Apua uuden vuoden lupauksiin

Meillä kaikilla tiedostetun mielen lisäksi on ns tiedostamaton mieli/alitajunta, joka ohjaa meidän toimintaa. Tietoinen mieli on heikko, alitajuntamme on vahva. Jos alitajunta kokee jonkun asian meille hyväksi/nautinnolliseksi/hauskaksi/ikäväksi/huonoksi, meidän on erittäin vaikeaa teitoisella mielellä tapella sitä vastaan. Alitajunta ohjaa tietoista mieltämme. Varmaan jokainen on törmäillyt elämässä tähän asiaan omakohtaisesti. On vaikeaa luopua makeasta, tupakasta, alkoholista, ryhtyä siivoamaan yms. Koska alitajunta on eri mieltä tietoisen mielemme kanssa.

Alitajunta on kuitenkin tosi tyhmä. Me pystymme huijaamaan sitä. Me pystymme syöttämään siihen asioita. Helppo tie on tavoitteiden konkretisoiminen selkeiksi lauseiksi, kaikki varmasti ovat kuulleet ns aarrekartasta ja sen tekemistä ihmeistä elämässä. Kaikki nerokas on yksinkertaista. Jos kysyn Sinulta, mitä haluat vuoden 2018 ajan tapahtuvan Sinulle, Sinun on erittäin vaikeaa sanoa heti. Tämä johtuu siitä, että päässämme liikuvat ajatukset ovat pätkittäisiä. Ne eivät ole lauseita, ne ei ole konkreettisiä. Päässämme vilisee miljoonittain ajatuksia päivän aikana. Eri asioista. Näemme kuvan timmistä vartalosta ja päähän tulee: minäkin haluan, alan nyt tekemään yms. Seuraavaksi lapsemme pyytää jotakin - seuraa ajatuspätkiä, seuraavaksi pomo soittaa - taas ajatuspätkiä, ruokaa pitää ostaa, koiraa ulkoiluttaa yms. Yleensä me vain toimimme tietoisen mielen syöttämän ajatuspätkän mukaisesti. Alitajunnan toimintaa voi esimerkillistä vaikka näin: ostat ensimmäisen kerran koiranpennun. Aloitat opettaa sitä sisäsiistiksi. Vihaat ulkoilua aamukylmässä ja iltahämärässä, mutta pakotat itseäsi menemään, koska pissojen ja kakkojen siivoaminen on Sinusta paljon ikävämpi vaihtoehto. Parin vuoden päästä, et enää huomaakaan onko märkää ulkona, kylmää tai pimeää. Sinä vain menet. Se on itsestäänselvyys Sinulle: koiraa pitää ulkoiluttaa. Et edes ajattele mitään muuta silloin, kuin että pitää ulkoiluttaa koiraa. Sinulla on aina aikaa tehdä sen, koska se pitää tehdä. Vaikka pari vuotta sitten et olisi kuvitellutkaan, että sinulta löytyisi niin paljon aikaa koiran lenkittämiseen. Olet siis onnistuneesti syöttänyt alitajuntaan konkreettisen ajatuksen: täytyy ulkoiluttaa koiraa aamulla/päivällä/illalla ja se alitajunta ohjaa Sinua järjestämään kaikki asiasi niin, että Sinä pääset ulkoiluttamaan sitä koiraa.

Ylläolevan esimerkin mukaan asiaan meni pari vuotta. Niin kauan aikaa meni sen vuoksi, koska ennen, kuin syötit konkreettisen lauseen: pitää ulkoiluttaa koiraa aamulla/päivällä/illalla, olet siivonnut pissoja, unohdellut ulkoiluttaa ja siivonnut kakkoja. Etkä pidä siitä. Lauseen muodostumiseen meni aikaa, koska opit uuden toiminnan ikävän toiminnan kautta: jos et vie koiraa ulos, teet ällöttävämpää, eli siivoat sotkut...

Alitajuntaan voi kuitenkin syöttää asioita paljon helpommin. Yksinkertaisesti muodostamalla lauseet (tavoitteet), kirjaamalla ne ylös, uskomalla niihin ja luottamalla että kaikki onnistuu. Tavoitteiden asettamiselle on bisnesmaailmassa kehitetty eräänlainen menetelmä: S.M.A.R.T - menetelmäksi sitä maailmassa kutsutaan. Yleensä menetelmän mukaisesti asetetut tavoitteet aina saavutetaan ja tulokset ovat jopa parempia, kuin asetettut tavoitteet.

S.M.A.R.T on lyhenne, jonka avulla voidaan määritellä tavoitteen. S tarkoittaa erityistä (specific), M- mitattavissa olevaa (measurable), muut kirjaimet tulkitaan kuka mitenkin. Esimerkiksi tavoitteeni on pudottaa painoa, menetelmän mukaan jotta onnistun, minun täytyy määritellä tämän tavoitteet tarkemmin ja tavoitteen on oltava:

1.Erityinen - eli sen täytyy olla konkreettinen, yksinkertainen kuten esim. haluan pudottaa 30 kg

2. Mitattavissa oleva - eli alkupaino on 100 kiloa ja tavoite 70 kiloa.

3. Aikaan sidottu - esim. haluan pudottaa 30 kiloa vuodessa.

4. Sen pitää riippua ainoastaan itsestäsi ja olla vain itseäsi varten. esim. Haluan pudottaa 30 kiloa vuodessa oman hyvinvoinnin ja ulkonäön vuoksi ja olev valmis näkemään vaivaa asian eteen.

5. Sen pitää olla realistinen. Kaikki ymmärrämme, ettei 30 kilon pudottaminen onnistu viikossa. Eli realismia.

6. Sen pitää olla tarkka. Eli mitä vaivaa olet valmis näkemään = esimerkiksi joka aamu lenkki, makeasta luopuminen, veden juominen, sali, treenit yms. montako kertaa viikossa, minkätyyppistä, milloin on lepopäivät, miten palkitset itseäsi, miten mittaat tuloksia yms yms yms. mahdollisimmat tarkasta kerralla. Kaikki tulee kirjata mahdollisimman tarkasti.

Tämä oli nyt esimerkiksi isoin tavoite. Ja se muodostui konkreettisesti näin:

Haluan pudottaa 30 kiloa rasvaa vuoden aikana. 30 kiloa vastaa 210000 kcal (1 kg rasvaa = 7000 kcal). Vuodessa on 52 viikkoa, se tekee noin 4040 kcal viikossa, joita minun täytyy kuluttaa enemmän. Jos syön, kuten nyt minun tulisi kävellä tunnun lenkki 6 krt pv (250 kcal x6 = 1500 kcal). Lisäksi minun on pakko tehda pari/kolme kertaa viikossa kuluttavampaa liikuntaa esim. kerran vko salibandya (750 kcal), pari-kolme kertaa kuntosali (600 kcal x3). Lisäksi jos syön vain perusaineenvaihdunnan kannalta tarpeellisia kaloreita (mitä jätän pois?) tavoite saavutetaan realistisemmin. Tämä siis vain esimerkki. Kun tavoite on mietitty hyvin tarkasti, täytyy kuvitella miltä tuntuu kun olen saavuttanut tavoitteen, miltä näytän, mitä ikävä jää pois ja mitä hyvää tulee tavoitteen saavuttamisen jälkeen. KAIKKI tulee kirjata paperille, voi liimata kuvia sinne, piirtää ja nauttia prosessista muutenkin. Voit myös asettaa 12 välitavoitetta yhtä tarkasti. Se inspiroi paremmin. Sun täytyy lukea ja painaa mieleen kaiken sen minkä olet kirjoittanut, ilman stressiä, nauttien ja maiskutellen vuoden jälkeisiä fiiliksiä etukäteen. Tällä kaikella syötät tavoitteen alitajuntaasi. Joka sitten pitää huolen siitä, että motivaatiosi säilyy korkeana. Esimerkki oli kilojen pudottamisesta, mutta tätä menetelmää voi käyttää ihan minkä vain tavoitteen saavuttamista edistämään. Raha, liikunnan lisääminen, ruokavalion muutos, ihmisenä muuttuminen - ihan mihin vain :)

Halutessasi voit laittaa tavoitteesi tähän kommenttiketjuun :)

Tämä vaatii ponnistelua. Siis tavoitteen määrittäminen hyvin. Ja ennenkaikkea realistisesti. Mutta se on sen arvoista. Minulla on omakohtaista kokemusta tästä. Ja siitä miten asiat menee, jos ei sitä “karttaa” ole :)

TSEMPPIÄ IHANAT!

Some:n voima

Minä muutan Jyväskylään. Enää 4 kk ja hyppään ihan uuteen itselleni ympäristöön, jossa uusia ihmisiä, ei tuttuja... ystävätkin kaukana. Muutan työn perässä ja itseasiassa halusin muuttaa pois nykyisestä kaupungistani jo jokin aikaa. Jännitti ihan kauheasti, koska integroituminen tämän hetkisen asuinkaupunkini elämään oli erittäin inhottava ja pitkä prosessi. Olen ulkomaalaistaustainen ja muutin aikoinaan pieneen, Keski-Suomalaiseen kuntaan. Pidän kaupungista, jossa nyt asun, mutta ihmiset siinä ovat vähintäänkin... hmmm... sisäänpäinkääntyneitä ja minulla oli käsitys, että kaikki suomalaiset olette sellaisia :) Kunnes tänään ymmärsin asian olevan vähän erilainen :)

Minä aina aloitan kuntoremontin tammikuun alussa. Ja epäonnistun siinä aina. Olen pohtinut miksi ja tulin siihen tulokseen, että tarvitsen porukan, jonka kanssa juttuja tehdä, tsempata ja saada tsemppiä. Heitin Facebookissa yhteen Jyväskyläläiseen rupatteluryhmään kysymyksen, onko Jkl sellaista ei kaupallista ryhmää, jossa väki vain liikkuu yhdessä. Tietoa ja taitoahan on monella nykyaikana, mutta motivaatio puuttuu. Ja kun on "oma" samanhenkinen porukkaa, se motivaatiokin säilyy. Keskustelun päätteeksi perustimme ryhmän, jossa nyt muutamassa tunnissa on jo 156 jäsentä ja ihmiset ovat innoissaan asiasta! Meitä on paljon ja kyllä suomalaiset olette ihan ulospäinsuuntautuneitakin :) muualla, kun tämänhetkisessä kaupungissani xD Aloitamme siis isolla porukalla 1.1.2018 elintapamuutoksen ja minä juhlin 9.10.2018 mun 40-v synttäreitä ihan uudenlaisena ja ihanan isossa porukassa :) Huippua! Malttaako sitä 1.1.2018 edes odottaa :) 

Sitten mun treffipalstakokeilut. Olin HappyPancake treffipalstalla ja Suomi24 treffipalstalla. Ilmoitukseni oli seuraavanlainen:

"Seuraa tositarkoituksella etsiskelisi hieman alle nelikymppinen sitoutumiskammoinen pari vuotta sitten eronut nainen, joka kuitenkin haluaa seuraa. En kelpuuta oikeastaan ketään, koska miehen pitää olla miehekäs, empaattinen, puhelias, huolehtiva, naista huomioiva, ystävällinen, lämmin, persoonallisen särmikäs mutta kuitenkin romanttinen, söpö ja kiltti. Katseenkestävä ja hygieniastaan huolehtiva pitää olla kanssa. Seksissä hyvä ja avoin. Pohtivainen ja sitoutunut... Eikä tuollaista oikeastaan ole olemassa samassa paketissa... Tai tuskin sellainen juuri minua jossakin oottaa...
Jatkoit lukemista? Aivan... Olen reilu, mukava (paitsi kun ärsyttää) ja luova. Puhelias ja avoin, joskus liiankin puhelias, rehellinen ja avoin. Suorapuheinen. Mun kanssa et koskaan joudu arvelemaan mitä mieltä minä olen asiasta tai toisesta. Harrastan kaikkea mielenkiintoista, se vaihtelee. Tarvitsen paljon omaa tilaa, vapautta, mutta myös sitä kainaloa mieluummin joka toinen viikonloppu. Asun Jämsässä, mutta muuttamassa Jyväskylään keväällä työn perässä.

Jos vieläkin luet... Jotain sua varmaan vaivaa sitten. Noh, jos tuollaisen välillä kärttysen naisen tapaaminen kiinnostaa laittele viestiä, katsotaan sitten päivä kerrallaan. Ja turha sitten odottaa että pesisin kalsareitasi ja muutettaisiin yhteen heti 2 viikon seurustelun jälkeen. Noup! Jos et ole inisijä etkä ripustautuja, etkä myöskään yritä esittää mitään machomiestä niin ISOT plussat sulle siitä. Niin enkä minä etsi mitään vaikeasti tavoiteltavissa olevaa "prinssiä". Jos olet sellainen, jatka selailua eteenpäin. Minun terveyttä ei enää riitä kumartelemaan kuninkaalisille. Myös ateistit, skeptikot, tosikot, idiootit ja komeat, ahkerat uramiehet älkööt vaivautuko. Ja ei, en hauku ketään idiootiksi, mutta jos nyt joku itse itseään sellaisena pitää, niin en oikeastaan ole kiinnostunut sellaisesta ja hänen on ihan hyvä jatkaa matkaansa eteenpäin.

Ihan unohtui mainita... savuttomuus ja alkoholin hyvin kohtuullinen käyttäminen ( lue: harvoin eikä humalahakuisesti) ovat ehdottomia juttuja. 
No mitä minä Sinulle sitten voin antaa? Rakkautta, huolenpitoa, välittämistä, ymmärtämistä. Tunnetta, että olet tervetullut elämääni ja että olet tärkeä VIP, kun olemme yhdessä. Olla Sinulle ihminen ihmiselle ja Nainen Miehelle. Minulla on kyllä migreeni, mutta iltaisin sitä ei oikeastaan ole juuri koskaan ;). En nalkuta, en halua omistaa Sinua, en ole mustasukkainen. En tupakoi, alkoholia käytän hyvin kohtuullisesti. 

Ja hei, mä ymmärrän, että miehenä olet kauheasti duunia tehnyt, jotta saat keskustelukaverin ja torjutuksi tulemisen pelko on olemassa. Tämä sinkkujen sukupuolinen epäsuhta on ilmeinen. Mutta... Jos mie keskustelen kanssasi ja olemme lähettäneet >10 viestiä on melko varma, että olisin kiinnostunut tavata Sinua. Emmä jaksa viikkoja kirjoitella... Ja olen sen verran vanha-aikainen, että miehen tulisi olla se aloitteentekijä näissä. Eli pyytää treffeille yms ;) 

Lisäksi nyt on pakko lisätä vielä tänne, ettei tarvi monelle erikseen kirjoittaa:
1. Älä kirjoita minulle, jos olet varattu. En arvostele muiden tekeleitä, mutten halua olla osallisena missään sellaisessa, mikä sotii arvomaailmaani vastaan.
2. En ole puutteessa. Tiedokseksi naisella Suomessa on tarjolla ihan niin paljon seksiä, kuin hän vain jaksaisi antaa. Eli en istu täällä rukoillen, että juuri Sinä, adonis tulisit ja panisit.
3. Minulla ei ole kanssasi yhteistä, mikäli parasta maailmassa on sinulle seksi. Rakastan seksiä kyllä, mutten elämä voi sisältää pelkkää sitä.
4. Minä en jaksa jutella siitä millaiset tissit minulla on, vastailla kysymyksiin siitä olenko tiukka, lukea miten kova ja käyrä elin sinulla ja kuinka panomies Sinä olet. Minua ei oikeastaan kiinnosta elimesi koko ja "kielitatosi" ollenkaan. Mun ÄO on luultavasti liian alhainen sellaiseen keskusteluun.
5. Minä en tule pariskuntien leikkeihin, autoon pikapikalle, mökille slakivaan yms... etsin niin kuin elämänkumppania täällä...
6. Mun vanhin lapseni on 22-vuotias. Joten pyydän ihanat skidit (alle 30v.) älkää vaivautuko kirjoittelemaan" 

Tästä selkeästä ilmoituksesta huolimatta joka toinen viesti ( sain 600 viestiä) oli jotain ihmeellistä seksifriikkiällökummatekstiä. Emmä enää treffipalstoilta ketään etsi. Se mun oikea joko tulee tai ei tule vastaan. En etsi häntä enää. Nyt se saa luvan etsiä minua. 

Ziizassss mä menen Napakymppi-kuvauksiin ylihuomenna... Apua, emmä tiedä mitä minä laitan päälle edes... Lisäksi kaikki sanoo, että telkkarissa ihmiset näyttävät noin 5 kiloa paksuimmalta, kuin oikeasti ovat, niin näytän varmaan valaalta. Apua..... Mua jännittää , oikeasti...

Tinder

Tylsyyteen olen eksynyt taas Tinderiin. Mielenkiintoinen mesta siltä osin, että naisena siellä saa  todella paljon matcheja. Ja treffipyyntöjä satelee. Mutta mitähän minulle on tapahtunut eron jälkeisen elämän aikana? Aluksi treffimaailma oli kiva, hauska ja mielenkiintoista. Ihmiset kiinnostivat ja fiilis oli toiveikas: "kyllä se mun ihminen jossain siellä on". Kävin selaamassa treffipalstoja vähän välein ja nyt tilanne on se, että minulle tuli "ähky".

Kiva, että netin kautta voi tutustua ihmisiin, mutta sinisilmäistä siellä odottaa myös paljon pettymyksiä. Ihmisiä on toki erilaisia, mutta Tinderissä on myös huijareita, naimisissa olevia, ghostaajia, roikkujia ja roikottajia. Kuulemma miesten keskuudessa pidetään täysin luonollisena sanoa naiselle, että mies tavoittelee vakavaa suhdetta vaikka todellisuudessa miehen tavoitteena on ainoastaan seksin saaminen ekoilla treffeillä. Valehtelu on kuulemma täysin oikeutettua, koska muuten nainen ei välttämättä anna. Ja pitäähän miehen tietää millainen seksikumppanina kyseinen nainen on. Ällöttävää toimintaa minusta.

Kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa. Tietty. Kuvia voi muokata, filteröidä ja lopputulos on kaunis. Niin minäkin visualistina teen. Sitä en kuitenkaan käsitä, miksi jotkut laittavat profiiliinsa 10 vuotta vanhoja ja 10 kiloa hoikempia kuvia itsestään. Sitten ennen treffejä aletaan kauheasti selittämään, että on nyt vähän eri näköinen... Itselleni se "vähän eri näköinen" paljastui kuvausta 20 sm lyhyempi, noin 30 kg isompi,  9 vuotta vanhempi, siloposkikuvasta poiketen tuuhean parrakas köriläs joka ei osannut edes kertoa minkätakia hän on vanhan kuvan ja väärät tiedot itsestään laittanut. Hänen mielestään kuva on kuitenkin hänestä, koska sellainen hän on ollut joskus 3-7 vuotta sitten... Eli huijaus on ollut vain pituudessa. Ja pituudesta valehteleminen on kuulemma ihan normaalia, koska muuten ei pääse naisen kanssa treffeille ollenkaan... Öööö... no joo... Vanhoja, 3-5 vuoden takaisia kuvia on tosi monella Tinderin ihmisellä. Löysin jopa vanhoja tuttuja, jotka eivät  näytä enää samalta, kuin kuvassa ja 5 vuotta sitten. 37 v ja 43 v ovat kyllä aika erinäköisiä ihmisiä yleensä...

Kuvista voisi puhua kyllä loputtomiin. Visualistina minua naurattavat sellaiset kuvat, joista näkee esimerkiksi miehen entisen kumppanin olkapää tai sitten seuranhakua varten tarkoitetut kuvat, joissa mies esiintyy exänsä kanssa. Ehdottomasti parhaat ovat eläinaiheiset profiilikuvat... "Rauhallinen, kiltti, miehekäs, naista huomioon ottava 43 v mies. Rakastan lemmikkejä ja lapsia. Ota minusta nallekarhun itsellesi" Ja profiilikuvassa chihuahua. Taikka hevonen. Taikka kissa... Taikka hamsteri.

Noh, kuvista kun yli pääsee, alkaa lukea esittelytekstiä:

"100% luotettava ukkomies etsii salaisesti seuraa. Kotona en saa seksiä"...  Muu on ihan, joo, ymmärrettävä, mut tuo 100% luotettavako? Really? ...  Tai sitten: "Sosiaalinen ja puhelias Alfauros etsii omaa näkymätöntä pinkkiä pyöreää pikkunasua. Ulkonäölläsi ei ole väliä. Riittää, että minä olen komea" HÄH? " Itsevarma, empaattinen mies. Jos saamme mätchin, tasa-arvon nimissä voit laitta ensimmäisenä viestin. " Itsevarma? Joopa. Niitä on tusinoittain siellä, tuollaisia viestejä.

Sitten, kun etenet chattiin asti... Olen saanut tarjouksen ilmaisesta Tinderin yllätysmunasta, minulle on ehdotettu autoseksiä pikapika... (mulla kyllä luki tositarkoituksella profiilissani). Tai sitten suututaan, jos ei työkiireissä ehdi vastata 20 minuutissa. Eräs alkoholisoitunut mies sanoi minulle, että se, että etsin raitista savutonta kumppania kertoo minun olevan idiootti, koska kaikki raittiit ja savuttomat  ovat idiootteja ja niin minäkin... Epäselväksi jäi, miksi se kanssani halusi ylipäänsä keskustella. Eräs halusi treffeille heti, ei jaksanut kirjoittamalla tutustua. Treffien edellytyksenä oli se, että minun piti antaa lupaus harrastaa miehen kanssa seksiä ekoilla treffeillä... muuten ne olisivat turhat...

Kaikesta surullisinta on se, että mitä enemmän selailen tätä Tinderiä, sitä kriitisemmäksi tulen :(. Enää en katso vain kasvonpiirteitä, vaan väistämättä kuvan kokonaisuudessa. Ja se kyllä kertoo paljon... En ole koskaan etsinyt "prinssiä", päinvastoin. En ole enää sellaisessa iässä, että jaksaisin kumarrella kuninkaallisille, joten jätän ne joillekin nuorimmille ja terveselkäisille naisille. Mutten mä kuitenkaan huijarisammakkoakaan halua...

En ollut Tinderin suhteen toisaalta tosissani koskaan, en uskonut löytäväni sieltä mitään. Tylsyyttäni vain selailin. Kyllä se on hyvä kanava saada irtoseksiä, jos sellaista haluaa. En nyt tiedä miten miehet sieltä mitään saavat, mutta naisena olisi jokaiselle päivälle tarjolla niin paljon, kuin vain jaksaisi antaa. Eli, jos oot nymfomaani tai seksiriippuvainen, tämä paikka on kyllä kultakaivos.

Olen minä toki fiksujakin siellä tavannut. Jutellut, treffannut ja todennut, etten sopi toisen kumppaniksi. Aikuisena se on hyvinkin vaikeaa, löytää itselle sopivaa aikuista jolle olisit itsekin sopiva :) Mutta hyvin vähiin treffeihin olen suostunut menemään. Enkä enää mene Tinderitreffeihin ollenkaan.

Viikonloppuja kaikille :)

4 kk!

Tänään olen ollut seurustelematta yhtäjaksoisesti toiseksi pisimmän ajan elämässäni 4 kk ! Pisin aika on ollut 6 kk ja luulenpa, että tällä kertaa ylitän tuonkin ajan. Jee!

Yksin olemisessa on paljon hyviä puolia. Esimerkikisi voin osallistua Napakymppiin ensi perjantaina ilman, että kukaan asiasta valittaa tai suuttuu :* ;), voin tehdä töitä, nukkua, syödä, juhlia, eristäytyä niin paljon, kuin haluan. Voin tulla ja mennä ilman, että jätän ketään huomioimatta. Tehdä tai olla tekemättä kotitöitä juuri niin, miten vain haluan. Cool. Löysin jonkun blogista 28 hyvää syytä olla sinkku, joita tahdonkin pohtia :)

1. Saa katsella ketä tahansa ihmistä ilman syyllisyyden tunteita.

Tuo on kyllä totta. Ihmisistä tykkäävälle ihmiselle heitä katsominen on kiva. Se ei yleensä tarkoita mitään sen kummempaa, kuin että on hyvännäköinen ihminen vastassa.. Lähes poikeuksetta tämä herättää mustasukkaisuutta seurustelukumppanissa ja sen kautta päänkipua katselemisesta tykkäävälle ihmiselle ;)

2. Saa tulla ja mennä aivan oman mielen mukaan.

Tuokin on totta. Ei tarvitse miettiä, kysellä, sopia... Koska tottakai suhteessa täytyy ottaa toista huomioon. Sinkkuna voi tulla taikka mennä. Kun itse haluaa.

3. Ei tarvitse hermoilla suhteen tilasta: Tulenko pettymään? Kestääkö suhteemme arkea? Rakastaako hän minua aina? 

Äläpä muuta sano. Eteenkin Vaaka-horoskooppimerkkisiä tuo hermoilu ja jatkuva "punnitseminen" syö elävinä. Vaikka eläisikin tässä hetkessä, silti pohditaan kaikkea liikaa. Kuka haluaa mitään perinteistä "arkea" suhteeseen? Sana "arki" on ihan väärin ymmärretty. Ei ole mitään yleispätevää, kaikile sopivaa "arkea"! Johon vielä täytyy olla valmiskin lisäksi! Vaan arjen tekevät ihmiset itse. Arki voi olla kylmä, tylsää, tympeä, monotonista selviytymistä ja etenemista kohti kuolemaa välillä huokailen ja juhlien tai se voi olla lämmin, rakkautta ja  välittämistä täynnä oleva, rutiineja sisältävä aika juhlimisen välissä. Mun kumppanit pitivät minua lapsellisena, koska en ymmärrä, että : "arki on nyt tullut sitte"... Noh, se olikin HEIDÄN arki, heidän valintoihinsa ja maailmankatsomuksensa perustuva arki. Minun ei tarvi sellaista "arkea" jakaa ;) Minä voin elää sitä omaa arkea sinkkuna :)

4. Jää aikaa ystäville.

Kyllä. Ja mitä tärkeintä - tilaa ajatuksissa ystäville ja itselle :)

5. Harva suhde  kestää. Sinkkuna säästyy sydänsuruilta.

Näköjään kaikki ihmiset oppivat, jopa liian sinisilmäisetkin. Enkä surua ja varsinkaan sydänsuruja kaipaa kukaan, uskoisin näin. Jotkut katkeroituvat siitä "true love" käsitteestä. Monien mielestä se on mahdollinen vain "Once Upon a Time" sarjassa (jota toki olen kokonaan katsonut ja ainoa sarja joka saa mut vollottamaan :D ) Onkohan asia näin?

6. Ei mene puhelinlaskua jonninjoutaviin lässytysviesteihin ja -puheluihin.

En laskusta tiedä, mutta siltä osin pitää paikkaansa, ettei mene kallisarvoista aikaa sellaisiin :)

7. Ei tarvitse koko ajan vahtia omaa selustaa tai olla mustasukkainen.

En ole mustasukkainen, multa puuttuu ominaisuus. Vaikka toki haluan tietää mitä, kenen kanssa ja missä kumppanini tekee, mutten siksi että olisin mustasukkainen, vaan siksi, että haluan muutenkin tietää kumppanistani mahdollisimman paljon. 

8. Saa katsoa televisiosta sitä mitä itse haluaa.

Yeah!

9. Saa kuunnella radiosta sitä musiikkia mitä itse haluaa.

Yeah!

10. Ei tarvitse sietää toisen ärsyttäviä ja ällöttäviä tapoja.

Tästä ehkä eri mieltä. Kumppanin tavat... saavat olla hassuja, suloisia, omituisia ja ne ovat osa häntä... Jos tavat ärsyttävät... ? noh taas pohdin liikaa :D

11. Saa bilettää kavereiden kanssa, ilman että joku koko ajan vahtaa.

Juuri niin. "Tulenko hakemaan sinua puolen tunnin päästä vaiko neljänkymmenenviiden minuutin päästä?" - on joskus minulta kumppani kysynyt perjantai-iltana, minun lähdössä yhdelle-kahdelle ystäväni kanssa. Muita vaihtoehtoja ei ole annettu, 30 vaiko 45 min... Voi Luoja :) No more ;)

12. Ei tarvitse keksiä synttäri- ja joululahjoja kumppanille.

Höh, mä kyllä tykkään keksiä kumppanille kaikkea pientä, ei arvokasta huomion osoittamista :)

13. Moni parisuhde johtaa yhdessä asumiseen, jolloin ei ole enää täysin omaa paikkaa, jonne voisi paeta kaikelta ja kaikilta. Sinkkuna voi ottaa itselleen oman paikan ja omaa aikaa juuri silloin kun haluaa.

Tämä on myös niin totta! Huonona päivänä voi vain mököttää itsekseen vaikka sohvalla sarjaa katsoessa ja jätskiä syödessä, eikä tarvitse koko ajan selitellä huonoa päivää ja sitä ettei vika ole kumppanissa. Tuo on paras sinkkuuden osa-alue :)

14. Ei riitoja tai nalkutusta.

KYLLÄ :)

15. Mitään ei tarvitse jakaa, ei ruokaa, ei sänkyä, ei mitään!

Tuo taas ei mielestäni ole mikään plussaa. IMinusta se, että saa jakaa kokemuksia, syödä, nukkua ja tehdä juttuja toisen kanssa on ihan parasta...

16. Ei tarvitse huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestä.

Tuokaan on minusta lähinnä sinkkuuden huonoja puolia.

17. Ei tarvitse kestää tylsiä tai huonoja aikoja suhteessa.

Kontrastit. Ne ovat hyviä, eli ei tuokaan mikään plussa ole.

18. Monista lienee mahtavinta, että voi pussailla, flirtata ja yövierailla aivan kenen kanssa ikinä lystää. Vipinää riittää!

Kai... kunnes tulee ähky. Ja niistä kenelle flirttaat tulee harmaa massaa silmissäsi. 

19. Voi olla spontaani.

Ilman jarruja ei aina ole hyvä juttu

20. Ei tarvitse sitoutua minkäänlaisiin päätöksiin, tulevaisuuden suunnitelmiin tai muihin sellaisiin.

Onko tämä kuitenkaan mikään plussa...

21. Ei tarvitse tehdä kompromisseja.

Tuo on totta, voi tehdä miten haluaa

22. On aikaa keskittyä ja panostaa kunnolla uraan/opiskeluun, harrastuksiin ja ihan vain omaan itseensä, kun suhteessa ne jäisivät hunningolle.

Jos nuo ovat elämän tärkeimpiä asioita, ehkä silloin joo :)

23. Sitoutumattomana kaikki ovet ovat aina avoinna.

Mutta valinnanvaran olevan suuri, kulkureitti on vaikeaa hahmottaa yksin...

24. Suhteessa kuuluukin muuttua, mutta sinkkuna ei tarvitse miellyttää ketään.

Eri mieltä. Muuttua tulee aina, jos itse kokee muutoksen tarvetta... 

25. Ei hulluja appivanhempia tai parhaita ystäviä kyräilemässä ja miettimässä, oletko sopiva heidän kullannupulleen.

En oikein tiedä, ei ollut sellaisia tilanteita tai en ehkä mieti niitä.

26. Jokainen päivä on uusi jännittävä tilaisuus säpinään! Kumppanin metsästys on hauskaa!

Niin, kunnes tosiaan tulee ähky eikä kelpaa enää oikein kuka. 

27. Mitä tapahtuisi kaverikeskusteluille, kun ei voisi juoruilla miehistä/naisista? Tilalle tulisivat kuolettavan tylsät puheet kotitöiden jakamisesta tai kaukosäätimen herruudesta. Hoh hoijaa, ketä kiinnostaa?

Tuo on ehkä hyvin nuoren ihmisen keksimät sinkkuuden "plussat" nuo.

28. Pitkässä suhteessa moni päästää ulkonäkönsä rappeutumaan. Sinkulle näin ei kyllä varmasti käy, koska itsensä täytyy pitää riittävän hyvännäköisenä toisille sinkuille!

Olen kyllä liikapalj0on sinkkuja tavannut, joille oma ulkonäkö ei merkitse mnitään. Eikä siisteys, eikä hygienia yms...

Anyway, sinkkuudessa on paljon hyviä puolia. Mutta ainakin yksi todella huono. "Oman ihmisen" puuttuminen. Sellaisen, joka on aina puolellasi, jonka puolella sinä aina olet. Kenen kanssa jakaa asioita, kokemuksia ja hetkiä. Kenestä välittää ja joka välittää sinusta :/. 

Näillä ajatuksilla viikonloppuun! Hauskaa viikonloppua jokaikiselle <3 Jos olet sinkku: tsemppiä Sinulle ja jos olet suhteessa: muista arvostaa kumppaniasi <3