Ihmisillä on kaikenlaisia kriisejä elämässä ja minulla sellainen on nyt. Jostain syystä aloin jäsentämään tätä maailamaa uudestaan ja kaikki ennen itsestään selvinä pitämäni asiat eivät enää siltä näytä. Sain viikko sitten ajatuksen tehdä profiilin useampaan nettideittipalveluun. Mä olin käyttänyt osan ennen, hyvin lyhyitä aikoja ja poistin profiilit päivän kahden jälkeen. Oli toki hienoa saada paljon viestejä, mutten yleensä edes lukenut niitä. Avasin yleensä yhden, kirjoitin ihmisen kanssa kävin treffeillä ja bannasin numeron. Kerran kävi toisin, mutten avaa yksityisyyden syistä tarinaa enempää.
Laitoin siis profiilit E-Kontaktiin, Happy Pancakeen, Suomi24 ja Tinderiin. Kävin myös (joo olen idiootti enkä enää tiedä miten pääsen tästä yli) lukmassa Iskuria. Jah voin sanoa, etten enää ikinä, milloinkaan, koskaan laita profiliani mihinkään deittipalveluun.
Sain viikon aikana yhteensä reilut 1000 viestiä. TUHAT! Mua ahdistaa, kun kirjoitan... mutta jatkan. On hyvää muistaa jatkossa, jos taas tekee mieli mennä nettiin ihmisiin tutustumaan. Luin kaikki. Muutamalle ihmiselle vastasin. Kolmen kanssa jatkoin jutustelua ystävämielessä ja kahta ehkä käyn tapaamassa. Se järkytys, minkä koin, on suuri. Siitä, mitä minä viesteistä luin.
Eräs toinen kauheasti laitteli kuvia treenatusta, upeasta vartalostaan, tavoitteena seksi. Alastomia kuvia ja kuvia elimistä oli joka toisessa viestissä. Osa haki kumppania, elimen kuvalla... hmmm... osa salaseuraa. Ne joilta ei tullut kuvaa joko aloittivat keskustenut : wow upeat rinnat, tai sitten hyvin vihaisesti reagoivat siihen, etten vastanut heidän moi tervehdykseen 10 minuutin sisällä... Monelta nuppi lähti niin nuriin ja jutut lapaisesta, että vaikken vastanut mitään sain 4-7 viestiä perään, kuinka ylimielinen huora olen... siksi etten vastanut 10 min sisällä... tuollaistako kumppaniksi... oli kaikenlaisia muitakin viestejä, outoja ja vähemmän...
Eniten ahdisti varattujen miesten suuri määrä. Salaseuralaisena saisin vaikka mitä, rahasta matkoihin :(. Iskurissa kirjoitin kolmelle varatulle viestin, jossa kysyin tulisiko mies tunnin sisään (välimatkaa huomioon ottaen lähtö ois pitänyt tehdä heti). Kaksi olisi tulossa heti ja yksi pahoitteli et menisi puolitoista tuntia, koska hänen piti vaimolleen sepittää tarinaa. Ja minä en edes kuvaa itsestäni laittanut! Enkä muutakaan tietoa heille! Tämä järkytti minua ihan tosi paljon. Mitn minä voin luottaa enää kenenkään? Miten mä pystyn aloittaa mitään suhdetta kenenkään kanssa? Nuo varatuthan varmasti vannoo rakkautta, tai ovat tehneet niin... He herää samasta sängystä sen omien lastensa äidin kanssa tietäen mitä tekevät hänelle ja silti tekevät.
Maailma on oikeasti aika paska paikka. Ja mun on keskittyvä mun eläimiin, lapsiin ja Lilliin ja unohdettava kolmijalkaiset.
Rakkaus on kertakäyttösana.
Rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana.
VastaaPoista-I.Alanko-
Tosi hyvä teksti Anna. Mä on yrittänyt olla kova ja tiedän, että hyvä seksi, vahva intohimo ja rakkaus vain satuttavat. Siis sattuu kun ne menettää, ja kun niin kuitenkin käy pelkää jo etukäteen eikä siten pysty nauttimaan ofcourse.
VastaaPoistaMulla onkin ollut nämä kaksi pisintä suhdetta hyvien ja potentiaalisten miesten kansaa. Eli Sellaisten jotka eivät olleet täydellisiä(sellaisia kuin haluaisin heidän olevan).
...Mutta sellaisia, jotka kuuntelemalla ottivat huomioon sen mitä kerroin heille. Eli ne pikkujutut. Muun on sitten pitänyt hyväksyä/oppia elämään sen kanssa.
Ja koska tavallaan skippaan sen romanttisen vaiheen..koska haluan,että suhde kestää..näin näen kestääkö se.
Kaikki mikä toisessa on erilaista jopa, mitä ei voi sietää..voi siinä vaiheessa huijata itseään ajattelemaan, mitä tuntisi tätä ihmistä kohtaan jos vasta tapailisi eli se erillaisuus on se piirre johon ihastumme. Mutta olisit ja tämä ihmisen kanssa eikä tarvitsisi pelata pelejä ja arvuutella koko ajan.
Maria