Mitä minä haluan? Vol. 1

Tiedänkö itse? En, mutta yritän määritellä. Olen yrittänyt löytää "omaa ihmistä" nyt kolme vuotta. Olen tavannut erilaisia ihmisiä, ihania ja ei niinkään. Joitakin, tai joidenkin ominaisuuksia olen jäänyt kaipaamaan, joitakin ikävöimään. Kiitos heille kaikille, epäonnistumisista huolimatta, sillä he ovat auttaneet minua ymmärtämään, millainen se minun ihmiseni on. Olen nainen, me olemme hankalia. Minä olen hankala, valinnoistani liiankin tietoinen, liian skarppi, liian vaativa. Tai ehkä en vain tyydy siihen, mitä on vaan etsin sen, mitä haluan. Jäänkö yksin loppuikään? Sitten jään. Mutta mieluummin niin, kuin suhteessa väärän itselleni ihmisen kanssa.

Tämä postaus on yritys määritellä itselleni mitä minä haluan. Ja millainen mun ihmiseni on. Ihminen, koska en koe olevani sukupuolesta viehättyvä, ihastun ihmiseen.

"Mun ihminen" on hyvä ihminen. Hän kohtelee muita niin, kuin halua itse tulla kohdelluksi. Hän auttaa muita, mutta osaa priorisoida voimavarojaan. Hän osaa sanoa myös ei. Hän on ystävällinen, kohtelias, kunnioittaa muita ja arvostaa elämää. Hän tietää, että meitä ihmisiä on erilaisia ja hyväksyy sen. Hän ei yritä muuttaa ketään, mutta antaa kuitenkin palautetta. Niin positiivista, että negatiivistakin. Hän ei ymmärrä kateellisuutta, katkeruutta eikä hän vihaa ketään.

"Mun ihminen" osaa kommunikoida. Hän puhuu. Asioista, ilmiöistä. Hän tietää mitä haluaa ja osaa ilmaistaa sen. Hän ei pelkää antaa eikä vastaanottaa palautetta, vaan osaa keskustella negatiivisistakin asioista aikuisten tavoin. Hän ei huuda, ei nimittele muita. Jos hänellä on lapsia, hän ei huuda, eikä raivoaa heille, vaan kunnioittaa myös heitä. Hän osaa kertoa tarpeistaan ja haluistaan ja osaa myös kuunnella ja ymmärtää muita. Hän osaa kiittää ja vastaanottaa kiitokset. Hän osaa pyytää anteeksi ja antaa anteeksi.

"Mun ihminen" on huomaavainen. Hän pyrkii ymmärtämään muita ja huomioi muiden tunteet ja tarpeet. Hän ei kuitenkaan ole alistuva huomavaisuudessaan, vaan huomioi muita koska se on hänestä hyvä asia. Hän ei lupaa turhia ja vaikka hän puhuu ja kommunikoi, hän osoittaa välittämistä teoin. Hän osaa kehua muita.

"Mun ihminen" on romanttinen. Hän ymmärtää, että parisuhde on leikkikenttä. Ja hän pitää leikkimisestä. Hän tiedostaa, että aina jossain on joku kauniimpi, hauskempi, fiksumpi jne kuin hän tai hänen kumppaninsa, mutta leikkikentällä ei ole kuin hän ja hänen kumppani, mikä tekee heistä kummastakin parhaan, kauniimman, fiksuimman ja hauskemman ihmisen. Ja hän osaa nauttia siitä ja osoittaa myös kumppanilleen sen leikkimielisesti . Hän pitää pienistä huomionosoituksista ja hän pitää osoittaa huomioitaan pienillä jutuilla myös toiselle.

"Mun ihminen" tarvitsee läheisyyttä. Hän haluaa koskettaa kumppaniaan ja tulla kosketetuksi. Hän nauttii "kiinni" olemisesta, halailusta, pusuttelusta. Hän tykkää hipsutella ja tulla hipsutetuksi.

"Mun ihminen" tarvitsee seksiä. Mutta seksi ei tarkoita hänelle vain penetraatiota. Hän ymmärtää, että kumppanin tyydytys ei ole kumppanin vastuulla, vaan on kiinnostunut tutkimaan ja itseohjautuvasti kokeilemaan mitä toisesta on nautinnollista. Hän on avoin, aktiivinen ja kokeiluhaluinen.

"Mun ihminen" on leikkisä. Hän ei ole kadottanut pilkettä, eikä hän ole liian "aikuinen" - unohtanut mitä tarkoittaa hauskanpito ja leikkimielisyys.

"Mun ihminen" on tunteellinen. Hän ei häpeä sitä.

"Mun ihminen" osaa sitoutua tai jättää rauhaan. Hän ei pompi kukasta kukkaan eikä käytä toisen aikaa turhaan, kun itse miettii onko seuraava vielä parempi.

"Mun ihmiselle" on sama mitä muut hänestä ajattelevat. Hän saa olla mustasukkainen hieman, vaikken itse ole. Hän saa olla omistushaluinen, vaikken itse ole. Hän kuitenkin osaa käsitellä tunteitaan ja puhua niistä.

Kyl mä uskon, että hän on olemassa. :)