhiljaa lisäilin sitä uutta säiliöön max merkin asti. Ei mennyt paljoa :D

Tarkistin vielä jarruöljyn tason ja se oli vissiin ok. Siinä ei ollut min merkkiä, vaan max merkki.

Sitten minulla on ongelma tuon Lillin kanssa. Se pitää jotain ihmeääntä. Videossa kuuluu. Ei se koko ajan pidä sitä, mutta tyhjäkäynnillä. Nyt olen huomannut kun avasin ikkuna ajaessa, että myös ajaessa se kuuluu. Mikähän se voi olla. Laitoin Mazdan keskustelupalstalle videon, muttei mitään järkevää vastausta ole tullut. :/ Mistähän senkin tietää, mistä tuo ääni johtuu? Se kuuluu takana ja myös kuskin penkin "alla".

Noh, se riittää tälle päivälle autojuttuja. Nyt muutotavaroiden kimppuun. Oikeasti, en ikinä ennen tajunnut että mulla on niin paljon kaikkea tavaraa! Mä en edes tiedä miksi minulla sitä on niin paljon ja missä se kaikki oli entisessä kodissani. En ole kerääjä ja joka vuosi keväällä olen kovalla kädellä poistanut tarpeettomia tavaroita ja silti niitä on älytön määrä!

Seuraavaksi sitten ripusta lastenhuoneeseen lampun. Katosta minua tuijottaa kaksi tuollaista johtoa. Kai siihen nyt pitää tehdä jotain :D kuten ostaa joku rasia tai jotain :) Kauppaan siis --->

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE! Myös akiperttikukaliellekin ;D

Tavallinen nainen Motonetissä

Minä vihaan kaikkia sellaisia tavaroita, joiden käyttötarkoituksesta minulla ei ole hajua. Minua ärsyttävät kaikki johdot, epämääräiset ruuvit, pultit ja tuollaiset. Käsi sydämellä voin kertoa, että suhteessa ollessani olen aina ihmetellyt sitä, miksi miehet viihtyvät Motonetissä. Eivätkä niinkään viihdy Ikeassa, millä logikalla senkin voi ymmärtää. Mutta eilen lähdin ajelemaan töihin iltavuoroon hieman etuajassa ja minulla oli noin tunti vapaa-aika, jota sitten päätin käyttää ohjaustehostinsäiliölitkuasioiden selvittämiseen. Lähestyin tätä karmeaa kauppaa, josta kaikki tarvitsemani pitäisi löytyä.

Menin palvelutiskille ja siellä oli jono. Pyörin hyllyjen välissä odotuksen ajan ja ihmettelin tätä vihaamani tavaroiden paljoutta. Sitten löysin ihanan keltaisen pesusienen, joka oli ihanan pyöreän ja  pehmeän näköinen ja söpö. Luin mihin tarkoitukseen se on ja se oli auton kiillotukseen. En tiennyt kiillotanko Lilliäni, mutta pesusieni sopii sille hyvin väriltään. Seuraavaksi sain ajatuksen kiiltävästä Lillistä ja tutkin vahoja. En ole koskaan vahannut autoa, joten sitäkin täytyy opetella. Ostin sitten söpön pesusienen, kaksi vahaa, mikrokuituliinan ja olisin varmaan kaikkea muutakin voinut ostaa, kun näitä söpöjä, värikkäitä purkkiloita hyllyissä oli ihan käsittämätön määrä, mutta tuli mun vuoro asiakaspalvelupisteeseen.

Selitin nuorelle miehelle, että olen täysin out autoasioissa, mutta olen nyt alkanut kiinnostumaan yhtäkkiä ja huomasin, kun rassasin sitä kaasuttimen läppää, että moottorin vieressä olevassa säiliössä, josta minulla ei ole tietoa mikä säiliö se on, siinä oleva litkun määrä on minimimerkissä ja mun luultavasti täytyy lisätä sitä litkua. Mutta kun en tiedä millaista ja mitä varten. Näytin myös kuvan nuorelle miehelle siitä säiliöstä. Kerroin, että tuttavani kertoi tarvitsevani ohjaustehostinnestettä tai öljyä, en enää muista. Miehelle oli hauskaa. Hän kaivoi sen litkun mulle ja lisäksi vielä suositteli kirjaa. Oli niin hyvä palvelua, että melkein alkoi uskoa uudelleen miesten kaikkitietämykseen :D.
Nyt sitten minulla on tarvitsemani litku.Säiliön täyttämisestä varmaan tulee oma kirjoitus, kun en tässä nyt tapahtumien suuren määrän aikana oikein kerinnyt sitä tekemään.

 Joo ostin myös jotain uutta ihmeellistä käsien pesuainetta, kun luultavasti kädet tästä lähtien ovat minulla usein mustat. Olen kuitenkin sairaanhoitaja ja potilaat ja työkaverit eivät luultavasti näkis, että mustat käteni soveltuisivat medisiinisiin toimenpiteisiin. No, ku käsiä pestään usein, täytyyhän niitä rasvatakin. Mukaani tarttui oikein Working hands :D niminen oikein tehokas rasva. Täytyy kokeilla...Motonetissä tajusin etteivät miehet nyt niin paljoa naisista eroa. Miesten kaupoissakin on näköjään kivoja purkkejä, rasvoja, kiiltäviä blingbling juttuja ja kaikkee xD

Ja hei. Mulle ei todellakaan makseta tästä. Ei siis ole mitään tuoteasetteluja :D ihan vain ihmeellistä miesten maailmaa.

Ja lisäksi... MINÄ OSTIN MAZDA 6 MANUAALI KORJAUSOPPAAN!!! *hyppelen innoissani täällä * Vähänkös minusta tulee nyt PRO! Suoraan sanottuna, minua pelottaa avata tuo kirja. Ei siksi, että pelkään sokeutuvani nähdessäni mielessäni tulevaisuuteni maailman parhaimpana mekaanikkona... ei... Vaan siksi, että pelottaa... menevätkö monimutkaiset aivoni solmuun enkä pääse aamulla töihin hoitamaan auton korjaukseen verrattuna vaatimatonta hommaa - ihmisten terveyttä ja sydämiä... tajuanko ylipäätään yhtään mitään siitä, mitä siellä lukee xD. Toisaalta, jos miehet ymmärtää, miksen minä ymmärtäisi. Sitä paitsi, eivät edes kaikki miehet ymmärrä tätä ihmeellistä koneiden maailmaa xD joten, kerään rohkeutta ja avaan kirjan ensimmäistä kertaa... huomenna.

Ja näin minäkin menetin sydäntäni tälle kaupalle. Löysin tosi söpön vaihdekeppinupin. En ostanut, kun viime hetkellä huomasin sen pakkauksen päällä tekstin, jota en tajunnut... pitää vielä selvittää sitäkin xD Sitten siellä oli ihania kutistesukkia. Erivärisiä <3. Lillillä ne on kaikki tylsän mustia. Taidan alkaa niitä vaihtamaan jossakin vaiheessa myös :P

Tänään töissä mielessäni pyörii vain autojutut potilaiden huolien lisäksi. Mietin mitenkähän minä korjaan moottoripyörääni, joka sammui yhtäkkiä pariviikkoa sitten eikä käynnistynyt enää. Minä ja vanhin tyttäreni fiksuina heti ruvettiin ymmärtämään, että vika on tulpassa. Ei voi olla muussa. Etsittiin sitä tulppaa, löydettiin, irrotettiin tyttären miehen avulla... mutta uutta en mistään saanut tilalle. Kirjoittelin pyörän myyjälle. Hän ihmetteli suuresti, miten näin uusi pyörä ja tulppa voinut mennä. Noh, ehkä muilla ei mene, muta mulla menee ja se on tulppa se, mikä hajos.

Tänään sitten sattumalta sain tietää... että moottoripyörä sammuu aina jos tukijalka lasketaan maahan ja vaihde on päällä... Tulin kiltisti kotiin, hiljaa kaivoin taskustani sen tulpan, ruuvasin sen paikalleen... otin tukijalka pois... painoin kytkintä... ja ihanan iloisesti Suzukini  se alkoi putputtelemaan siinä... Hmmm, ehkä jos olisin mies olisin tiennyt tämän. Ehkä osaisin ajatella yksinkertaisemmin eikä niin katastrofaalisen suurestu xD Mutta tiedänpähän missä moottoripyörässä on tulppa ja miten sitä irrotetaan ja takaisin ruuvataan xD Ei enempää tästä. :D

Myös ikäviä juttuja tapahtunut. Lilli on vahingoittunut :(. Lähdin työpaikan parkkikselta ja yksi täti sitten päräytti peruuttamalla Lillin oikeeseen renkaseen ja vähän peltiinkin vetokoukullansa.... Nyt Lilli sitten omituisesti vinkuu lisäksi...kun peruutan sitä... Kyllä tällä vaudilla minun sokaistavan loistava tulevaisuus automekaanikkona voipi ihan oikeasti toteutuakin...


Sitten minulle soitti ukko jostain autopurkaamosta, ja tarjosi katalysaattorin hintaan 100 euroa. Minä en voinut olla ostamatta sitä. Tarvitseehän mun halata jonkun lauantaina, kun herään vapaapäivä aamuna, venyttelen ja alan kaipaamaan omaa kainaloa. Halaan silloin katalysaattoria ja suunnittelen ruosteenpoistoa osista ja kaikkee tuollaista. Silitän samalla katalysaattoria ja muistutan itselleni, ettei se miehestä paljonkaan eroaa. No eroahan se, muttei kauhean paljon. Onko nyt väliä kelle puhun... Takaisin tulee aina tätä samaa - ei mitään xD!

Keskiviikkoa!

Yhden naisen sinkkuelämä

Sinkkuelämä. Siunaus vai kirous? Tarvitseeko aikuinen ihminen sitä kumppania oikeasti? Mihin tarkoitukseen? Miksi? Haluammeko tyydyttää lapsuudessamme tapahtuneita, aikuisten epähuomiossa meille aiheuttaneista laiminlyönneistä johtuvia mustia aukkoja? Omistaa toista? Statuksen? Haluammeko suhteen itse suhteen vuoksi, vaiko ihmisen? Jos ihmisen, olemmeko valmiita hyväksymään hänen epätäydellisyytensä? Elää sen epätäydellisyyden kanssa? Joka päivä? Yrittämättä muuttaa toista? Olenko minä valmis siihen? Voinko itse löytää sellaista ihmistä, joka hyväksyy minua minuna? Ei tuomitse, ei arvostele, ei yritä muuttaa minua ja sulkea omaan kuviteltuun "laatikkoon".





Näillä ajatuksilla alkoi tämä aamu. Itseasiassa, tätä olen pohtinut jo kauan aikaa, noin puolitoista vuotta. Erottuani pitkästä liitosta ja sen jälkeisissä suhteissa. Mutta tämä aamu oli tänään, niin tästä sitten kirjoitan. Tällä aloitan myös blogiani. Miten sinkkunaisena eläminen onnistuu? Jos on kaikki "miesten " hommat on tähän asti aina joku mies hoitanut. Nytkin voisin pyytää jonkun tekemään jotain, mitä en halua opetella. Mutta päätin kokeilla miltä tuntuu, kun ei ole ketään, kelle voi olla suuttunut jos ei hän hommia hoida tai hoitaa ne puutteellisesti. Mitähän tästä tulee...



Suhteellisen hyvältä tämä kuitenkin vaikuttaa. Vielä pari viikkoa sitten surkuttelin sitä, että joudun vaihtamaan kesärenkaat. Ihan itse. Kun ei sitä miestä nyt ole ja haluan pärjätä. Ratkaisin renkaiden vaihto tilanteen kyllä hienosti: vaihdoin koko auton... sillä uudella oli jo kesärenkaat alla . Tyypillistä minua...





Nyt minulla siis on ikivanha (2004) Mazda 6 ja olen täpinöissäni siitä. Se on keltainen ja sitä on todella helppo ohjata. Sillä on Bose äänentoistojärjestelmä, tarpeeksi hevosvoimia ja se syö aivan liikaa bensaa. Mutta ihastuin siihen ensisilmäyksellä ja siinä se nyt on, autotallissani. Sen nimi on Lilli. Lilli tuli siitä, että se on keltainen ja eestiksi lill on kukkanen. No joo joo... tiiän itsekkin... ei tarvi kirjoittaa :)  Mutta se on Lilli ja Lillinä pysyy, kun päätin nyt näin.  Lilli on muuten hyvä ajaa, mutta sen kaasupoljin alkoi jumittua, mikä teki ajamisesta hankalaa tietenkin. Rahaa ei koskaan ole ylimääräistä, ainakaan mulla, niin huoltoon en voinut sitä heti viedä. Lisäksi työpaikkani on 60 km päästä kodistani, joten auto on tarpeen kyllä jokaisena päivänä.





Melkein koko viime yön vietin netissä etsien mikä tätä poljinta vaivaa. On varmaan reilua avata sen, että olen täysin DUMMY autoasioissa. En tiedä miten ne toimii, enkä ole koskaan nähnyt moottoria ilman suojakantta. Kerran, joku tuttava yritti tuputtaa mulle moottoritietoutta, niin... en ymmärtänyt siitä mitään. Hah... en siksi et olisin ihan tyhmä, vaan siksi ettei mua koskaan nämä asiat kiinnostaneet. Mut nyt tilanne oli se, että mun oli pakko saada auto kuntoon, koska edessä pitkä työviikko.



Selvitin, että kaasupolkimen jumiutuminen on Mazda 6:n tyyppivika. Netissä neuvottiin yksinkertaisilla kuvilla kuinka sitä sitten korjataan itse. Ja kun on pakko nyt korjata se itse, niin se on sit tehtävä niin. Ohjeistuksessa luki, että kaasuttimen läppää täytyy putsata ja that´s it. Se on that´s it sellaisille, jotka tietävät mikä on kaasutin, mikä on läppä ja  mikä on lakkabensiini tai bensiinilakka, mikä lie nyt olikin - ohennin, jolla jotain mönjää piti sitten putsailla siitä läpästä. Ryntäsin paikallisen sekatavarakauppaan ja tietenkin hyökkäsin miesmyyjän luo kysymään sitä ihme nesettä. Mies oli hyvin nuori, arvioltaan 17-18 v. Poikanen siis vielä, mutta hyvin pätevän oloinen ja minähän onnellisena: varmaan nuori herra tietää näistä. Onhan se mies ja miehet tietää näistä litkuista, koska rassaavat monesti kaikkia koneita pikkuisesta asti. Epätoivoisest uljas, nuori miesmyyjä yritti ymmärtää mitä tarvitsen ja näytti kovasti etsivän tarvitsemani ihmenestettä tärpättien hyllyn alta, kunnes totesi että: EI OLE, valitettavasti pääsi loppumaan. Lähdin autotavaraosastolle toiveena löytää joku toinen neste, jolla nyt voi sitä läppää putsata.Otin sieltä jonkun sprayn ja lähin kassalle. Kassalla oli tuttuni. Nainen. Hänelle naureskelin et ei ole sitä nestettä, minkä minä nyt etsin. Hän vastas et kyllähän on. Sehän on tärpätti. Sillä hetkellä tajusin, että kaikkeen mitä mies sanoo ei kande uskoa. Vaikka kuinka uskoisit, että miehet tietää näistä ihmeellisistä litkuista, varaosista ja tälläisestä kaiken. Eivät tiedä. Mut onneksi sain tärpättini.



Ja tulin kotiin ja otin porakoneni ja otin rättini kuten myös tärpättini ja lähin autotalliin uusien naapureiden ihmeteltäväksi. Nostin etupellin (helppo nakki, koska olin ainakin muutaman kerran lasinpesunestettä autoon laittanut, kuten myös olen apuvirtaakin antanut) eli tunsin itseäni melko PRO.ksi etupellin avaamisessä. Siihen se PRO tunteeni loppuikin. Edessäni oli moottorin kansi, jota piti irrottaa.Se kävi helposti, kun se on vain jollain tapeilla kiinni.




Tuo näyttää pelottavalta, siis ihan kamalalta mun silmiin. Eli moottorikansi on irrotettu ja tuo on se moottori :D Ja tuo ryppynen putki mun siis piti irrottaa siitä.

En saa käännettyä kuvaa tällä bloggerin ohjelmalla, mutta tuossa se putki on irrotettuna. Se oli kiinni metallisilla kiristimillä, jotka olivat ruuveilla kiristetty. Ruuvasin siis kaksi ruuvia. Putki piti irrottaa moottoripäästäja siitä toisesta päästä ja kääntää sivulle. Näin tein.

Tuo on se kaasuttimen läppä eikä se kauhean likaiselta näyttänyt. Se läppä löytyy siis siinä moottorista, kun se ryppyinen putki on irrotettu siitä.

Jotta se läppä voi putsata, sitä täytyy kääntää vivusta (mun sormet siinä kuvassa) vipu löytyy siis helposti ja siihen on tässä mallissa kiinnitetty vaijeri. Ja sit ei muuta ku putsaillaa. Ohjeessa sanottiin, että täytyy sen tehdä varovasti ja ettei likaa pääsisi moottoriin. Näin teinkin.

Innostuin sitten siitä putsaamisesta, ja putsasin kaikki putken sisäpinnat läpän lisäksi

Se oli sitten siinä. Nyt piti vain asettaa putken takaisin paikoilleen. Sen piti tehdä tarkasti ja kiristää hyvin paikoille ettei moottorivalo syty palaamaan.

A VOT!

Olen putsaillut sieltä sun täältä ja onneksi tarkistin tuttavalta voiko sitä auton moottoriympäristöä pestä suoraan letkulla. Teki mieli kyllä, kun aika pölynen se oli. Mut jätin sitten neuvon kuunneltuani väliin. Huomasin että tuon moottorin vieressä on tuollainen säiliö ja selvitin, että se on ohjaustehostin nestettä, mikä lie se onkaan. Mutta sen määrä oli ihan minimimerkillä. Huomenna täytyy selvittää mikä se neste sitten sellainen on... ja mistä sen ostetaan.

Mutta, olen niin ylpeä itsestäni. Minä, DUMMY, pystyin korjaamaan autoani! Sillä jumiutuminen poistui tämän toimenpiteen jälkeen. Ja jos pystyn tuohon, pystyn ihan mihin vain :) Noh, sitä kainaloa on kuitenkin ikävä ja asioiden jakamista sekä läheisyyttä. Mutteiköhän tässä kohta tämä nainen alkaa olla nuista koneista kiinnostunut paljon, niin kuin miehet, niin eiköhän läheisyyden kaipuukin vaihtuu katalysaattorin onnellisena halaamiseen.
_______________________________________________________________________________

Ja kun huomenna on Vappu, aloin leipomaan lapsilleni munkkeja. Olen hyvä leipomaan ja kaikki perusasiat hallussa, mutta tänään tapahtui sitten joku mielihäiriö, jonka syyksi vahvasti epäilen tuota itsenäistä auton korjailua. Laitoin elävän hiivan ... KYLMÄÄN MAITOON! Ja kun maito oli viimeinen ja hiivakin, päätin tehdä taikinan sitten kylmään maitoon. Taikina oli surkea, mutta irtosi hyvin käsistä. Munkin kun tein, ne eivät niin pehmeiltä tuntuneet taikinavaiheessa, mutta niitä oli helppo muotoilla.

Mutta hyviä ja kauniita niistä silti tuli :)

 HYVÄÄ VAPPUA!