Oivalluksia

"Kasvu" 10/2018. Artbyme

Mennyt vuosi on opettanut minulle paljon. Varsinkin erityisherkkyydestä, överiempaattisuudesta sekä itsehillinnästä ja omien henksten resurssien rajallisuudesta.

Olen oppinut sen, että erityisherkkyys ei tarkoita sitä, että voin tehdä typeryyksiä ja oikeuttaa ne erityisherkkyydellä. Erityisherkkyys ei ole hallitsematon ominaisuus. Itsekurin puute ei tarkoita sitä, että maailman täytyisi ymmärtää mun erityisherkkyyden ja antaa erityiskohtelua. Ei. Minä itse olen vastuussa siitä, että toimin niin kuin yhteiskunnassa on tapana, kohtelen muita hyvin, ja ensisijaisesti pidän huolta itsestäni jotta voin pitää huolta rakkaistani. Hajoneena en voi pitää huolta kenestäkään.

Erityisherkkyys tuo luonteeseen hyviä ja haasteellisia ominaisuuksia. Mutta niin myös kaikki muut supervoimat ja kyvyt. Ihmiselle itselle jää vastuu hyvien ominaisuuksien maksimaalisesta hyödyntämisestä ja haitallisten ominaisuuksien maksimaalisesta hallinnasta. Toki on helppo laittaa peukku suuhun ja mutista et "oon erityisherkkä-oon vaan tuollaine" - olen joskus aikaisemmin sallinut itselleni sen... mutta se on vain vastuun pakenemista. Vastuun omasta itsestä, elämästä, ajatuksista. Lapselta sen ymmärtää, mutta aikuinen ihminen tietää miten on oikein ja miten väärin.

Överiempaattisuus kuuluu erityisherkkyyteen sen olennaisena osana. Voi Luoja mitä kaikkea jouduinkin oivaltamaan ennen, kuin tajusin. Keep it simple! Empatia niin kuin kaikki energia maailmassa - loputon. Mutta voisin kuvitella itseäni energiaa varastoivaksi akuksi. Minuun varastoituu vain rajallinen määrää energiaa, tässä tapauksessa empatiaa, kerrallaan. Kun kulutan sitä liikaa, se loppuu toki ja tarvitsen latausta. Lataus tapahtuu AINA ottamalla energiaa jostain. Muilta ihmisiltä esimerkiksi tai luonnossa. "Tyhjänä" sitä vaipuu itsesääliin, vaatii muilta ymmärrystä, huomiota, huolenpitoa, läsnäoloa... Latautuneena olo on taas hyvä ja överiempaattinen...

"Turva" 8/2017  Artbyme

Ja nyt kyse on siitä miten sitä rajallista energian määrää käytän. Käytänkö sitä kaiken maailmassa tapahtuvan epäoikeudenmukaisuuden murehtimiseen, uutisten itkemiseen, muita koko aika auttaen - kulutan energian loppuun, tyhjenen, rasitan läheisiäni vaatimuksillani täyttää energiavarastojani, lataudun ja lähden taas sitä energiaa jakaamaan. Vaiko säännöstelenkö sitä tarkasti. Antaen ensisijaisesti itselle, pienelle läheisten määrälle ja se mikä jää ylimääräiseksi - muille asioille.

Monesti överiempaattiset ihmiset käyttävät omaa kallista energiaansi muihin jättämällä itseä täysin ilman. Akku kuitenkin tarvitsee latausta ja huomaamatta överiempaattinen muuttuu hetkelliseksi rasittavaksi vaatien muilta samaa kohtelua, jonka itse muille pyytämättä antaa. Ja kun muut ihmeissään sulkeutuvat kuoreensa, överiempaattinen tuntee tuskaa, hylätyksi tulemisen tunteita, tarpeettomuuden yms. ikäviä tunteita. Olen toiminut näin ennen. Tiedän mistä puhun. Eräälle lukijalle toivon, että nyt tapahtuu HOX! Ratkaisu tähän on se, että alkaa elää itseä varten. Tule itsen parhaaksi kaveriksi, nauti jokaisesta hetkestä itseä varten. Kaiken olemassa olevan empatian tulee suunnata ensisijaisesti itselle- eikä se ole narsismia. Vain hyvinvoivana ja itseään rakastavana voi rakastaa muita pyyteettömästi, muissa tapauksessa se on vain lahjontaa jälkivaatimuksilla.

"Tunne" 12/2015 Artbyme

Överiempaattisena en voinut sulkea pois ajatuksia maailman murheellisista asioista. Keinona - en ole kohta kolmeen vuoteen katsonut eikä kuunnellut uutisia. Pakotan itseäni olla lukematta itkuparkutarinoita somesta yms. Tunnen itseäni ja eristän itseäni asioista, joiden tiedän vievän energiani, mutta joille en voi mitään. Menetän energiani ilman tulosta. Tuhlausta! Keskityn itseeni, mun pikkuympyröihin. Asioihin joihin voin vaikuttaa, aloittamalla itsestäni. Voi kuullostaa itsekkäältä, mutta se on minulle ainoa oikea tie.

Liika-ajattelu. Sitäkin on helppoa sanoa - mä nyt vain oon tälläinen... Mu



tta kun miettii - sellainen lause on vastuun siirtäminen ulkopuolisille tekijöille. Olen oppinut, ettei kaikkea tarvitse miettiä. Ajatustyöhön myös kuuluu energiaa. Niin säännöstelen sitäkin priorisoimalla tarkkaan. Oma tasapaino on tärkeämpi, kuin jatkuva pohtiminen. Meidän päässämme on kuitenkin suurimmilta osin ajatuspätkiä,  tietynlaista kaoottisuutta ja jos ei osaa katkaista sitä virtaa, kuluttaa vain itseään liikaa. Kyllä minä pohdin edelleen ja paljon, mutta en salli itselleni overthinkata. Itsekuri on tässäkin tärkeä.  Meditaatio ja jooga auttavat pois overthinkkaamisestakin :)

Tsemppiä! 

Ajatuksia

Kun tuollainen pohtivainen olen, minulla on kaikenlaisia apuvälineitäkin tähän... pohtimisen tukemiseen. Tällä hetkellä työn alla Hyvä Mielen Vuosi-tehtäväkirja. Kirja on ihan kiva ja jäsentää kaikenlaisia sisäisiä ajatuksia. Tehtävä, jonka tällä hetkellä teen on Oman Potentiaalin Löytäminen.

Tehtäväkirjan mukaan jokaisessa meissä on kykyjä, jonka emme ole tunnistaneet ja itsensä tulisi jotenkin ylittää, mitä lie tämä tarkoittaakin. Sivulla on piirretty laatikko ja että rajat voi ylittää ja kasvaa. Aivan. Se, mikä mua kiinnostaa on seuraavan sivun tehtävä: unelmajuuret.  Tehtäväkirjan mukaan piileviä kykyjä tarvitaan aina unelmien saavuttamiseksi. Sivulla on piirros viidestä kukasta, joiden juuret ovat mullan alla. Juurien kohdalla on pallukat, joihin tulisi kirjata piilevä kyky. Kukan puolessa välissä on laatikko, johon tulisi kirjoittaa ravinne ja itse kukintoon tulisi kirjata mahdollisuus. Hassua, kun aloitin kirjoittaa sponttaanisti, sen kauemmin ajattelematta. Vaan laittelin sanoja. Ja se mikä tuli on minusta sen verran hauska, että haluan laittaa sen itselleni tänne talteen. Muoto on siis:

Descartes optics

Piilevä kyky -> Ravinne -> Mahdollisuus

Suvaitsevaisuus -> Näe ihmistä -> Rauha

Lempeys -> Näe ihmistä lapsena -> Rakkaus

Puoluettomuus -> Näe ihmistä dualismin ilmentymänä -> Viisaus

Kilteys -> Näe ihmistä heikkona -> Hyväksyminen

Nöyryys -> Näe itseäsi epätäydellisenä -> Tietoisuus




Hauskaa, että tuttuni teki tehtävän ihan erilailla. Hänen pallukat käsittelivät aineellisia asioita ja osaamisia XD Olenksmäsitten... overthinkkaaja :D

Mutta anyway, minusta oli aika hauskat oivallukset, jotka tuli jostain alitajunnan syövereistä ilman pohdintaa :) Mahdollisuudet ovat itseasiassa ne tavoitteet, joihin omassa henkilökohtaisessa kasvussani pyrin :)

Erityisherkkä reagoi feikki-ihmiseen aina

Noin vuosi sitten tutustuin erityisherkkyys-aiheeseen. Tyttäreni toi minulle kirjan jonka lukeminen mullisti mun sisäistä käsitystä itsestäni. Erityisherkkiä ihmisiä on erilaisia, vaikkakin erityisherkkyys on synnynnäinen ominaisuus, tai ehkä supervoima, jos sitä oikein osaa oivaltaa. Minä en esimerkiksi itke kauniin auringonlaskun näkemisestä ja muutenkin itken vain itsekseni. Mutta minua koskettavat ihmisten tunteet ja kokemukset. Överiempaattisena olen niin monta kertaa kuluttanut itseäni tämän vuoksi hyvin loppuun, mutta onneksi olen tutustunut itseeni, oivaltanut asioita, oppinut ja muuttanut toimintatapojani. Se, mistä haluaisin nyt pohtia ja mistä olen viime aikoina paljon lukenut on erityisherkän ihmisen reaktiot ja fiilikset feikki-ihmiseen.

Erityisherkkä överiempaatti-ihminen on ihminen, joka hukkuu muiden ihmisten emotioihin , eleisiin ja tunteisiin. Vaikuttaa rankalta työltä, eikö? Voi vain kuvitella mitä kaikkea erityisherkkä empaatti imee itseensä feikki-ihmisestä. Feikkityyppihän näyttää yhtä, mutta tuntee toista. Nii tämä ristiriita herättää empaatissa kysymyksiä, pahaa mieltä ja selkeästi vaivaa.

Oletko koskaan viettänyt aikaa ihmisen kanssa, joka näytti ja vaikutti todella miellyttävältä ja hyvältä, mutta kun lähestyit häntä tai istuit hänen vieressä, koit itseäsi ihmeellisellä tavalla oudoksi. Sisäisesti tai fyysisesti? Minä olen ja ihmettelin ennen kovasti, mikä minulla on enkä osannut kokea tilanteen, että se olisi toisen ihmisen vuoksi näin.

Näin tapahtuu, koska erityisherkillä empaateilla on näkymättömiä "vastaanottimia", jotka hälyttävät ja reagoivat heti, kun huomaavat ristiriidan joko fyysisessä tai muussa ympäristössä. Niin feikin ihmisen kanssa överiempaatti tuntee, että jotakin on vialla, se mikä näkyy ei sopusoi  sen kanssa mitä tapahtuu. Ja sehän yleensä tarkoittaa, että joku salaa jotain...

Erityisherkät tarvitsevat syvällisiä, rehellisiä ja merkityksellisiä suhteita ihmisten kanssa. Erityisherkillä ihmisillä on lahja, supervoima - he osaavat lukea muiden kehon kieltä, tunteet ja energisen latauksen nanosekunneissa. Eivätkä he hyväksy valheita ja huijauksia.

Kun kinnitin enemmän huomiota erityisherkkyyteni, aloin huomaamaan että reagoin eri ihmisiin eri tavalla. Olen temepramentiltani introvertti, vaikka olen ekstrovertiksi oppinut myös työ- ja harrastusympyröissä, ja ennen ajattelin erilaisten fiilisten syntyvän introverttiyteni vuoksi. Erehdyin. Kun oivalsin sen, että moni asia on johtunut erityisherkkyydestäni sain ihan eri näkökulman menneisiin ihmissuhteisiin... ja opin suojelemaan itseni tulevilta huonoilta suhteilta.

Erässä ihmissuhteessa aloin voimaan pahoin enkä ymmärtänyt siihen syytä ollenkaan. Henkisesti.

Aloin käyttäytymään ei niin rationaalisesti, ihan erilailla kuin kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt käyttäytyä. Kun pohdin vakavasti siihen suhteeseen liittyviä pelkojani, nousee sellainen, jota ei koskaan ennen noussut ja siitä olen toiselle avoimesti kertonut: "pahin pelkoni olisi se, että kaikki tämä ihana paljastuisikin feikiksi". Ihmettelin silloin miksi ihmeessä ajatteleni niin. Mutta niin siinä kävi - kaikki ihana paljastui feikiksi. Siinä tapauksessa se oli käsikirjoituksen mukaisesti etenemistä kohti haluttua lopputulosta - siis toisella oli hyvä käsikirjoitus, josta minä en ollut tietoinen ja jota se todistetusti käytti kahteen minua edeltävään naisystävään. Vaikka suhteesta on useampi vuosi aikaa... Joo, olen katkera siitä vieläkin, en voi mitään. Katkera, koska tunsin itseni hyväksikäytetyksi ja koska annoin sen kaiken tapahtua enkä reagoinut elimistöni viesteihin. Tai en osannut tulikta merkkejä viesteiksi. Mutta myös kiitollinen. Se avarsi silmiäni mun supervoimaan! Minä tiesin ihmisen olevansa feikki jo heti alussa, minä en vain luottanut omaan fiilikseeni silloin, vaikka kehoni viestii mulle pelon kautta kaiken olennaisen. Ja minä uskon, että huomaan ja luotan jatkossa fiilikseen.

Feikki-ihminen ei ole mikään persoonan rakenne tsi jotakin vastaavaa, vaikka sellaisellakin jokin häiriö voikin löytyä. Feikki-ijminen voi olla jokainen meistä jos ei tunne tarpeeksi itseään. Se voi olla ihan tavis jolla on huono itsetunto ja kova hinku saada muilta jotain miellyttämisen ja lässyttämisen avulla  tai sitten narsistinen, lähesriippuvainen, takertuja tai jopa psykopaatti...

 Kun pohdin taaksepäin huomaan monessa feikki-ihmisessä joitakin yhtäläisiä piirteitä, joita ehkä vain erityisherkkä ymmärtää ja aistii.

Feikki-ihminen:
1. Esittää monesti heikkotahtoista ihmistä, mikä saa muita automaattisesti hyväksymään häntä.
2. Hän hymyilee ja on ystävällinen, mutta todellisuudessa hänessä kiehuu viha ja vihaisuus.
3. Hän kokee itsensä turvattomaksi ja haavoittuvaksi, mikä saa häntä häyttäytymään "kovan"-lailla
4. Hän pakottaa itseään toimimaan tietyllä tavalla, mikä sotii hänen persoonansa kanssa
5. Hän puhuu jatkuvasti hyviä asioita, jotta saa muilta hyväksyntää
6. Hän valehtelee tai suurentelee tarinoita, jotta muut pitäisivät niistä ja hänestä.. Tarinoissaan hän on joko "raukka" tai suureellisesti "syyllinen" sillä tavalla, että kuuntelijat alakavat todistella hänelle ettei syy ole hänen.


Oman kehon reaktiot ovat hyvin tärkeitä feikki-ihmisen tunnistaessa. Koska mielemme uskoo sanoihin ja tunteet ottavat valtaa oman kehon kuunteleminen ja reaktioiden tunteminen on erityisherkälle hyvin tärkeitä pahan mielen ehkäisemiseksi.

Omat reaktiot feikki-ihmisiin ovat seuraavat:
1. Tarve välttää heitä. Oma mieleni on monesti sotinut tätä vastaan, mitä muistan erittäin hyvin. Sorruin syyttelemään itseäni introvertiksi ja jatkoin suhteen tapaamalla ihmistä vasten sisäistä tahtoani. Tarve välttää feikki-ihmisiä ei syntynyt siitä, että he tekisivät jotain värin. En vain saanut positiivisia viboja heiltä.
2. Puheessani alan muodostamaan loogisia virkkeitä ja puhua vaikeaselkoisesti.
3. Koen pelon kaltaisia tunteita ja epämukavuuden olon, kunnes feikki-ihminen poistuu läheisyydestäni
4. Alan voimaan fyysisesti huonosti. Tuntuu, että energiavarastoni tyhjentyvät ennätysvauhtia ja olen kuin tyhjäksi puristettu sitruuna suurimman osan feikki-ihmisen kanssa vietetystä ajasta.

Erityisherkkänä en pidä itseäni parempana kuin muut. Koen vain, että on olemassa ihmisiä, joille minun toleranssi on hyvin olematon.

Suurin osa ihmisten onnettomuuden tunteesta johtuu siitä, etteivät he tunne itseään tarpeeksi. Silloin kuin me piilotamme maailmalta osan itseämme, ymmärtämättä miksi teemme sen, satutamme itseämme. Toivon että kaikki uskaltaisivat olla oma itsensä - se vapauttaa. Eikä kenenkään tarvitsee voida pahoin <3