Ajatuksia parisuhteesta

Nyt, kun olen vanha ja "viisas" ja tavannut erilaisia ihmisiä ja tutustunut itseeni (myös ei niin kauniiseen puoleeni) paremmin, päässäni muodostui ajatuksia joiden mukaan haluan elää silloin kun/jos joskus vielä tapaan sellaista ihmistä, jonka kanssa haluaisin elämäni jakaa.

Parisuhde on vaikea laji. Ihmissuhteet ovat ylipäänsäkin vaikeita. Kahden aikuisen ihmisen parisuhde, jos se on alkanut vasta yli 35 vuotiaana, voi olla intensiivisen ihastumisvaiheen loputtua hyvinkin haastava. Kaiksi aikuista, valmiiksi muodostettua persoonaa. Kaksi eri maailmaa, galaksia, sulautumassa yhteen. Voi vain kuvitella galaksien törmäysten alkuvaiheessa tapahtuvia mullistuksia... ennen kuin kaikki asettuu ja säännöllistuu. Niin on myös parisuhteessa. Ikäväkseni olen huomannut, että suuri osa sinkkuna olevia miehiä ja naisia ajattelevat, että parisuhteen eteen ei tarvitse tehdä töitä. Sen vain on oltava hyvä itsestään. Toiselta ihmiseltä odotetaan alistumista, eikä itseään monestikaan nähdä. Ja niin minäkin joskus ajattelin, kunnes jotenkin ymmärsin muuta. Yksin ei kuitenkaan kukaan voi mitään sellaista pelastaa, mikä riippuu kahdesta.

Kuvitellaan esimerkiksi, että miestä ja naista erottaa kaksikymmentä askelta. Minä koen niin, että minun on tehtävä ne 10 askelta ja pysähdyttävä. Jos toinen ei tullut siihen vastaan, en ala tekemään yhdettätoista askelta. Koska joudun takuulla tekemään kahdestoista ja kolmastoista askel. Kokemusta on. Ja niin koko loppuikä. Kummankin tulisi ottaa  ne 10 askelta toista vastaan itse.

Lopulta kaikissa suhteissa saamme takaisin sen, minkä annamme. Toista tulisi kohdella niin, kuin haluaisi itse tulla kohdeltavaksi. Me kaikki tarvitsemme rakkautta. Rakkaus tarkoittaa vastaan ottamista, vilpittömyyttä, hellyyttä, huolenpitoa, armoa, valmiutta antaa ja kantaa vastuuta, luotettavuutta ja avokätisyyttä sekä lempeyttä. Ja mitä enemmän me näytämme nämä asiat toiselle, sitä enemmän saamme niitä takaisin itsellemme (sen kun vielä muistaisi aina). Pelko, mustasukkaisuus, riippuvuus, manipulointi, hallinta, vaatimukset ja syytökset sekä syyllistämiset hajottavat suhteen eivätkä ole missään yhteydessä rakkauteen. Jos kerromme toiselle kauniita sanoja, saamme niitä takaisin. Jos emme vahvista sanojamme teoillamme, saamme itsekin vain sanat.


Sanalla on voima. Sanalla voi parantaa, mutta myös tappaa. Yritän jatkossa kontrolloida kielenkäyttöäni paremmin, varsinkin silloin kun koen itseäni loukatuksi ja uhatuksi. Tämä on minun heikoin ominaisuuteni - en aina ole osannut kontrolloida sanojani. Loukkaukset, nimittelyt, omat totuudet toisesta ääneen sanottuina - aiheuttavat sieluun haavoja, joita ona vaikeaa parantaa. Koska jokaisen ihmisen sisällä asuu pieni pelokas lapsi, joka pelkää tulla hylätyksi ja torjutuksi. Yritän säästä sanojeni voimaa jatkossa ja ilmaisen sen vain lämpimillä sanoilla, kohteliaisuuksilla, hyväksynnällä ja tuella.

Luottamus - parisuhteen elintärkeä elementti. Ilman sitä toisesta tulee epäilevä, levoton ja varautunut ja toisesta tuntuu kuin emotionaalisessa loukussa olisi, ettei hänelle anneta hengittää. Mustasukkaisuus on yksinäisyyden pelko, heikko itsetunto ja rakkauden puute itseään kohtaan. Luottamus on rakkauden välttämätön osa.


Vilpittömyys on tärkeä. Rakkaus, kuten minuus, ei ole stabiili vaan liikkuva käsite. Se muistuttaa kasvia, joka joko kasvaa ja kukkii tai kuihtuu ja kuolee. Kaikki riippuu siitä mitä me sen kanssa tehdään. Vilpitön ja avoin kommunikaatio voi verrata veteen, ilman sitä ei kasvi pysty pysymään hengissä.

Koen, että rakastaminen on itsestä osan toiselle lahjoittamista ilman maksua. Jos haluamme saada rakkautta, meidän tulee antaa sitä. Ja mitä enemmän sitä annamme, sitä enemmän sitä saamme. Rakkaus on niin kuin bumerangi, se aina löytää tien takaisin. Ei välttämättä aina samalta ihmiseltä, kenelle sitä on annettu, mutta silti se aina palaa. Meissä on ääretön ja loputon rakkauden energian määrä. Me emme voi menettää sitä, eikä se lopu antamalla. Ainut keino kadottaa sisällämme asuvan rakkauden, on olla antamatta sitä muille. Uskon, että yksi syy siihen, miksi ihmiset niin harvoin kokevat rakkauden on se, että he odottavat että ensiksi joku muu rakastuu heihin. Mutta se muistuttaa musikanttia, joka sanoo aloittavansa soittamaan vasta siinä vaiheessa, kun yleisö alkaa tanssimaan.


Kosketus - on kaikista voimallisin rakkauden ilmaisumuoto, joka vahvistaa suhteet. Toisen koskettaminen on niin kuin koskettais hänen sieluaan. Ehkä siksi monesti, kun olemme loukkaantuneet sanomme: "Älä koske minuun". Toisen halaaminen, kädestä pitäminen... ovat hyvin tärkeitä. 


Lopuksi. Jos me rakastamme toista, meidän tulee antaa hänelle vapauden. Vapauden tehdä omia päätöksiä, vapauden elää niin kuin hän haluaa eikä niin kuten me haluamme. Jokainen meistä tarvitsee omaa tilaa. Ihmisten tulisi olla vapaita suhteissaan, koska muuten he kokevat olevansa loukussa. Jos aidosti rakastaa toista, täytyy ymmärtää aidosti ottaa sen toisen toiveet ja tarpeet huomioon. Ei ole aina helppoa päästää menemään sen, mitä rakastaa, mutta muuta tietä ei ole. Vanha japanilainen sanonta kertoo: Mitä enemmän annamme toiselle vapautta, sitä lähemmäksi hän tulee meitä.

Mukavaa torstaita <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sinkkuelämää

Eli suomeksi : minulle riitti. Suhteilu. Joksikin aikaa. Minulle tuli paha ähky. Mä en enää jaksa. Piste. Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Ovatko...