Syksy tulossa ja elämä on oikeastaan ihana. Vaikka olenkin TAAS sinkku. Vaikken uskonut, että enää olen :). Mutta Universumi tietää parhaiten. Aina. Sain taas kerran aikamoisen oppitunnin. Sinisilmäisyydestäni ja siitä, että olen väärässä ajatuksessani luottamuksesta. Nimittäin olen yrittänyt elää kaikesta huolimatta luottaen ihmiseen ja hänessä olevaan hyvään. Ja vaikka elämä jatkuvasti on eteeni työntänyt tilanteita, joiden tarkoituksena on ollut opettaa minua olla luottamatta ihmisiin liikaa - en kuitenkaan oppinut, en sitten millään. Tämä oppitunti on ollut sen verran kova, että opin. Kerralla ja kunnolla. Tätä oppituntia paremmin suunniteltua oppituntia ei voisi olla olemassa minulle... Sain "turpiin" juuri oikeasta kulmasta ja juuri oikeilla iskuilla. Ei jäänyt mitään epäselväksi. Ja vaikka tämä oppitunti on ollut ja on hyvin hyvin kipeä minulle, olen viettänyt myös ihan mahtavaa aikaa siinä oppitunnin aikana. Eli ei nyt ihan vain kurjuudessa elänyt :) Mut se siitä :)
Minä siis täytin 40-vuotta tässä viikko sitten. Eikä tunnu yhtään erilaiselta, enkä ole kuollut, eikä mitään. Vaikka 40-vuotias olenkin. Olen pohtinut ikääni ja tulin siihen tulokseen, että oikeastaan rakastan olla 40-vuotias! Kaikki kompleksit, epävarmuus, itsetunnon ongelmat ovat poissa, viisautta tullut lisää (sais tulla kyllä reippaamminkin), tasapainoakin lisää (sitäkin kyllä tarvis vielä reilusti lisää). Tykkään ulkonäöstäni ja opin rakastamaan itseäni. Viimeisin, jonka olen oppinut ja just syntymäpäivänäni on se, että osaan olla välittämättä asioista ja stressaamatta turhaan.
Ymmärsin myös sen, että minun pitäisi pitää ihan oikeasti taukoa parisuhteista. Vähintään vuoden. Toki varmasti treffailen ja olen sosiaalinen, mutten halua sitoutua eikä puhua rakkaudesta, eikä kuulla niitä sanoja, eikä lupauksia ei mitään, mikä liittyy perinteisesti parisuhteeseen.
Olen myös muuttanut. Uudelle paikkakunnalle. Kaupunki, jossa asun on pieni... hyvin pieni... mikropieni ja keskellä ei mitään. Täältä löytyy tosi hyvin liikuntaharrastuksia ja luontoa. Muuta ei ole. Mutten valita :) Uusi työpaikkani on mahtava. Työkaverit - maailman parhaat. Ihan parasta ;)
Autojen kanssa edelleen tappelen :D. Ja on se jännää, että ne autot hajoaa aina kun olen sinkku :/. Voisi hajota kun oli mies, niin ei ois tarvinnut miettiä xD. Niin kuin eilen. Kävin treffeillä ja takaisin ajelessa auto jätti mut tien varteen ja kotiin pääsin kyllä, taksilla. Taksimatka maksoi yli 100 euroa... Miten ne voikaan maksaa niin paljon ne taksit. Noh, maanantaina sitten "pääsen" etsimään hinausauton ja korjaamon... Kyl nuo miehet ovat käteviä näissä. Tietävät jo valmiiksi mihin pitää soittaa ja mitä tehdä ja mitä vikana voi olla autossa. No, ei auta, kun odottaa maanantaita.
Yritän siis vähän elvyttää blogiani. Ja aloittaa maanantaista joidenkin somekanavien käyttämisen tauon. Kokeilin tässä n kolme viikkoa sitten ja se oli mielenkiintoinen kokemus. En niinkään somekanaviin olen koukussa, vaan puhelimeen. Ja nyt yritän pitää vähintään kahden viikon tauon puhelimesta niin, että jos päivitän joitain somekanavia, teen sen koneen kautta iltaisin, kun on aikaa. Poistan kaikki sovellukset puhelimesta taas jättäen ainoastaan välttämättömät sovellukset.
Tuli tekstiä, muttei oikein mistään xD mutta sellainen tämä blogikin on :) ei oikein mistään. Ajatusten pätkiä, päiväkirjamerkinnöillä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti