Minä olen

Eräs ihana ihminen kysyi minulta kesän alussa: kerro minulle kuka sinä olet. Hämmästyin enkä pystynyt vastaamaan hänelle heti. En ole vastanut vieläkään. Kuka siis Minä Olen? Pienestä pitäen olen kapinoinut sitä vastaan, että identtiteettini olisi sidoksissa sukupuoleeni, uskomuksiini, syntyperääni, pituuteeni, ulkonäkööni. Koin, että minä olen minä riippumatta kaikesta yllämainitusta. Toki nyt aikuisena, ymmärrän, että yllämainitut asiat vaikuttavat käyttäytymis- ja toimintamalleihini. Siihen mitä teen ja miten teen. Mutta kuka minä olen?

Elämäni on opettanut minulle ihan kädestä pitäen sen, että olen sekä vahva, että heikko. Että olen sekä mahtava, että surkea. Että olen sekä rohkea, että pelokas. Sekä viisas, että tyhmä. Itseasiassa olen kaikkea, mitä muutkin. Minä en ole huonompi, enkä parempi kuin muut. Mutta kuten jokainen meistä - olen uniikki. Ainut. Erityinen. Nerokkaasti suunniteltu. Maailmankaikkeus suunnitteli minua täydellisen epätäydelliseksi. Minulla on näkökyky ja voin nähdä kauniita asioita. En kuitenkaan voi nähdä vain niitä. Pakolla näen myös rumia asioita, pelottavia asioita, muiden kärsimyksiä. Kuulokyky mahdollistaa minun nauttia mahtavista, sielua koskettavista äänistä ,mutta västämättä kuulen myös ikäviä sävyjä, huutoa, jonkun itkun. Tuntoaistini mahdollistaa sen, että saan kokea hellyyden osoitusta joka tuntuu hyvältä, mutta tunnen myös kipua. Hajuaistini antaa mun nauttia hyvistä tuoksuista, mutta näin myöskin ei niinkään hyviä hajuja haistan. Minulla on havaintokyky ja älyllisen ongelmaratkaisun kyky. Olen fyysisesti moneen eläinlajiin verrattuna heikko, mutta älyllisesti erittäin vahva. Se, mistä olen erittäin kiitollinen maailmankaikkeudelle on kyky tuntea tunteita. Kyky oppia ja kehittyä. Koen, etten ole vain fyysinen olento. Koen vahvasti, että minussa on myös henkinen minä. Uskon siihen, että minä olen sielu, joka elää fyysisessä täydellisen epätäydellisessä kehossa. Jostain syystä näin pitää olla.

Rakastan luontoa. Mitkään ihmisen luomat erikoishienoudet eivät ole luonnon maisemaa kauniimpi. Koen mieletöntä tasapainon ja tyyneyden sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta metsässä, syrjäisen lammen rannalla, kaukana kaikesta ihmiskunnan hälinästä. Jos minulle annetaan vaihtoehtona viettää viikon luksuselämää viidentähden hotelleineen tai viettää viikon sähköttömässä eräkämpässä keskellä syvää metsää, en hetkeäkään ajattele ja valitsen eräkämpän. Olen pohtinut miksi näin. Olen elänyt sitä luksuselämää tavaroineen kaikkineen. Tänään sain vastauksen. Koen olevani yhtä luonnon kanssa. Tarkoitan sitä, että tunnen olevani osa kokonaisuutta. Osa jotakin suurempaa kokonaisuutta ja luonnossa vain koen sen vahvemmin. Se oli mielenkiintoinen oivallus :)

Kiteytettynä Minä Olen täydellisen epätäydellisessä fyysisessä kehossa asuskeleva sielu. Olen osa jotakin suurta, olen uniikki. Olen myös kesken. Matkalla kohti parempaa minää, kohti rakkautta ja valoa, itseäni ja rakkaitani varten. Sitä Minä olen.

Stressi

Stressi... se meidän fyysisesti heikohkon lajin selviytymisen näkökulmasta erittäin olennainen reaktio, joka valitettavasti myös sairastuttaa meitä. Ei ole mikään salaisuus, että lääketiedekin on sitä mieltä, että jopa yli 90% kaikista sairauksistamme liittyy stressiin. Työperäinen stressi on liikuntaelinsairauksien jälkeen suurin työterveydellinen ongelma. Myös ns. myönteinen stressi uuvuttaa. Mitä elimistössä tapahtuu stressin aikana?

Kehomme reagoi stressaavassa tilanteessa samalla tavalla kuin monta tuhatta vuotta sitten. Taistelu –pako-järjestelmän aktivoituminen ja siihen liittyvät voimakkaat keholliset muutokset ovat nykypäivän haasteissa usein ylimitoitettuja. Voimakas glukoosin ja rasvahappojen vapautuminen verenkiertoon, sydämen sykkeen nousu, käsien ja jalkapohjien hikoilu, adrenaliinin ja nor-adrenaliinin vapautuminen verenkiertoon eivät nykyajalle tyypillisissä mentaalisissa haasteissa ole järkeviä reaktiota tilanteeseen vastaamiseksi, mutta edelleen toimimme stressantuneina ”taistele tai pakene” -tilassa samoin kuin tuhansia vuosia sitten.

Stressin aikana lisämunuaisistamme vapautuu kortisolia. Kortisoli on hormoni, joka auttaa meitä sopeutumaan stressiin. Kortisolin tärkein tehtävä on pitää veren sokeritaso riittävän korkeana stressitilanteiden aikana. Normaalina määrinä se onkin terveellistä ja hyödyllistä; se pitää meidät motivoituneina, energisinä ja toimintakykyisinä. Jos kortisolitasot ovat kuitenkin jatkuvasti koholla, aiheuttaa se monenlaisia ikäviä ja epämääräisiäkin oireita. Pitkittyessä se voi aiheuttaa myös lisämunuaisten uupumustilan. Stressi aiheuttaa katkonaista unta, ja katkonainen uni stressiä. Stressi aiheuttaa väsymystä ja väsymys stressiä. Stressi saa meidät ajattelemaan kielteisesti. Liiallinen kortisolin määrä tylsistyttää, tekee meidät sairaaksi, vie energiaa, tukahduttaa immuunijärjestelmän toimintaa, voimistaa kipua, nostaa verenpainetta aiheuttaen verenvuoto- ja tukosriskiä, aiheuttaa pelkoa, masennusta, vihaa, hämmennystä, häpeää yms negatiivista.

On selvä, että liiallinen kortisoli siis on haitallista elimistöllemme. Kun otetaan huomioon yhteiskuntaamme elämäntahtia, ymmärrämme elävämme jatkuvassa stressitilassa - somepaineet, taloudelliset paineet, ihmisuhteet, odotukset, tavoitteet, toiveet, vaatimukset... olemme kuin oravanpyörässä. Jatkuvassa stressissä. Tuhoamme itse itseämme sisältäpäin.



On olemassa toinenkin hormoni - oksitosiini. Oksitosiini on hormoni, joka syntetisoituu hypotalamuksen neuroendokriinisten solujen soomaosissa ja vapautuu verenkiertoon aivolisäkkeen takalohkossa sijaitsevista hermopäätteistä synnytyksen yhteydessä. Oksitosiinia erittyy myös, kun rakastumme, seksuaalisen läheisyyden aikana, halaamisen ja suukottamisen yhteydessä. Oksitosiini lievittää pelkoa ja ahdistusta ja rauhoittaa mieltä. Sen erittymiseen voi vaikuttaa monella tavalla - kosketus, hellyys ja kaikki mielihyvän kokeminen vapauttaa sitä. Ja paras mielihyvä on rakkauden tunne. Oksitosiini lähentää ihmisiä ja herättää luottamusta. Se lievittää stressiä, laskee verenpainetta, edistää paranemista ja toimii kaikessa päinvastaisesti, kuin stressin aikana vapauttava kortisoli. Oksitosiinin vapauttamista edistämme yksinkertaisesti rakastamalla ja olemalla rakkaiden ihmisten lähellä. Koskettamalla, halaamalla. Meidän ei aina edes tarvitse olla välittömässä läheisyydessä rakastamiemme ihmisten kanssa. Rakastamme heitä näkemättäkin. Itsensä hyväksymisen, hellimisen ja rakastamisen tärkeydestä ei liene edes tarvitse mainita, se on päivänselvä "lääke" mihin vain ongelmaan.

Jos tarkastelemme stressiä läheltä, huomaamme, että kun tarpeeksi syvältä etsimme sille syyn - löydämme vain yhden syyn. Se syy on pelko. Kuolemanpelko, menettämisen pelko, riittämättömyyden pelko yms. pelko kuitenkin. Pelko on siis pahin vihollisemme. Jopa viha "riisuttuna" johtuu pelosta. MIten voitamme pelon? Rakkaudella. Kyllä kyllä. Nimenomaan rakaudella! Kortisolin haitallinen  vaikutus saisimme minimoitua oksitosiinilla. Niin pelon tuhoisat seuraukset voimme voittaa rakkaudella! Ja aloittaa tulee itsensä rakastamisesta!

Kokeile vaikka heti! Rakkauden vaikutuksen koet heti, eikä sinun edes tarvitse lähteä mihinkään. Muistele elämäsi hetkiä, jolloin rakastit jotakuta (älä mieti miten kävi tai millainen se toinen on, älä mieti odotuksia, pettymyksiä vaan keskity vain siihen tunteeseen). Muista miltä se tuntui, miltä kaikki vaikutti. Elämääsi mahtunut varmasti monta rakkauden hetkeä. Muista miten joku on välittänyt sinusta. Jos olet rakkaitesi lähellä - halaa niitä samalla, suukota. Jos olet yksin halaa tärkeintä, mitä sinulla on - kehoasi. Silitä, mieti kuinka paljon kehosi sinua varten tekeekin joka hetki. Ole kiitollinen ja rakasta sitä. Koet mielettömän tunteen - oksitosiinisi vapautuu, muista vain keskittyä ja tarpeeksi pitkään koettaksesi olon vahvana. Tällä yksinkertaisella tekniikalla saan päihitettyä kaiken pelon, kaiken stressin. Usko vain :). Oikein mukavia rakkauden täyttämiä hetkiä :)

Lillin etupyörän laakerin vaihto

Tänään siis kysyin tutultani, jolla on suuren suuri autotalli nostureineen, voinko tulla tarkistamaan Lillin etupyörän laakerin, käyttää hänen talliaan ja työkalujaan, sekä saada opastusta laakerin vaihdossa. Hän suostui. Kumpikaan meistä ei tiennyt mitä tulemaan pitää, tosin epäilen, että tuttavani aavisti kyllä, mutta ystävällisesti jätti kertomatta. Vinkkasi hän kyllä minulle sen, että saattaa mennä vähän pitempää, kuin suunnitelemani 40 min - tunti xD.
 Noh, kävin Motonetissä kanssa ja tulin tallille. Tarkoituksena oli lähteä Lillillä pois tallilta.

Uusi Mazdan etupyörän laakeri

Reippaana ja nyttemmin oppinut, että liikoja itsestään kuvittelevana eukkona otin pyörän irti. Ja siellä sitten paljastui ruosteinen jarrulevy, jota piri irrottaa. Levy oli kahdella ruuvilla kiinni ja mie aattelin, että kyllä se irtoaa... Ja sen piti kyl irrota... Muttei ruostuneen Lillin jarrulevy. Lillin jarrulevy on kirjaimellisesti kasvanut pyörän napaan kiinni...

Minulla oli hauskaa...vielä...

Lillin vanha ruostunut jarrulevy

Jarrupalakotelo irti ja tuolla jossakin on se hemmetin laakeri... 

Jarrulevyn irrottamista vasaralla ei tuttanut tulosta...

Jarrulevyn "grillaaminen" ei myöskään toiminut...

Myöskään vimmattu hakkaaminen ei sitä irrottanut...

Päädyttiin rälläköimään siitä palan pois....

Ja niin tehtiinkin....

Sillein se sitten irtosi kyllä... Paitsi, että uutta jarrulevyä ei meillä ollut. Päivä oli lauantai ja kaupat kiinni...

  Kun jarrulevy oli irti ei muuta tarvittu K-P:n mukaan, kun napa irti ja sitten laakeri irti. Hah, helppo juttu, tuumasin minä... taas kuvittelin itsestäni liikaa... Sekään ei ollut helppo juttu. Ulosvetäjä ei auttanut, hakkaaminen ei auttanut... Hermot meni, näyttelin keskaria tälle rautakasalle, muka se auttaisi... Loppujen lopuksi sain pyörän navan irti hakkaamalla vasaralla sen pois paikoiltaan koko voimallani...

Ja sehän nätisti sitten lähti, pyörän laakerin osa mukanaan... Seuraavaksi piti irrottaa pyörän laakerin. Tästä asiasta olen kyllä kovin vihainen näiden Mazdojen suunnittelijöille. Ihan tarkoituksella ovat niin hankalasti keksineet pyöränlaakerin vaihdon! Ihan älytöntä!

Siinä se sitten oli. Vanha pyöränlaakeri. Arvatkaa irtosiko se laakeri? Ja KAKAT!!! Ei todellakaan irronnut. Sitä on hakattu, "vingulla?" jyrsitty ja taas hakattu ja joillain ruuvimeisseleillä kaivettu..... Tuloksetta! Menetin hermot ja meinasin jo ostaa koko ison tukiosan uuden... Eipä löytynyt nopealla nettivilkaisulla...

Vanha pyöränlaakeri palasina jo, mutta sen kotelo ei sitten millään sieltä lähtenyt.

Kynsilleni sanoin heipat xD ja lähdin kotiin. Laakeria irti emme saaneet ja päätettiin irrottaa koko "hiton ison osan" eli se tukivarsi, jossa on se laakeri tiukasti kiinni.

 Sunnuntaina kävin siis ostamassa uuden jarrulevyn. Ja yritettiin irrottaa se laakeri useamman tunnin ajan tuloksetta. Kaksi päivää hemmettimoista hakkaamista, rälläköimistä ja taas hakkaamista ja tuloksena... jarrulevy ja pyörännapa irti... Hitto, nuo autot eivät tosiaankaan ole mitkä helppoja korjata... Kuvittelen, mitä siitäkin tulisi, jos alkaisin itse tätä tekemään jollain tunkilla ja pukeilla....

 Maanantai-aamuna homma jatkui. Heräsin klo 9:30 ja pyjamahousuissani lähdin sitten tallille jatkamaan. Irrotettiin K-P:n kanssa sen tukivarren kokonaan

Pyjamastani tuli autoremontointiasu xD

Alapultit

Yläpultti

Eikä sekään irronnut....

Vetolaitekaan ei auttanut

Loppujen lopuksi irrotin sen "hiton ison osan" ruuvamalla irti jotkut kaksi muuta pulttia ja se sitten vihdoin lähti.

Laakerin hakkaaminen jatkui...

K-P keksii hitsata jonkin jännän pultin sitten sinne laakeriin kiinni ja hakata sitä... JA:::SE IRTOSI!

Laakeri irti

Uuden laakerin tiiviste sisälle

Hakkaamisesta ja rälläköimisestä aiheutuneet jäljet hiottiin pois

Uusi laakeri paikalle

Pyörännavassa olevan laakerin osa irrotettiin myös rälläköimällä

Napa kiinnitettiin

Sitten ruuvasin sen "hiton ison osan" laakereineen ja napoineen takaisin, ruuvasin jarrulevy kiinni, jarrupalakotelon paikalle ja pyörä kiinni ja AVOT! Ei edes mitään valoa syttynyt, et olis joku vika...

 Lillissä on haastetta

JA sitten analyysi.

Ensinäkin... Miten ihmeessä tuo autoni ylipäänsä liikkuu kaikkine ruosteineen xD

Toiseksi... Mazdan suunnittelijät; autoinsinöörit; olivat takuulla krapulassa tai jotain, kun keksivät tuon laakerisysteemin. Esimerkiksi bemareissa on tuo koko laakerikotelo helposti irrotettavissa pulteilla! Lillin laakeri ei ollut ruosteessa, se on vain niin hiton tiukasti kiinni (tietty pitääkin olla) ettei sitä kovin helposti saa pois eikä muuten myöskään sisälle! Ihan typerä systeemi koko laakerikotelo Mazda 6 mallisessa autossa, muista Mazdoista en tiedä...

Kolmanneksi... Autokorjaajat ja -harrastajat ovat taitava porukka. Vaikka nainen pystyy samoja asioita tekemään, kuin mies, niin kaikkia näitä tarvittavia työkaluja harva nainen omistaa ja harva niiden olemassaolosta edes tietää... 

Neljänneksi... Kiitos K-P opastuksesta ja että sain käyttää työkalujasi ja talliasi. Annoit mun tehdä itse, mutta autoit joka kertaa kun näit ettei hommasta tule mitään xD Kiitos Jaanalle, että huolehdit pikkulikastani, kun kuumeessa en oikein tajunut ajankulua ja ruokailuaikoja. Kiitos tyttärelleni ja hänen miehellensä kuskaamisesta :) Sain taas kerran vahvistusta ajatukselleni, että yksin, emme ole mikään ja yhdessä pystymme mihin vain. Olen kiitollinen, että minulla on niin mielettömiä tyyppejä elämässä <3

Viidenneksi... päätin etten vaihda Lilliä. Siinä on haastetta niin kuin minussakin xD Korjaan sen kyllä pikkuhiljaa kuntoon :) Seuraava projekti siis helmojen hitsaaminen xD

Ostoslistassani hallitunkki ja pukit sekä riuta hauskoja muita söpöjä työkaluja xD

Nyt särky- ja kuumelääkettä naamariin ja shoppailemaan muksuilleni koulutarvikkeita. Huomenna taas arki alkaa :)

Mukavaa viikonjatkoa!

Elämätä

Mun ennätyskala

 Lähdin taas eräkämpälle. Tällä ketaa Kuruun, Leveelahteen. Paikka oli ennestään tuttu, kävin siellä muutama vuosi sitten. Leveelahti on mukava eräkämppä Aurejärven rannalla. Aurejärvi on mieletön kalajärvi. Järvessä on runsaasti kuhaa ja haukea. Kämpässä on nukkumapaikat kuudelle henkilölle, soutuvene, mieletön puusauna ja runsaasti aivan käsittämättömän kaunista ympäristöä. Saimme kahden päivän aikana järkyttävästi haukea. Nostettiin 11 kpl n 1,5-2 kiloista haukea ja noin parikymmentä lisäksi päästettiin menemään. Minä sain kalaennätykseni: nappasin noin kahden kilon kokoisen hauen ja rakkaaltani pääsi karkuun järkyttävän iso möhkäle.

Koirat nauttivat ympäristöstä yhtä paljon, kuin mekin

Ilta hämärtyy

Ensimmäinen iso haukeni

Kuhaa uistelemassa

Kaunis ilta

Ilman sanoja - upeaa

Kauneutta

Haukea

Perjantaina kotiin ajaessa... kuulostelin Lillin etupyörän laakerin ääntä... Se ei kuullostanut enää siltä, että autolla voisi kovinkaan paljon ajaa ilman, että laakeria vaihtaa. Edessäni siis ensimmäistä kertaa elämässä pyörälaakerin vaihto.... (jatkuu...)