Vastavuoroisuus

Parisuhteessa täytyy voida luottaa siihen, että kun antaa itsestään jotain, niin myös saa itselleen jotain. Asiasta ei pitäisi yleensä erikseen puhua tai sopia. Varsinkin pitkäkestoiseen ja syvään parisuhteen liittyy vastavuoroisuuden velvoite. Kumppani tunnistaa toisen tarpeet, ja hänellä on halu ja kyky vastata niihin.

Yhteiskuntaamme yksi kirjoittamaton sääntö on se, että meillä on taipumus mitata kaikkea mitä annamme ja antsaitsevamme sen myös takaisin. Vastavuoroisuus on ikään kuin parisuhteen valuutta. Tästä “valuutasta” aiheutuu meille paljon kärsimystä, sillä monesti olemme taipuvaisia kokemaan antavamme enemmän kuin saamme, mikä tekee meitä onnettomiksi parisuhteessa.

Odotammeko parisuhteessa liikaa? Odotamme toisilta saman verran, mitä olemme heille antaneet. Olemme turhautuneita, kun emme saa sitä ja meistä tuntuu kuin meitä käytettäisiin hyväksi. Se tuottaa pettymyksen. Se saattaa saada meitä kyseenalaistamaan haluammeko jatkaa antamista. Se, mikä motivoi meitä antamaan itsestämme toisille, on kunnioitus ja arvostaminen heidän hyvinvointiaan kohtaan. Toivomme, että heistä tuntuisi hyvältä. Aluksi emme halua heiltä mitään takaisin.

Joskus löydämme itseämme tilanteesta, jossa tarvitsemme tukea. Ja kun emme saa sitä, tunnemme itseämme vielä huonommanksi. Tarvitsemme apua, eikä ketään kiinnostaa ojentaa kättä vaikka me olemme sen tehneet epäröimättä aina kun he tarvitsivat sitä.

Miksi annamme itsestämme muille? Toiset antavat omasta tahdosta, toiset miellyttääkeen muita. Olemme tottuneet saamaan. Annamme vain saamisen ilosta. Se on silloin kuin aiemmin kirjoittamani eros-rakkauden, “mitä-minä-hyödyn”-periaate. Siinä tapauksessa on paljon tervellisempää huolehtia vain itsestä, olla odottamatta mitään muilta ja olla yrittämättä miellyttää heitä saadaksemme jotain. Antaa voi omasta tahdosta ja tällä tavoin, tyydytys toisille antamisesta muuttuu ainoaksi syyksi tehdä niin.

Vastavuoroisuus on vapauden toimintaa, ja riippuu jokaisesta osapuolesta mitä, miten ja kuinka he haluavat antaa. Ja vain kunnioittamalla toisten ihmisten päätöksiä voit todella nauttia vastavuoroisuuden hyödyistä. Jokainen siis päättää itse, jos he haluavat antaa tai tehdä jotakin jollekin. Tämä tarkoittaa ettei kukaan ole kenellekään mitään velkaa. Me kaikki olemme vapaita, eikä meillä ole velvollisuutta vastavuoroisuuteen, samoin kuin muillakaan ei ole sitä meitä kohtaan.

Hyvän tarisuhteen on kuitenkin perustuttava vastavuoroisuudelle. Parisuhteessa kumppaneiden tulisi ottaa huomioon toisen toiveet, halut ja intressit. Toiseen tulisi asennoitua kykenevänä toimijana, eikä se saa olla pelkästään yksisuuntaista vaikuttamista. Kummankin kumppanin tulisi ymmärtää, että kumppanillaan on perustava tarve kokea itsensä arvokkaana ja merkityksellisenä.

Parisuhteen vastavuoroisuus ei ole vaihtokauppaa. Se on pyrkimys antaa toiselle kaiken hyvän minkä voi, huolehtia hänen hyvinvoinnista vain siksi, että rakastaa toista. Psykoterapeutti Anne Karhumäen mukaan:

– Antaminen ja vastaanottaminen on kumppanin kohtaamista teoin ja sanoin. Se tarkoittaa sitä, että parisuhteessa ollaan aidosti läsnä: että suhteen osapuolet voivat olla oma itsensä ja itsekseen turvallisessa ja vastavuoroisessa intiimisuhteessa.

Väestöliiton mukaan kaikilla meillä on perustarve löytää yhteys kokonaiseen itseen sekä löytää itsensä rakastettavana ja rakastumiskykyisenä. Tämän saavuttaminen edellyttää pääsemistä hyväksyvään vastavuoroiseen ihmissuhteeseen. Kasvi menee kohti valoa, ihminen kohti hyväksyvää vastavuoroisuutta, jossa voi tulla kohdatuksi ja rakastetuksi.

Keneltäkään ei voi siis odottaa vastavuoroisuutta. Mutta itse voi päättää, haluaako olla suhteessa henkilön kanssa, joka ei siihen kykene.

Tähän haluaisin liittää ihanan laulun, tämän laulun sanat minusta hienosti kuvaavat vastavuoroisuutta rakkaussuhteessa:

Rakkaus

Rakkaudesta kirjoitetaan lauluja, tehdään elokuvia. Sitä ylistetään, sitä tavoitellaan ja siitä unelmoidaan. Mikä se mystinen juttu se oikeasti on? Kun kaikki haluavat sitä.

Minulle on sanottu rakkauden tunnustuksia useamman kerran elämäni aikana. "Minä rakastan sinua, sydämmii sydämmii" on jotenkin niin tuttu, mutta kulunut lause. Yhtälailla minäkin olen tämän lauseen sanonut... Ymmärsivätkö minua "rakastaneet" ihmiset mikä rakkaus todellisuudessa on? Ymmärsinkö minä sen? Koen etten ole. Eivätkä ne ihmisetkään. Edelleen painin egoni kanssa rakkauden käsitteen määrittämisessä itselleni. Se ei ole helppoa, kun ymmärtää, että lapsuudesta asti media ja yhteiskunta on opettanut "liiketoimintasopimus"-periaatteella toimivaa rakkautta. Kun sanoin "minä rakastan sinua" ja toinen on sen hyväksynyt, se oli niin kuin liikesopimus, turvaverkko: jos sinä teet minulle näin, minä teen sinulle noin... Ja näin toimivat minua "rakastaneet ihmisetkin suhteessa minuun. Minun odotettiin toimivan, niin kuin minua rakastava halusi ja jättämään tekemättä asioita, joita minua rakastava ei halunnut minun tekevän. Ja niin toimin minäkin. Nämä asiat olivatkin rakkaudemme lausumattomana ehtona. Kun toinen ei tehnyt kuten halusin - olin ärtynyt ja vihainen, ja samoin toimii vastapuolikin. Mä en syytä elämäni ihmisiä siitä enkä itseäni, onhan se yhteiskunnassamme tavallista - juuri tämän "mitä minä siitä hyödyn" periaate, kun puhutaan rakkaudesta. Rakastan sinua, jos sinä.... Eikö ole tuttua, jos miettii tarkemmin ja syvällisimmin? Mutta onko tämä liikesopimusrakkaus oikeasti rakkautta?

Todellisella rakkaudella, ei ole mitään yhteistä toisen henkilön reaktioiden kanssa. Mitä minä siitä hyödyn - periaate, on rakkauden vastakohta ja perustuu pelkoon, välittömän tyydytyksen etsimiseen ja johtaa kipuun ja epäonnistumiseen ihmissuhteissa. Jos todella rakastaa ei ole turvaverkkoa, eikä varasuunnitelmia. Todellinen rakkaus tarkoittaa luopumista "mitä minä siitä hyödyn"- periaatteesta. Filosofit ovatkin erottaneet erilaiset rakkauden lajit toisistaan. Tarkastelen nyt Agape ja Eros - nimisiä rakkaudenlajia.

Agape on ehdotonta, myös jumalalliseksi kutsuttua rakkautta. Ihminen rakastaa siksi, että se on hänen luontonsa mukaista, eikä ulkoisten olosuhteiden tai toisen ihmisen ominaisuuksien vuoksi. Agape-rakkaus lisää toisen ihmisen arvoa, koska häntä rakastetaan ehdottomasti. Agape-rakkaus ei tavoittele toiselta saatua hyötyä.

Eros-rakkaus on juuri sitä "mitä minä siitä hyödyn" - rakkautta ja siinä rakkauden kohdetta käytetään oman henkilökohtaisen kivus ja mielihyvän hallitsemiseen aj siirrytään sitten seuraavaan kohteeseen. Tämä rakkaudenlaji on riippuvainen toisen ihmisen ulkoisista ominaisuuksista ja toiselta saadusta hyödystä. Jokainen on varmasti lukenut erilaisia pohdintoja, kuullut pariskuntien eroavan - erilleen kasvamisen vuoksi ( syynä rakkauden loppumiselle on - minä en enää hyödy sinusta.)

Asia tutkittuani, ymmärsin, että rakkaus, jota ennen olen saanut ja jota itse koin rakkaudeksi - oli tätä kestämätöntä, kipuun johtavaa eros- rakkautta. Olenko ketään koskaan rakastanut aidosti? Kyllä - lapsiani. Koko sydämmestäni.Miksi vain heitä? En tiedä. Minä vieläkin painin takaraivoon ohjelmoituja eros-rakkauden "malleja" vastaan. Vaikka ymmärrän selkeästi sellaisen rakkauden ja mitä minä siitä hyödyn-periatteen mukaan toimimisen olevan kaikkea muuta, kuin rakkaus - silti jotkut ajatukset ovat iskostuneet takaraivoon... Mutta tärkeää on ymmärtää ja muutos tapahtuu vähitellen. Kaikki muutos.

Rakkaus on kaikki. Sen oivalsivat jo muinaiset filosofit ja historian suurimmat ajattelijat. Kaikki suuret henkiset opettajat kautta historian ovat opettaneet agape-rakkauden tärkeydestä. Kuningas Salomon, joka oli tunnettu viisaudestaan jopa maansa ulkopuolella ja jonka viisauksia hengisestä kasvusta kiinnostuneet tänä päivänäkin tutkivat, kirjoitti:

"Yli kaiken varjottavan varjele sydäntäsi, sillä sieltä elämä lähtee"

Tiedämme, ettei hän tarkoittanut fysiologiaa; keskellä rintaa pumppaavaa elintä. Hän tarkoitti "rakastan sinua koko sydämestäni"-sydäntä. Sofokles kirjoitti:
"Yksi sana vapauttaa meidät kaikesta elämän raskaudesta ja kivusta. Se sana on rakkaus"

Itse, en ole uskonnollinen ihminen. Koen nykyuskontojen perustuvan pelkoon ja mielen hallitsemiseen. Meditoin kuitenkin säännöllisesti löytääkseni mielenrauhaa ja sisäistä tyyneyttä. Viimeaikoina olen meditoinut Surya Das-Laman lausetta:
" Henkisen elämän tarkoitus on oppia rakastamaan - ei kehittämään selvännäkijä kykyjä, ei kumartamaan, lausumaan mantroja, joogaamaan tai meditoimaan, vaan rakastamaan. Rakkaus on totuus. Rakkaus on valo"
Näissä sanoissa on voimaa. Ja näissä sanoissa on elämän tarkoitusta.

Jos pystymme elämään rakkaudessa, kaikki paranee - sisältä ja ulkoa. <3

Elämän mysteerit

Haluan pyhittää tämän hetken ajatuksille elämän mystereistä. Vietin viime viikonlopun koirieni ja rakkaani kanssa Pohjois-Karjalassa, eräkämpässä joka on 16 km etäisyydessä lähimmästä naapurista. Kokemus on ollut niin järisyttävä, että haluan kirjoittaa sen ylös muistiin ja jakaa muiden kanssa.

Eräkämppä, nimeltään Pettäinen, sijaitseen Juukan ja Nurmeksen välissä, keskellä ei mitään. Kämppä on vanha ja sillä on pitkä historia. Se on rakennettu jo ennen sotia. Valtio ylläpitää kämppää ja sen voi vuokrata kuka vaan Lomarenkaan kautta. Suosittelen lämpimästi, paikka on upea. Kämpässä ei ole sähköä ja vedet haetaan kaivosta. Se sijaitsee Pettäisen järven rannalla, luonnonsuojelualueella. Pohjois-Karjalan luonto onkin upea. Olen monesti ennenkin viettänyt viikonloppuja erilaisilla eräkämpillä, mutta tämä paikka päihittää kaikki muut. En tiedä parempaa keinoa lievittää stressiä ja päästää irti kaikesta turhasta, mikä mieltäni kuormittaa, kuin ajanvietto luonnon keskellä. Nuotion ääressä, vesistön lähellä. Hiljaisuudessa.

Rakastan suomalaista puusaunaa. Mikään ei voita sitä fiilistä, jolloin illan hämärtyessä kannat vettä järvestä vesipataan, sytytät saunakiukaan, sytyttelet kynttilöitä ja asetat ne mieluisiin paikkoihin, odottelet hetken kunnes sauna lämpiää, istahdat lauteille, heität löylyä puulla lämmitetylle kiukaalle, katsot ikkunasta jonka vieressä kasvaa koivu ja josta avautuu näköala suomalaiseen järvimaisemaan. Vieressäsi istuu seinään nojaten sinulle rakas ihminen. Nojaat seinään, vedät syvää henkeä ja haistat vanhan puusaunan tuoksua, kuulet rakkaasi rauhallista hengitystä ja palavan kuusen naksumista, näet kauniita asioita: järvi, koivu, tuli, rakkaasi kynttilän valossa... <3 Kaikki aistisi nauttivat hetkestä. Tätä hetkeä parempaa voi kyllä hakea, muttei ihan heti tule mieleen...

Ei ihme, että saunaa ovat parantajatkin käyttäneet ihmisten paranatamiseen sairauksista. Ja nimenomaa puulla lämmitettävää saunaa luonnon keskellä. Si
inä yhdistyvät kaikki elementit, jotka löytyvät kaikissa uskonnoissa. Ilma, vesi, tuli ja maa.

 Saunassa, hetkestä nauttien, ymmärsin itselleni kovin tärkeitä asioita. Me ihmiset, olemme liikaa kiinni materiassa. Olemme kuin oravia oravanpyörässä. Median ohjaamina keksimme itsellemme, että voimme olla onnellisia vain jos saamme sen tai sen tavaran. Joka maksaa rahaa. Tienamme rahaa, väsymme, hankimme vihdoin viimein sen tavaran. Ja huomamme ettei se tuonutkaan onnea. Keksimme uuden ja uuden ja uuden syyn mitä tarvitsemme ollaksemme onnellisia. Ja joka kertaa petymme ja haluamme lisää. Sillä sisällämme on kuin musta aukko, joka vaatii täyttymistä, imee kaiken sisäänsä antamatta takaisin mitään. Täytämme sen väärillä asioilla.

Minä elin näin. Pitkän ajan. Liian pitkän. Yritin, ponnistin, tein, mahdollistin asioita muillekin, onnistuin, väsyin. En nähnyt itseäni ollenkaan. En tuntenut, enkä kuunnellut.  Kun aloin kuuntelemaan, ymmärsin miten väärin itselleni teinkään. Pelotti ja hirvitti, ahdisti ja elämänhaluni on kadonnut kun ymmärsin miten väärin teen itselleni. Koin olevani umpikujassa, koska koko elämäni on ollut aivan vääränlaista! Se on oikeasti aika kamalaa ja pelottavaa, ymmärtää moinen sillä hetkellä, kun sinulla on perhe, suurehko yritys, menot ja meiningit ja täydellinen " kulissielämä".  Aloin kuuntelemaan itseäni ja edessäni oli vain kaksi vaihtoehtoa: jatkaa täydellistä "kulissielämää" tai hajottaa kaiken kovalla kädellä... Ei ole helppo valinta aikuiselle, kaavoihin kangistuneelle perheelliselle naiselle, jota on lapsuudessa asti opetettu olemaan perheenosa ja hyödyllinen yhteiskunnan jäsen. Mutta en voinut muuta, kun alkaa hajottamaan kaiken väärän, jonka olen koko elämäni aikana ylläpitänyt vaikkei se tehnyt minua onnelliseksi vaan päinvastoin hyvin onnettomaksi. Vieläkin teen sen. Hajotan vanhan elämän. Ei enää paljoa jäänyt, suurin järkytys ja pelko on ohi jo ja uuden elämän rakentaminenkin on alkanut. Asia kerrallaan, pikkuhiljaa, just omanlaiseksi. Sellaiseksi, jossa olen aidosti oma itseni ja onnellinen sellaisena. Mutta se siitä elämästäni. Se on pelottavaa. Mutta niin huikeaa <3


Siinä saunan lauteilla tajusin, mitä tarvitsen ollakseni onnellinen ja luodakseni yhteyden elämän suurimpiin mystereihin. Tarvitsen maan, tulen, veden, ilman ja rakkauden. Ei enempää, eikä vähemmänkään. Maa tarjoaa ruokaa, suojaa, turvaa. Tuli lämpöä. Vesi ruokaa ja juomaa. Ilma terveyttä ja hyvinvointia. Rakkaus... rakkaus on tärkein. Ilman rakkautta ei ole mitään. Tietenkin materiasta on hyvä osata nauttia. Niin minä teenkin. Mutten varsinaisesti tarvitse sitä. Sillä onneni on muissa asioissa. Onneni on sisälläni ja se korostuu luonnon keskellä. Sillä olen osa luontoa. Osa Jumalaa. Minä olen hänessä ja hän minussa. Se on käsittämättömän kaunista: elämä! Tämä pistää nöyräksi. Minä voin epäilemättä sanoa, että olen onnellinen nyt tässä hetkessä. Ja se on kummallinen tunne sen jälkeen, kuin törmäsi oman egoon, sen pönkittämisen yrityksiin, omaan ylimielisyyteen luontoa ja sen lakeja kohtaan, pitänyt itseään kaikkivoipana, tavoitteli merkitsemättömiä asioita, voinut kaikesta runsaasta materiasta huolimatta huonosti ja hajotti kaiken omin käsiin tarkoituksellisesti ilman lopullista ymmärrystä mitä sen jälkeen :) Nyt minulla on se ymmärrys :) Siitä kiitos suomalaiselle puusaunalle, kauniille hetkelle, rakkalleni ja itselleni :)

Mukavaa viikon alkua <3

Anteeksi pyytäminen

Kaikki ihmiset tekevät virheitä. Kaikki ihmiset ovat joskus väärässä. Jos ihminen ei olisi tehnyt virheitä, hän ei olisi koskaan päässyt kivikaudesta tähän päivään. Tavallisesti me huomaamme sen itse nopeasti, väärin tehty asia tai toisen loukkaaminen alkaa painaa meitä . Tämä johtuu siitä, että meissä on "ohjelmoituna" ns arviointimekanismi ja se aktivoituu itsestään. Välillä virheemme loukkaavat läheisiämme, meitä rakastavia ihmisiä vaikkemme haluaisi näin. Joillakin se sisäänrakennettu "arviointimekanismi" on rikki. He eivät halua nähdä itsensä ja sen, miten perustettomasti loukkaavat muita ja tekevät virheitä. He syyttävät kaikkia ympäriillä omista virheistään. He pyytävät anteeksi ainoastaan silloin, jos kokevat menettävänsä Lähteensä, he eivät tarkoita anteeksipyynnöllään mitään. Seuraavassaristiriidassa saatamme kuulla sen heidän omasta suustaan. Muttei enempää heistä. Elämässäni on ollut liikaa heikäläisiä. Nytkin yritän päästää yli sellaisesta. Ja sellaisesta henkilöstä yli pääseminen on prosessi, vaikea prosessi. Mitä enemmän kiinnyt sellaisiin, sitä enemmän heidän kykenemättömyys nähdä itsessään virheitä sattuu ja sitä vaikeampi on päästää yli.

Täydellisyyttä ei ole olemassa. Tavallisesti jokainen meistä ymmärtää sen myös siltä näkövinkkeliltä, ettei itsekään ole täydellinen. Kaikki me välillä hermostumme, sanomme jotain mitä olisi voinut jättää sanomatta, toimimme väärin ja loukkaamme. Kun huomaamme toimivamme väärin, pyydämme tavallisesti anteeksi. Anteeksi pyytäminen ei ole helppoa, moni kokee että anteeksipyyntö paljastaisi hänen heikkoutensa. Näin ei kuitenkaan ole :). Anteeksipyyntö on aina parantava keino. Ihminen, joka osaa pyytää anteeksi ja tarkoittaa sen, antsaitsee kunnioitusta. Hänellä on sitä selkärankaa, jota kaikilla ei ole. Hän osaa tunnistaa virheensä ja myöntää ne toiselle. Sellaisia tyyppejä, jotka eivät näe itsensä ja omia virheitä sekä sen että loukkaavat muita on maailmassa liikaa.

Mitenkä sitten voi pyytää anteeksi hyvin?


Anteeksi pyytäessä sanomme yleensä olevamme pahoillamme. Jotta anteeksi pyyntö olisi todellakin parantava ei riitä heittää pari sanaa ilmaan. Vaan meidän olisi hyvä selittää henkilölle, jota loukkasimme että se, mikä loukkasi hänet aiheuttaa myös meille kipua. Ettemme tarkoittaneet, että niin kävisi, että jos olisimme voineet kääntää kelloa ja palata takaisin ajassa niin näin tekisimme. Kun ilmaisemme itseämme tällä tavalla avoimesti, voimme onnistua luoda vuoropuhelun toisen kanssa, jossa tunteet ovat pääroolissa ja pystymme käsittelemään syvempiä tunteita paranatamalla ne sisältäpäin.

Kun pyydämme toiselta anteeksi, meidän tulisi ottaa vastuu tapahtuneesta. Meidän tulee silloin omaksua sen, että vastuu oli meidän ja vain meidän eikä kukaan muu ole vastuussa siitä mitä tapahtui. Jos pystymme ymmärtämään sen, se heijastaa kypsyyttämme ja selkärankaa vastaanottavassa päässä.

Joskus loukkaamme muita niin, ettei aiheuttamamme kipua pysty korjaamaan välittömästi, mutta joskus voi. Me emme vain tiedä miten sen voi tehdä. Siihen on nerokkaan yksinkertainen keino! Meidän tulisi kysyä toiselta yksinkertaisesti: Kuinka voin korjata tämän? Vapaaehtoisesti ja omaehtoisesti osoittamalla pyrkimystäsi hyvittää tekemäsi virheen henkilölle, jota olet loukannut, osoittaamme heille antamamme tilanteelle sen ansaitseman huomion ja tärkeysasteen. Joskus tämä vaatii kuitenkin aikaa. On kuitenkin tärkeää, että henkilö, jota se koskee tietää, että anteeksipyyntömme jonka esitämme ei ole vain muodollinen tai tapa hyssytellä tilannetta mahdollisimman nopeasti.

Jos osamme pyytää anteeksi näin, meillä on mahdollisuus kehittyä ihmisinä, ja henkilö jota oletmme loukanneet ymmärtää meityä paremmin ja tuntee lohtua siitä mitä yritämme ilmaista.

Rakentava riitely

Käytetty soveltuviin osiin Howard Markmani, Scott Stanley ja Susan L. Blumbergi teoksesta tehtyä yhteenvetoa.

Ihmissuhteet ovat vaikeita. Aina. Ja jokaisessa ihmissuhteessa, eteenkin tärkeässä sellaisessa syntyy ristiriitoja ja niistä johtuvia riitoja. Riitelyn aikana sanotut loukkaukset ei valitettavasti pysty mitätöimään, vaikka anteeksi kuinka pyytäisi. Hermostuneena toiselle heitetyt loukkaukset, huutaminen, vähättely ja halveksiminen jättävät toiseen osapuoleen syviä arpia, jotka vähitellen lisääntyessä tappavat kauniit tunteet. On tärkeää oppia riitelemään rakentavasti. Kummankin osapuolen tulisi haluta oppia sen, jotta se onnistuu.

KRIISIT

Kriisejä on monenlaisia. Keskityn tässä parisuhdekriiseihin. Kriisin kohdatessa, meillä kaikilla on ns puolustusmekanismeja eli defensseja. Defenssit vaikuttavat käyttäytymismalleihin. Jotkut näistä käyttäytymismalleista ovat parisuhdenäkökulmasta vahingollisia. Tutkimusten mukaan niitä vahongollisia käyttäytymismalleja on neljä:

1. Suurentelu
2. Vähättely
3. Välttely
4. Kielteinen suhtautuminen


1.Suurentelu

Kuten ylempänä kirjoitin, hermostuessa saatamme sanoa sellaista, mitä ei normaalissa mielentilassa tulisi mieleen kumppanille sanoa. Joskus suusta voi päästää sellaisia asioita, jotka loukkavat peruuttamattomasti kumppaniamme ja nakertavat tai jopa päättävät suhteitamme. Loukatut osapuolet monesti kuvittelevat, että riidan aikana paljastuu kumppanin todellinen suhtautuminen asiaan ja häneen. Se loukkaa vielä enemmän, sillä vahingollisella sanalla on sitä suurempi tuhoava voima, mitä enemmän sen vastaanottaja siihen uskoo. Vaikka tämä ei välttämättä pitää paikkaansa ja loukkaus oli "heitetty" vain hermostuksissaan pyrkimyksenä loukata, vahinko kuitenkin tapahtuu.

Tavallisen riidan aikana kumpikin riitelijä pyrkii loukkaamaan ja syyttämään toista osapuolta ja puolustamaan itseään. Kaikista pahimmat loukkaukset ovat niitä, ja valitettavasti ajattelematon riitelijä käyttää niitä hyvin usein, jotka nojaavat johonkin hyvin luottamukselliseen tietoon. Josta on puhuttu läheisyyden hetkellä. Tälläiset loukkaukset vähentävät väistämättä läheisyyden hetkiä tulevaisuudessa. Kukaan ei halua avautua toiselle, jos pelkää toisen käyttävän herkkiä asioita aseena häntä vastaan tulevaisuudessa.

Jos haluat, että parisuhteesi jatkuu tao itsellesi vaikka otsaan sen, ettet voi milloinkaan, mistään syystä, missään tapauksessa käyttää toisen herkkiä tunnustuksia häntä itseään vastaan. Vaikka kuinka tekisi mieli. Sinun on tärkeä oppia pysäyttämään riidan paisumista. Tilanteen kireys hellittää, kun puhuu tyynnyttelevästi ja osoittaa ymmärtämystä kumppanisi näkökulmia kohtaan.

2.Vähättely

Vähättely on sellainen käyttäytymismalli, jolla riitelevä pyrkii tiedostamatta nujertaa vastapuolen itsetuntoa. Riitelijä suoraan tai epäsuorasti polkee maahan toisen osapuolen ajatukset, tunteet tai luonteenominaisuudet. Epäsuorana vähättely ilmenee toisen tai hänen myönteisten tekojen huomiomatta jättämisenä (esim mykkäkoulu). Kiitoksen ja kehun sijaan riitelijä nostaa esiin jokin vähämerkityksellinen harminaihe.


Tutkimusten mukaan vähättely on parhaita tulevien ongelmien ja avioeron tunnusmerkkejä.

Jos haluat parisuhteesi kestävän sinun tulisi osoittaa kunnioitusta ja ymmärtämystä toisen näkökantoja
kohtaan. Huoliaan ilmaiseva osapuoli ansaitsee osakseen kunnioitusta ja huomiota, ei syyttelyä ja haukkumista. Sinun tulisi tunnustaa toisen tunteet totuudeksi, toisen luonnetta sinun on pidettävä arvossa, ja sinun tulisi osoittaa että sinun suhtautuminen vastapuoleen on myönteistä.

3.Välttely

Välttely on sellainen käyttäytymismalli, jolloin toinen ei halua antautumaan tärkeisiin keskusteluihin ja pyrkii vetäytymään niistä Se voi ilmetä esimerkiksi huoneesta poistumisena, vaikenemisena keskustelun kesken, yrittämisenä loukata toista mahdollisimman paljon, jotta keskustelu loppuisi.

Tutkimusten mukaan miehet naisia useammin asettuvat välttelijän rooliin, ja naisilla on miehiä enemmän taipumusta painostaa asioiden käsittelyyn.

Paras ensi askel tälläisen tilanteen purkaamiseksi on se, että kumpikin käsittää että riitelyyn tarvitaan kaksi. Toisen toiminta aiheuttaa aina toisen vastareaktion. Paras tulos syntyy silloin, kun kumpikin osapuoli yrittävät estää kielteisen mallin syntymistä ja sen vaikutusta. Vetäytyjä ei vähennä vetäytymistään, ellei toinen osapuoli lakkaa painostamasta tai opettele suhtautumaan rakentavammin.
Painostamista taas on vaikea lopettaa, ellei vetäytyvä osapuoli käy asioihin rohkeammin käsiksi. Monissa avioliitoissa henkinen ja fyysinen väkivalta kasvaa kyvyttömyydestä puuttua ongelmatilanteisiin rakentavalla tavalla.


4.Kielteinen suhtautuminen

On olemassa sallaisia perusnegatiivisia ihmisia. You know? Vaikka mitä hyvää tapahtuisi aina he löytävät jostakin huonoa. Parisuhteessa kielteinen suhtautuminen aiheuttaa sitä, että toinen aina uskoo kumppaninsa vaikuttimet todellista pahemmiksi. On tärkeää ymmärtää, ettei parisuhdetta syntyisikään jos toinen kumppaneista tarkoituksellisesti tekisi kaiken vain aiheuttaakseen harmia kumppanilleen. Todennäköisemmin tapahtuu kielteinen ja epäoikeudenmukainen tulkinta.

Tutkimuksen mukaan ihmiset näkevät toisissa ihmisissä ja tilanteissa sen, minkä haluavatkin nähdä. Ihminen suorastaan etsii todisteita, jotka vahvistavat hänen jo olemassa olevia käsityksiään. Silloin toinen kumppaneista tulkitsee kielteisesti jopa toisen myönteisen käytöksen. Esimerkiksi naisen reaktio, kun mies tuo yllättäen kukkia: "hän on varmasti ollut uskoton, tai tehnyt jotain pahaa. Sellaiseen kielteisen tulkinnan taipumukseen ihminen voi vaikuttaa ainaostaa itse.

Jos haluat pitää parisuhteesi hyvinvoivana, tutki suhtaudutko huomaamatta kielteisesti kumppanin käytökseen? Jotta voit ymmärtää sen, sinun tulisi etsiä kielteisen tulkinnan vastaisia todisteita. Kielteisen tulkinnan takana voi olla jo lapsena opittu suhtautumismalli.


Tutkijat uskovat, että tärkein syy parisuhteiden epäonnistumiseen on ristiriitojen taitamaton hoitaminen. Kun riitojen annetaan kärjistyä, kumppanit saattavat tulla siihen tulokseen, ettei kannata puhua ollenkaan, koska siitä kuitenkin syntyy riitaa. Puhumattomuus tärkeistä asioista aiheuttaa taas  pahoinvointia, joka lisää pahoinvointia ja suhde kui suhde vaaraantuu. Läheisyyden tunne ja yhteys katoavat ja tilalle tulevat turhautuminen, väsymys ja eristäytyminen.

Viestinnän merkitystä ihmissuhteissa ei voi korostaa liikaa. Se on kaiken ihmisvälisen kanssakäymisen A ja O. Miten sitten pitäisi viestiä? Kuinka toisillemme tulisi puhua? Kouluissamme kyllä opetetaan kaikkea turhaa, mutta ihmiskunnan tulevaisuuden ja suhteiden kannalta tärkeämpään ei keskitytä ollenkaan. Mutta onneksi ihminen on oppimisenkykyinen myös aikuisiässä.

Rakentavaksi viestinnän on ensisijaisesti oltava selkeä. Toiseksi sen on oltava turvallista.

Selkeys

Menikö sinulla koskaan hermot, kun huomasit että kumppani kuulee jotain ihan muuta, kuin mitä yrität hänelle kertoa? Tämä on tavallista. Olen ihmetellyt tätä viimeaikoina erittäin usein ja erittäin paljon. Olen lukenut erilaisia tutkimuksia ja mielipiteitä ja keskustellut asiasta. Viimeisin teos, jonka löysin ja jota käytän soveltuviin osiin tässä kirjoituksessa ehkä vähän valaisi asian. Avainsana on SUODATIN. Siitä tämä ihmeellinen sanojen väärin ymmärtäminen johtuu.


Ihmisen päänuppi on ihmeellinen. Tutkimuksen mukaan kaiken muun "hauskan" lisäksi siitä löytyy erilaisia suodattimia, jotka vaikuttavat siihen, miten me kuulemme, mitä me sanomme ja miten me tulkitsemme asioita. Suodattimiin vaikuttavat esimerkiksi tunteet, ajatukset, aikaisemmat kokemukset sekä perhe- ja kulttuuritausta. Neljä keskeistä suodatintyyppiä, jotka vaikuttavat parisuhteen viestinnän selkeyteen ovat:


1. Tarkkaamattomuus
2. Tunnetila
3. Uskomukset ja odotukset
4. Tyylierot

1.Tarkkaamattomuus

Sanomatta selvää, että sen jolle puhutaan tulisi kuunnella mitä puhuja sanoo, jotta viesti menee perille päänuppiin. Tarkkavaisuuteen vaikuttavat sisäiset ja ulkoiset tekijät kuten huono kuulo, meteli, väsymys yms. Luoja tietää montako kertaa elämässäni olen huomannut että kun puhun, toisen ajatukset ovat jossakin muualla. Vähänkös tämä turhauttaa ja nostatta kierroksia. Luultavasti kumppanini on ollut väsynyt tai muissa maailmoissa kuulemma jonkin sisäisen suodattimen takia. Tosiasia on,  että kaikki ihmiset eivät kykene tekemään monta asiaa yhtä aikaa. Mitenkä minut on voitu kuulla, kun samalla laski vaikka matkabudjettia.

Tutkijat suosittelevat varmistua siitä, että kumppanin huomio on herätetty ennen kuin ryhtyy selostamaan. Tärkeintä on siis varmistua, että toinen kuuntelee, ja kuunnella itse silloin, kun se on tärkeää.

2.Tunnetilat

Tutkimusten mukaan ihminen on suvaitsevampi hyvällä tuulella ollessaan ja joustamattomampi pahalla tuulella ollessaan. Huonotuulinen ihminen luonnollisesti tulkitsee kumppanin puheet herkemmin kielteisesti riippumatta tämän pyrkimyksistä myönteisyyteen. Sitäpä juuri olen ihmetellyt, että miten myönteisesti sanotut huolenaiheet saavatkin kumppanin päässä käsittämättömiä kielteisiä mittasuhteita.

Paras keino tutkimuksen mukaan estää tällaista suodatinta vahingoittamasta parisuhdetta on tiedostaa sen toiminta. Mitenkähän toimia kun kumppani on kroonisesti vittuuntunut? Siitä ei tutkimus kertonut.

3. Uskomukset ja odotukset

Ihmiset näkevät toisissa sen mitä odottavatkin näkevänsä - tutkittu tosiasia. Loogisesti päätelemällä odotuksista tulee suodatin, joka vääristää viestintää. Tutkimusten mukaan odotukset eivät pelkästään vääristä kokemuksia, vaan vaikuttavat toistenkin käyttäytymiseen. Yllätyksenä itselleni oli tutkimustulos, jossa osoitettiin, että ihmisen oma käytös ”vetää” toisesta ulos odotettua käyttäytymistä.
Ilmankos sitä itsekin oudoksi muuttuu...

4. Tyylierot

Jokaisella on oma tyyli viestiä. Sekin ero voi aiheuttaa suodatin"virheitä". Toinen ihminen on pidättyväisempi, toinen ilmaisuvalmiimpi ja se voi tuottaa viestintäongelmia. Itselleni tämä on hyvin tuttua, olen kyllä kuin papupata sille tuulelle sattuessani.

Olen ihmetellyt monesti aikoinaan, että mitenkä se mun kumppani muistaa asioita joita sanoin, ihan eri tavalla kuin minä ne muistan. Ja Luoja paratkoon jos huomautin, ettei muisti ole erehtymätön. Jotta parisuhteesta tulisi hyvä, täytyy kummankin osapuolen hyväksyä tosiasia, että molemmilla osapuolilla
on erilaisia suodattimia ja että moni asia tulee helposti sanotuksi tai kuulluksi kokonaan toisin kuin on aiottu. Turhaa on myös alkaa kiistellä siitä, mitä kumpikin on sanonut aiemmin. Järkevämpi tapa on hyväksyä se, että kumpikin muistaa keskustelun eri tavalla ja että molemmilla on omat suodattimensa, sillä muistikisassa ei voita kukaan eikä se johda mihinkään muuhun, kuin lisäriitaan. Hyväksymisen jälkeen tulisi keskittyä siihen, miltä tämän hetkinen tilanne vaikuttaa ja miltä se tuntuu ja mitä kumpikin siitä ajattelee. Kaikista typerintä, on juutua menneeseen, vaikka se mennyt olikin vasta 5 minuuttia sitten.

Eli kande muistaa, että näitä suodattimia on meillä kaikilla ihmisillä. Kun ristiriita syntyy, ne aktivoituvat. Näistä on hyvä olla tietoinen ja ilmoittaa toiselle silloin, kuin huomaa että suodatin vaikuttaa omaan käytökseesi, esimerkiksi näin:”Kyllähän sinä tiedät, että tämä on minulle vähän arka asia.”

Turvallisuus

Hyvässä parisuhteessa pitää pystyä ilmaisemaan uskomuksensa, huolensa ja mieltymyksensä selkeästi ja parisuhdetta vahingoittamatta. Ihmisen täytyy tuntea olevansa turvassa, muuten hän ei uskalla kertoa tärkeistä tunteista kumppanilleen. Monet suhteet muistuttavat enimmänkin miinakenttä kuin rauhan satamaa.

Turvallinen ei suinkaan tarkoita riskitöntä. On otettava riskejä, jos haluaa ilmaista, mikä loukkaa, mitä toivoo, mikä kiinnostaa.  Kukaan ei voi muodostaa syvää, molemminpuolisesti hyväksyttyä suhdetta, ilman, että ensin asettaa itseään alttiiksi torjumisen vaaralle.

Keskustelun pitämisen hallussa on hyvä käyttää yhteisesti sovittuja menetelmiä, joista yksi alempana.
Kun keskustelu pysyy haöllinnassa, erimielisyys voi auttaa parisuhdetta kehittymään entistä paremmaksi sen sijaan että se vahingoittaisi sitä. Keskustelun osapuolten on pyrittävä pitämään omat kärjistyminen, vähättely, välttely ja kielteiset tulkinnat aisoissa.

RAKENTAVA RIITELY

Nyt itse asiaan, jota tutkin, josta tykkään ja jota en ikinä pystynyt harjoittelemaan kumppaneiden sitoutumattomuuden ja viestinnän merkityksen vähättelyn vuoksi. Mut jospa vielä joskus. Ja jospa joku muu tästä hyötyy :)

Säännöt kummallekin osapuolelle:

1. On hyvää ottaa käyttöön jokin käsillä koskettava esine, kuten esim puheenjohtajalla kokouksessa, kuvaamaan puheenvuoroa. Se voi olla pehmolelu, kirja tai ihan mitä vain teille sopiva esine.Puhujalla on puheenvuoro.  Se jolla ei ole puheenvuoroa, on kuuntelija.
2. Puhutaan vuoronperään. Toinen aloittaa ja kertoo asiansa, toinen kuuntelee aktiivisesti. Sitten esine annetaan toiselle ja samalla vaihtuu puheenvuoro.
3. Puheenvuoroissa ei etsitä ongelmanratkaisua, vaan sanotaan mitä mieltä painaa. Liian varhaisessa vaiheessa ei pidä pyrkiä ratkaisuun.

Säännöt puhujalle:

1. Puhuja puhuu vain omasta puolesta. Hän ei saa yrittää lukea kumppanin ajatuksia. Puhuja puhuu omista ajatuksista, tunteista ja huolista. Hän ei puutu kuuntelijan näkökantoihin tai vaikuttimiin. Hänen on yritettävä käyttää ”minä” –lauseita ja puhua omasta näkökannasta:”Minulle tuli paha mieli, kun unohdit tapaamisemme” on suositeltava tapa ilmaista pettymystä (Ei: ”Minusta sinä olit typerä, kun unohdit..”).
2. Puhuja ei saa puhua liian pitkään. On hyvä sopia jokin aika, jolloin puhuja saa puhua keskeyttymättä, 3-5 minuuttia kerrallaan on sopiva aika.
3. Kun puhuja lopettaa ja hän antaa kuuntelijan tehdä yhteenveto.  Josyhteenveto ei ole täsmällinen, puhuja kohteliaasti korjaa se, mikä on tullut ymmärretyksi väärin. Tavoitteena on auttaa kuuntelijaa kuulemaan ja ymmärtämään puhujan näkökantaa.

Säännöt kuuntelijalle:

1. Kuuntelija tekee yhteenveto kuulemasta. Kuuntelija kertaa lyhyesti omin sanoin se, mitä puhuja on sanonut ja varmistautuu, että on ymmärtänyt oikein. Jos kuuntelijasta tuntuu, ettei hän ymmärrä jotakin, hän pyydä puhujaa selventämään, mutta hän ei saa esittää mitään muita kysymyksiä ennen kuin puheenvuoro on hänellä.
2. Kuuntelija keskittyy puhujan sanomaan. Hän ei väitä vastaan, vaan on hiljaa ja keskittyy kuullun ymmärtämiseen. Kuuntelija ei saa esittää mielipidettään eikä ajatuksiaan. Se onkin kuuntelijan roolissa vaikeinta. Kuuntelija ei saa sanoa mitään muuta kuin sellaista, mikä auttaa häntä ymmärtämään puhujaa
paremmin. Mielipidettä kuvastavat sanat, eleet ja ilmeet ovat kiellettyjä.

Helppoa eikö? Muttei ole... Puhuja päättää aina, onko kuuntelijan yhteenveto oikea. Vain puhuja tietää, mitä hän alun perin halusi sanoa. Jos yhteenveto ei vastaapuhujan ajatuksia, puhujan pitää selittää asia ystävällisesti. Hän ei saa suuttua eikä ruveta arvostelemaan. Puhuja/kuuntelija vuoroja voi vaihtaa niin monta kertaa, kuin on tarpeen, kunnes kaikki ajankohtaiset mieltä painavat asiat ovat ymmärretty. Kun keskustelu on käyty tyhjentävästi voi keskittyä ongelaratkaisuun, jossa voi käyttää samaa tekniikkaa, mutta silloin keskitytään ehdottamaan omia keinoja ongelmaratkaisuun ja tehdä kompromisseja.

TSEMPPIÄ KAIKILLE RIITEILIJÖILLE :)

Pohdintoja 2

Ghandi sanoi aikoinaan, että " itsensä kanssa sodassa oleva ihminen on sodassa koko maailman kanssa"
Kaikki olemme tavanneet henkilöitä, jotka tuntuvat olevan sodassa koko maailmankaikkeutta vastaan. Jotkut heistä eivät ole hyökkääjiä lähtökohtaisesti, mutta he ovat aina taisteluvalmiudessa ja kaikki kritiikki, heihin liittyvät kysymykset ja huolet, kuinka hyviä tai neutraaleja ne  olisivatkin, sellaiset ihmiset tulkitsevat hyökkäyksiksi ja alkaa sota. Kaikki johtuu siitä, että henkilö itse sotii itsensä kanssa.

Kaikki me olemme erilaisissa elämänvaiheissaamme erilaisia. Luultavasti jokainen on tuntenut tai kokenut tämän omakohtaisesti ja tietää mistä puhun. Ihmissuhde sellaisen ihmisen kanssa on erittäin vaikeaa.

Oletettavasti jokainen meistä voi antaa suhteelle vain sen, mikä hänellä tai hänessä on. Itsensä kanssa sotiva ihminen - antaa sotaa, katellinen - kateutta, itsensä vihaava - vihaa, epävarma - epäluottamusta ja epäluotettavuutta, huono itsetuntoinen - epäilyjä ja loukkauksia, itsensä rakastava - rakkautta ja välittämistä jne. Suhteessa itsensä kanssa sotivan ihmisen kanssa on helppo kadottaa itsearvostusksen. Olet kelvollinen ja hyvä sekä rakastettava niin kauan, kun et ilmaise sellaiseen henkilöön liittyviä huoliasi tai pelkojasi. Kun teet näin, saat aikaan sotaa, syytöksiä, haukkuja ja loukkauksia rakkauden, ymmärryksen, välittämisen ja tuen sijaan. Alat etsimään vikoja itsestäsi ja kerta toisensa jälkeen kokea itseäsi arvottommaksi. Sinun huoleillasi ei ole merkitystä, samalla kun sinun täytyy täydellisesti ymmärtää sotijaa. Tämä tuhoaa ajan myötä kaikki kauniit tunteet  toista kohtaan, sillä sinäkään et voi antaa suhteelle muuta, kuin sinulla sisällä on. Jos lakkaat arvostamasta itseäsi - et voi arvostaa enää kumppaniasikaan.


Gottman sanoo että "toisen halveksiminen ja epäkunnioitus ovat selviä merkkejä siitä, että parisuhteen tulevaisuus on kriittisessä pisteessä", uskallan väittää, että edellämainitut merkit ovat kriittisen pisteen merkkejä jokaisessa ihmissuhteessa. Mikäli koet, että vastapuoli haukkuu sinua, loukkaa perusteettomasti tai jopa käyttää psyykkistä-, tai fyysistä väkivaltaa - koet ettei sinua kunnioiteta ja että sinua halvekitaan. Jos tätä tapahtuu parisuhteessasi, rakkaus on siitä kaukana. Parisuhdeterapeuttien mukaan kahden toisiaan rakastavan ihmisen täytyy olla varmoja siitä, että he täyttävät omat psyykkiset tarpeensa, mutta myös heidän kumppaninsa.

Rakkaudellakin on raja, sen nimi on ihmisarvo. Ihmiset ajattelevat toisesta luopumisen olevan pahinta, mitä voisi tapahtua. Tämä ei kuitenkaan ole asian todellinen laita; kaikkein tuhoisinta on menettää itsensä jollekin, joka ei todellisuudessa rakasta meitä takaisin.Itsensä arvostaminen tarkoittaa sitä, että ymmärrämme ansaitsevamme parempaa. On parempi elää arvokkaassa yksinäisyydessä kuin puutteellisissa ihmissuhteissa.

Älä koskaan menetä ihmisarvoasi kenenkään tähden.

WC-paperirullan hylsy

Elämässäni alkoi uusi suunta nyt, kun löysin wc-paperirullan hylsyn merkityksen kotitaloudessa 😁. Siitä alkoi uuden kodin uudelleen järjestämisen vimma. Jossakin vaiheessa kirjoitin, että minua ahdistaa tavaran paljous ja se korostui muuton myötä, kun muutin isohkosta omakotitalosta isohkoon, mutta taloa pienempään rivariin, jossa säilytystilaa on vähemmän kuin edellisessa kodissani. Hävitin ja vein kierrätykseen sekä kirpparille älyttömän määrän tavaraa ja silti sitä tuntuu olevan liikaa. En oikein käsitä miksi minulla on sitä tavaraa niin paljon, vaikka en ole mikään hamstraaja ja vuosittain olen tehnyt inventaarion, jolloin kaikki turha sai luvan lähteä. Silti sitä on liikaa. Mulle liikaa. Niin paperirullan hylsyn löytämisen myötä sain idean jättää itselleni vain sen, minkä rakastan ja minkä välttämättä tarvitsen. Jokaiselle tavaralle myös haluan ikioman paikan. Koska vihaan siivoamista, mutta vielä enemmän vihaan sotkua. Eli tästä se lähtee - kodin "rakentaminen" mieleiseksi ja omannäköiseksi.

Eli siinä se on - elämäni muuttaja: wc paperirullan hylsy. Kaikki lähti siitä, että aloin järjestämään "hirviölipaston". Lipasto on iso, Ikean 6-laatikollinen lipasto, joka sijaitsee olohuoneessa ja siellä on ollut kaikkea krääsää ja ennen kaikkea - vihaamani johtoja. Olen pohtinut heittää kaikki pois, mutta kantapään kautta oppineena, en uskaltanut sitä tehdä sillä aiemmin liian usein olen joutunut johtojen poisheittämisen jälkeen ostamaan ne samat inhotukset uudelleen. Niin selasin nettiä vinkkejä etsimällä ja törmäsin videoon, jossa oli ratkaisu mun ongelmaan. Ja voi Luoja miten nerokas ja yksinkertainen idea <3. Nyt kaikki johdot järjestyksessä, ne on helppo ottaa pois ja laittaa takaisin, ne eivät sotkennu keskenään ja näyttävät siistiltä sekä laatikko pysyy järjestyksessä <3. Videossa oli paljon muitakin vinkkejä miten wc paperirullan hylsyä voi käyttää ja aion kyllä sen tehdäkin. Ideoita on syntynyt jo omiakin sen käytöstä :)

Seuraavakin "projekti" liittyi johtoihin. En tiedä miksi ne minua niin paljon ärsyttävät, mutta jos ne ovat sotkussa näkyvissä, ne todellakin ärsyttävät. Laturit AINA hukassa... Ja hermot niihin menee. Odotan oikein, milloin yhteiskunta siirtyy kokonaan johdottomuuteen, mutta tuskin sitä sähköä nyt voi langattomasti laitteisiin siirtää, eli luultavasti mun on elettävä johtojen maailmassa elämäni loppuun saakka. Mutta kun olen ratkaisukeskeinen, niin seuraava idis oli tuo. Latauslaatikko. Se näyttää siistiltä, laturit järjestyksessä ja aina löydettävissä. Tämän voi tehdä kenkälaatikosta. Itse käytin roskiin menevää entistä ikean sisustuskenkälaatikkoa, joka ei ole kaunis, mutta päällystän sen vähän myöhemmin nätimmäksi :)

Minä olen ehdottomasti kirjaihminen. Vaikka pidän internettiä yhteiskunnan suurempana saavutuksena pyörän keksimisen jälkeen, rakastan kuitenkin kirjoja. Itselläni pidän kuitenkin vain syystä tai toisesta, hyvin tärkeitä kirjoja itselleni. Kirjahylly näytti aina olevansa epäjärjestyksessä, kunnes luin vinkin jossa ehdotettiin järjestää kirjat hyllyihin värin ja koon mukaan. Ja kylläpä miellyttää silmää. Kirjat on myös helpompi löytää, ainakin minulle visualistille, joka ei muista nimiä mutta värejä hyvin :)

Rakastan myös musiikkia. Käsittelen tunteita usein sen kautta, eikä minulla ollut ikinä kunnon kajareita. Noh, keksin sitten uuteen kotiin ne hankkia. Ja juu, en yhtään selvittänuy millaisia, miten ne liitetään ja kaikkea tuollaista, tyypillistä minua xD. Sain kajarit ja vasta sitten mulle valkeni, että pitäisi olla myös vahvistin. Selailin nettiä ja uutena ne olivat kauhean kalliita, mutta tori.fi sivustolta löysin sitten käytetyn, toimivan, tällä hetkellä kaupassa 400 e maksavan vahvistimen 7 kaijuttimelle vain 80 eurolla <3. Rakastan sitä, että ihmiset kierrättää ;). Siihen sitten meni yksi päivä... Taas johtojen kanssa tappelemiseen. Sain ripustettua kaijuttimet huoneen nurkkiin ja subbarillekin löytyi paikka, mutta ne typerät johdot nyt ovat ihoteipillä xD katossa ja seinissä kiinni. Täytyy keksiä jotain millä ne saisi piiloon, ne ovat kamalan näköisiä silmääni. Vinkkejä otetaan vastaan :) Nyt mie saan kuunnella musiikkia kauhean kovaa... Säästän toki naapurien korvat ja hermot ja kuuntelen raskasta metallimusiikkia kovaa vain harvoin xD

 Mun sohvapöytä väytti todella tylsältä. Siinä on lasikansi päällä ja sain idean laittaa lasin alle valokuvia. Ei ole tylsä pöytä enää :).

Pidän koristeista, mutten turhasta krääsästä enkä käytä rahaa sellaisten osteluun. Kotonani löytyi tarpeettomaksi jäänyttä köyttä, mukava määrä. Ja tyhjiä viinipulloja. Niiden yhdistelmästä syntyivät silmää mielyttäviä kynttiläjalkoja joita myös voi käyttää maljakoina, puutarhakoristeina ja ihan millä vain nyt haluaa niitä käyttää xD.

Nyt koti kutsuu, seuraavaksi likkojen huoneen järjestely ja mun kädet jo syyhyävät kun ajattelen keittiön, vaatekaapin ja varaston sekä autotallin järjestämistä uuteen kuntoon <3

MUKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE IHANILLE <3

Narsismi

Tänään haluan pohtia narsismia ja sen esintymistä itsessäni ja elämässäni. Olen lukenut suhteellisen paljon aineistoa aiheesta erässä yhteydessä, koska pelkäsin olevani huomammattani sellainen. Kävin myös keskustelemassa vilpittömän rehellisesti aiheesta alan ammattilaisten kanssa. En ole narsisti, minulla on hyvä itsetunto enkä pelaa pelejä ihmisillä. Mutta kuka hän oikeasti on - Narsisti?

Esiintyessä henkilössä narsistiset piirteet itsessään eivät kerro henkilön olevan patologinen narsisti. Narsismi voi olla sopeutumisen strategiana elämän kriisien yli, mikä on ihan toivottukin ominaisuus. Osaamme välittää itsestämme ja jättää taaksemme meitä hajottavat asiat ja suhteet välittämättä muista. Jotkut elämän vaikeat kriisit saattavat synnyttää ohimenevää, patologista narsismia. Mutta sekin on vain selviytymiskeino ja menee ohi kun yksilö sopeutuu uusiin olosuhteisiin. Terve narsismi muuttuu patologiseksi siinä vaiheessa, kun siitä tulee yksilön piinttynyt persoonaallisuuden rakenne, joka on täynnä alkukantaisia puolustusmekanismeja (splitting, projektio, heijastaminen  sekä älyllistäminen) joita yksilö ottaa käyttöön pysyvästi sekä nämä yllämainitut ominaisuudet aiheuttavat tuhoisaa käyttäytymistä yhdellä, tai usealla elämänalueella. Eli yllämainitut defenssit on meissä kaikissa sisäänrakennettuina, mutta patologisiksi ne muuttuvat vain joillakin.

Narsismista on vain hyvin vähän tieteellistä tutkimusta. On arvioitu että vain 0.7-1% ihmisistä kärsii patologisesta  narsistisestä persoonallisuushäiriöstä, mikä on aika vähän suhteessa siihen kuinka paljon asiasta kuulee "kadulla" suuttuneiden ex kumppaneiden suusta.  Narsismi syntyy varhaislapsuudessa, lapsuudessa ja varhaisessa nuoruudessa. Se liittyy yleensä lapsuudessa olleeseen väärinkäyttöön tai traumaan, joka on vanhempien, auktoriteettien tai ikätoverien aikaansaama. Narsistinen henkilö tarvitsee ns. lähteen. Narsistin Lähde on ulkopuolinen huomio - tavallisesti positiivinen- jota narsisti käyttää säätelemään epävakaata omanarvontuntoaan. Narsistit ovat joko "älyllisiä" (saavat Narsistisen Lähteensä älykkyydestään tai akateemisista saavutuksistaan) - tai "ruumiillisia" (saavat Narsistisen Lähteensä fysiikastaan, harjoituksesta, fyysisestä tai seksuaalisesta kyvykkyydestään ja "valloituksistaan").Patologiset narsistin ovat joko "klassisia", "kompensoivia" tai "käänteisiä".
Klassinen narsisti on itseensä luottava, kompensoiva narsisti peittää ylimielisellä käyttäytymisellään syvällä olevan oman arvonsa puuttumisen, ja käänteisnarsisti on läheisriippuva, joka pitää huolta klassisen narsistin emotionaalisista tarpeista. Eli läheisriippuvaiseksi itsensä luonnehtiva yksilö voi olla todellisuudessa käänteis narsisti.

Yleensä asiaan perehdtymättömät ajattelevat, että narsistit rakastavat itseään. Todellisuudessa heidän rakkautensa on suuntautunut niihin vaikutelmiin, joita muut ihmiset antavat heille. Se, joka rakastaa vaikutelmia, ei kykene rakastamaan ihmisiä, myöskään itseään.
Narsistilla, kuten kaikkilla meillä on myös sisäänrakennettu halu rakastaa ja olla rakastettu. Jos hän ei kykene rakastamaan itseään, hänen on rakastettava heijastustaan. Mutta jotta hän voisi rakastaa heijastustaan, sen on oltava rakastettava. Niinpä kyltymättömän rakastamisen halun (joka meillä kaikilla on) ajamana, narsisti keskittyy projisoimaan rakastettavaa kuvaa, joka olisi yhteensopiva hänen oman kuvansa kanssa (sen kanssa miten hän "näkee" itsensä). Tämä on hyvin surullinen ominaisuus, mikä saa narsistisen henkilön kumppanin voimaan erittäin huonosti pitemmän päälle. On mahdotonta täyttää kaikki narsistisen henkilön asettamat "kriteerit" ja olla se "rakastettava kuva" narsistista.

Narsisti tulkitsee jokaisen pienenkin ristiriidan Narsistisen Lähteen kanssa - siis toisen ihmisen kanssa - uhkana hänen itsensä määrittelylle. Tämä on niin olennainen asia, että narsisti ei voi ottaa riskejä. Hän olisi mieluummin väärässä kuin jäisi ilman Narsistista Lähdettä. Hän näkee mieluummin hyväksymättömyyttä ja perustelematonta kritiikkiä siellä missä sitä ei ole - kuin kohtaisi varuillaan olonsa menetyksen seuraukset. Narsisti yrittää totuttaa lähellään olevat ihmiset siihen, että he pidättyvät antamasta kritiikkiä ja osoittamasta hyväksynnän puutetta häntä ja hänen tekojaan ja päätöksiään kohtaan. Hän yrittää opettaa lähellään oleville ihmisille, että tällaiset teot provosoivat hänet pelottaviin mielen ja raivon ilmauksiin ja muuttavat hänet jatkuvasti riidanhaluiseksi ja kiivaaksi ihmiseksi. Hänen liioitellut reaktionsa ovat rangaistus heidän ajattelemattomuudestaan, ja siitä että he ovat tietämättömiä hänen todellisesta psykologisesta tilastaan. Edellämainittu seikka on hyvin tuttua mun henkilökohtaisessa elämässä, olen kohdannut sen. Se on hyvin vaikea kumppanina kestäväksi. Narsistinen henkilö saattaa loukata, haukkua, syyttää ja kääntää sen kaiken niin, että se olikin kumppanin syy. Suoria, evoimia, kyseenalaistavia kysymyksiä narsistinen henkilö tulkitsee syytöksinä ja hänen reakstionsa on raivo, loukkaaminen, haukkuminen, alistaminen ja vihaisuus. Kaikki, jotta kumppani oppisi olemaan hiljaa ja pois "ei toivotulta" käyttämiseltä. Narsisti siis ovelasti kouluttaa kumppaniaan ja muita, kuin koiria.

Narsistien kuvauksia lukiessaan jokainen tervettä narsismia omaava henkilö löytää itseään ja alkaa epäillä olevansa narsisti. Ja se on luonnollista, kaikki omaamme erilaisen määrän narsistisia piirteitä. Yksi ihmislaji ei kuitenkaan löydä itseään kuvauksista - se on narsisti. Narsistit ovat väärin käyttäjiä. Ihmisten väärinkäyttäjiä. Väärinkäyttäjä aina yrittää väittää ettei väärinkäyttöä ole tapahtunut. Tunnistat narsismia riidassa, jos vastapuoli:


- ehdottomasti kieltää kaiken. Tavallisinta on ilmaisut: ei ole niin tapahtunut, se ei ollut väärin tehty, sinä vain luulet niin tai sinä vain satutat väärinkäyttäjän tunteet
-keksii tekosyitä. Tavallisinta on että henkilö vielä syyttää sinua väärinkäytön aiheuttajaksi: se oli sinun vikasi, että käyttäydyin noin, sinä sen aiheutit.
-puolustautuu tekeytymällä epäitsekkääksi: tein sen vain sun parhaaksesi, tain sen että opit
-toistaa sanojasi. Kääntää kaiken päälaelleen niin, että sinun huomautus muuttuukin siihen, että hän huomauttaa sinulle samoista asioista ja jopa samoin sanoin.
-pyytää anteeksi vain jos kokee menettävänsä lähdettä. Silloinkin ei osa eritellä mistä anteeksi pyytää. Hetken kuluttua toistaa samat toiminnot, kuin ennen anteeksipyyntöä

Nämäkin saattavat ajoittain esiintyä ihan tavallisten ihmisten erimielisyyksissä. Mutta, jos aina kun yrität tuoda esille kumppaniin liittyviä huoliasi, pelkojasi tai ottaa kantaa itsesi kohteluun ja kumppanisi käyttäytyy näin - silloin hälytyskellojen tulisi soittaa ja karkuun on lähdettävä ennen, kuin on liian myöhäistä.

Narsismpi patologisena hajoittaa muita. En osaa nähdä narsistejä huonoina ihmisinä, mutta itseeni pari sellaista on syviä arpia jättäneet. Kaikesta pahimpana koen sen, ettei narsistiset henkilöt tunne empatiaa. He tuntevat sympatiaa, jota nimittävät empatiaksi ymmärtämättä näiden kahden käsitteen eroja. Empatia on kyky asettua toisen asemaan, halu ymmärtää ja päästä hetkeksi aikaa toisen todellisuuteen ymmärtäkseen sitä ja se ilmenee myös erimielisyyksien aikana. Sympatia on taas yhteenkuuluvuuden ja myötäelämisen tunne silloin, kun toinen on samaa mieltä.