Elämän yksinkertaistaminen

Kun pohdimme ihmiskuntamme teknologian ja materian kehittymista ja sen perimmäistä tavoitetta, näemme että kaiken takana on ihmisen luontainen pyrkimys tehdä asioita yksinkertaisemmin ja helpommin. Suuri haaveemme on olla tekemättä mitään ja päästää lepäämään... Kaikki haluaisimme ansaita lisää rahaa, jotta voisimme turvata tulevaisuuttamme ja päästää helpommalla. Tiskikone on keksitty ettei tarvitse käsin tiskata, muiden kodinkoneiden, maanhankinnan, byrokratian ja jopa vanhushuollon takana on ajatus yksinkertaisemmasta ja helpommasta elämästä. Se tavoite meiltä kuitenkin monesti unohtuu. Vaikka teknologian kehittymisen myötä asioita on pyritty yksinkertaistamaan, niistä kuitenkin on tullut monimutkaisempia. Hienot omakotitalot ja helpon elämän apuvälineet vaativat huoltoa, työtä, stressiä. Olen jotenkin niin kypsynyt tähän materiasta riippuvuuteen, että ... päätin yksinkertaistaa elämäni.

Kirjoissa ja blogeissa luvataan, että elämän yksinkertaistaminen alkaa ulkoisesta ja vie sisimpään. Ja se on oikein tervetullut. Kaikki turha saa jättää elämäni ja kaikki tarpellinen ja rakas jäädä siihen. Matkan tavoitteena on itseeni tutustuminen vielä paremmin, turhasta luopuminen, lilää aikaa rakkaille asioille saaminen ja tasapaino.

Käytän matkallani yksinkertaisuuteen kerrospyramidimallia, jossa on kahdeksan kerrosta joita alan elämässäni yksinkertaistamaan:
1. Tavarat
2. Raha
3. Aika
4. Terveys
5. Ihmissuhteet
6. Kumppani/Parisuhde
7. Minä itse
8. Hengellisyys

Ensimmäisenä alan järjestämään tavaroita. Tarkoituksena on päästää kaikesta turhasta eroon. Paperipinot, laatikot, hyllyt, vaatteet... Hui... Jännää. Millaistahan tästä tulee.

Ajatuksia parisuhteesta

Nyt, kun olen vanha ja "viisas" ja tavannut erilaisia ihmisiä ja tutustunut itseeni (myös ei niin kauniiseen puoleeni) paremmin, päässäni muodostui ajatuksia joiden mukaan haluan elää silloin kun/jos joskus vielä tapaan sellaista ihmistä, jonka kanssa haluaisin elämäni jakaa.

Parisuhde on vaikea laji. Ihmissuhteet ovat ylipäänsäkin vaikeita. Kahden aikuisen ihmisen parisuhde, jos se on alkanut vasta yli 35 vuotiaana, voi olla intensiivisen ihastumisvaiheen loputtua hyvinkin haastava. Kaiksi aikuista, valmiiksi muodostettua persoonaa. Kaksi eri maailmaa, galaksia, sulautumassa yhteen. Voi vain kuvitella galaksien törmäysten alkuvaiheessa tapahtuvia mullistuksia... ennen kuin kaikki asettuu ja säännöllistuu. Niin on myös parisuhteessa. Ikäväkseni olen huomannut, että suuri osa sinkkuna olevia miehiä ja naisia ajattelevat, että parisuhteen eteen ei tarvitse tehdä töitä. Sen vain on oltava hyvä itsestään. Toiselta ihmiseltä odotetaan alistumista, eikä itseään monestikaan nähdä. Ja niin minäkin joskus ajattelin, kunnes jotenkin ymmärsin muuta. Yksin ei kuitenkaan kukaan voi mitään sellaista pelastaa, mikä riippuu kahdesta.

Kuvitellaan esimerkiksi, että miestä ja naista erottaa kaksikymmentä askelta. Minä koen niin, että minun on tehtävä ne 10 askelta ja pysähdyttävä. Jos toinen ei tullut siihen vastaan, en ala tekemään yhdettätoista askelta. Koska joudun takuulla tekemään kahdestoista ja kolmastoista askel. Kokemusta on. Ja niin koko loppuikä. Kummankin tulisi ottaa  ne 10 askelta toista vastaan itse.

Lopulta kaikissa suhteissa saamme takaisin sen, minkä annamme. Toista tulisi kohdella niin, kuin haluaisi itse tulla kohdeltavaksi. Me kaikki tarvitsemme rakkautta. Rakkaus tarkoittaa vastaan ottamista, vilpittömyyttä, hellyyttä, huolenpitoa, armoa, valmiutta antaa ja kantaa vastuuta, luotettavuutta ja avokätisyyttä sekä lempeyttä. Ja mitä enemmän me näytämme nämä asiat toiselle, sitä enemmän saamme niitä takaisin itsellemme (sen kun vielä muistaisi aina). Pelko, mustasukkaisuus, riippuvuus, manipulointi, hallinta, vaatimukset ja syytökset sekä syyllistämiset hajottavat suhteen eivätkä ole missään yhteydessä rakkauteen. Jos kerromme toiselle kauniita sanoja, saamme niitä takaisin. Jos emme vahvista sanojamme teoillamme, saamme itsekin vain sanat.

Sanalla on voima. Sanalla voi parantaa, mutta myös tappaa. Yritän jatkossa kontrolloida kielenkäyttöäni paremmin, varsinkin silloin kun koen itseäni loukatuksi ja uhatuksi. Tämä on minun heikoin ominaisuuteni - en aina ole osannut kontrolloida sanojani. Loukkaukset, nimittelyt, omat totuudet toisesta ääneen sanottuina - aiheuttavat sieluun haavoja, joita ona vaikeaa parantaa. Koska jokaisen ihmisen sisällä asuu pieni pelokas lapsi, joka pelkää tulla hylätyksi ja torjutuksi. Yritän säästä sanojeni voimaa jatkossa ja ilmaisen sen vain lämpimillä sanoilla, kohteliaisuuksilla, hyväksynnällä ja tuella.

Luottamus - parisuhteen elintärkeä elementti. Ilman sitä toisesta tulee epäilevä, levoton ja varautunut ja toisesta tuntuu kuin emotionaalisessa loukussa olisi, ettei hänelle anneta hengittää. Mustasukkaisuus on yksinäisyyden pelko, heikko itsetunto ja rakkauden puute itseään kohtaan. Luottamus on rakkauden välttämätön osa.

Vilpittömyys on tärkeä. Rakkaus, kuten minuus, ei ole stabiili vaan liikkuva käsite. Se muistuttaa kasvia, joka joko kasvaa ja kukkii tai kuihtuu ja kuolee. Kaikki riippuu siitä mitä me sen kanssa tehdään. Vilpitön ja avoin kommunikaatio voi verrata veteen, ilman sitä ei kasvi pysty pysymään hengissä.

Koen, että rakastaminen on itsestä osan toiselle lahjoittamista ilman maksua. Jos haluamme saada rakkautta, meidän tulee antaa sitä. Ja mitä enemmän sitä annamme, sitä enemmän sitä saamme. Rakkaus on niin kuin bumerangi, se aina löytää tien takaisin. Ei välttämättä aina samalta ihmiseltä, kenelle sitä on annettu, mutta silti se aina palaa. Meissä on ääretön ja loputon rakkauden energian määrä. Me emme voi menettää sitä, eikä se lopu antamalla. Ainut keino kadottaa sisällämme asuvan rakkauden, on olla antamatta sitä muille. Uskon, että yksi syy siihen, miksi ihmiset niin harvoin kokevat rakkauden on se, että he odottavat että ensiksi joku muu rakastuu heihin. Mutta se muistuttaa musikanttia, joka sanoo aloittavansa soittamaan vasta siinä vaiheessa, kun yleisö alkaa tanssimaan.

Kosketus - on kaikista voimallisin rakkauden ilmaisumuoto, joka vahvistaa suhteet. Toisen koskettaminen on niin kuin koskettais hänen sieluaan. Ehkä siksi monesti, kun olemme loukkaantuneet sanomme: "Älä koske minuun". Toisen halaaminen, kädestä pitäminen... ovat hyvin tärkeitä. 

Lopuksi. Jos me rakastamme toista, meidän tulee antaa hänelle vapauden. Vapauden tehdä omia päätöksiä, vapauden elää niin kuin hän haluaa eikä niin kuten me haluamme. Jokainen meistä tarvitsee omaa tilaa. Ihmisten tulisi olla vapaita suhteissaan, koska muuten he kokevat olevansa loukussa. Jos aidosti rakastaa toista, täytyy ymmärtää aidosti ottaa sen toisen toiveet ja tarpeet huomioon. Ei ole aina helppoa päästää menemään sen, mitä rakastaa, mutta muuta tietä ei ole. Vanha japanilainen sanonta kertoo: Mitä enemmän annamme toiselle vapautta, sitä lähemmäksi hän tulee meitä.

Mukavaa torstaita <3

Aikaa kulunut

Ompa viimeisestä päivityksestäni vierähtänyt aikaa. Oli mulla toki hyvä syykin siihen. Nyt, kun syy on poistunut voin elvyttää blogiani.

Syksy tulossa ja elämä on oikeastaan ihana. Vaikka olenkin TAAS sinkku. Vaikken uskonut, että enää olen :). Mutta Universumi tietää parhaiten. Aina. Sain taas kerran aikamoisen oppitunnin. Sinisilmäisyydestäni ja siitä, että olen väärässä ajatuksessani luottamuksesta. Nimittäin olen yrittänyt elää kaikesta huolimatta luottaen ihmiseen ja hänessä olevaan hyvään. Ja vaikka elämä jatkuvasti on eteeni työntänyt tilanteita, joiden tarkoituksena on ollut opettaa minua olla luottamatta ihmisiin liikaa - en kuitenkaan oppinut, en sitten millään. Tämä oppitunti on ollut sen verran kova, että opin. Kerralla ja kunnolla. Tätä oppituntia paremmin suunniteltua oppituntia ei voisi olla olemassa minulle... Sain "turpiin" juuri oikeasta kulmasta ja juuri oikeilla iskuilla. Ei jäänyt mitään epäselväksi. Ja vaikka tämä oppitunti on ollut ja on hyvin hyvin kipeä minulle, olen viettänyt myös ihan mahtavaa aikaa siinä oppitunnin aikana. Eli ei nyt ihan vain kurjuudessa elänyt :) Mut se siitä :)

Minä siis täytin 40-vuotta tässä viikko sitten. Eikä tunnu yhtään erilaiselta, enkä ole kuollut, eikä mitään. Vaikka 40-vuotias olenkin. Olen pohtinut ikääni ja tulin siihen tulokseen, että oikeastaan rakastan olla 40-vuotias! Kaikki kompleksit, epävarmuus, itsetunnon ongelmat ovat poissa, viisautta tullut lisää (sais tulla kyllä reippaamminkin), tasapainoakin lisää (sitäkin kyllä tarvis vielä reilusti lisää). Tykkään ulkonäöstäni ja opin rakastamaan itseäni. Viimeisin, jonka olen oppinut ja just syntymäpäivänäni on se, että osaan olla välittämättä asioista ja stressaamatta turhaan.

Ymmärsin myös sen, että minun pitäisi pitää ihan oikeasti taukoa parisuhteista. Vähintään vuoden. Toki varmasti treffailen ja olen sosiaalinen, mutten halua sitoutua eikä puhua rakkaudesta, eikä kuulla niitä sanoja, eikä lupauksia ei mitään, mikä liittyy perinteisesti parisuhteeseen. 

Olen myös muuttanut. Uudelle paikkakunnalle. Kaupunki, jossa asun on pieni... hyvin pieni... mikropieni ja keskellä ei mitään. Täältä löytyy tosi hyvin liikuntaharrastuksia ja luontoa. Muuta ei ole. Mutten valita :) Uusi työpaikkani on mahtava. Työkaverit - maailman parhaat. Ihan parasta ;)

Autojen kanssa edelleen tappelen :D. Ja on se jännää, että ne autot hajoaa aina kun olen sinkku :/. Voisi hajota kun oli mies, niin ei ois tarvinnut miettiä xD. Niin kuin eilen. Kävin treffeillä ja takaisin ajelessa auto jätti mut tien varteen ja kotiin pääsin kyllä, taksilla. Taksimatka maksoi yli 100 euroa... Miten ne voikaan maksaa niin paljon ne taksit. Noh, maanantaina sitten "pääsen" etsimään hinausauton ja korjaamon... Kyl nuo miehet ovat käteviä näissä. Tietävät jo valmiiksi mihin pitää soittaa ja mitä tehdä ja mitä vikana voi olla autossa. No, ei auta, kun odottaa maanantaita.

Yritän siis vähän elvyttää blogiani. Ja aloittaa maanantaista joidenkin somekanavien käyttämisen tauon. Kokeilin tässä n kolme viikkoa sitten ja se oli mielenkiintoinen kokemus. En niinkään somekanaviin olen koukussa, vaan puhelimeen. Ja nyt yritän pitää vähintään kahden viikon tauon puhelimesta niin, että jos päivitän joitain somekanavia, teen sen koneen kautta iltaisin, kun on aikaa. Poistan kaikki sovellukset puhelimesta taas jättäen ainoastaan välttämättömät sovellukset. 

Tuli tekstiä, muttei oikein mistään xD mutta sellainen tämä blogikin on :) ei oikein mistään. Ajatusten pätkiä, päiväkirjamerkinnöillä :)