Ihmissuhteet ovat vaikeita. Aina. Ja jokaisessa ihmissuhteessa, eteenkin tärkeässä sellaisessa syntyy ristiriitoja ja niistä johtuvia riitoja. Riitelyn aikana sanotut loukkaukset ei valitettavasti pysty mitätöimään, vaikka anteeksi kuinka pyytäisi. Hermostuneena toiselle heitetyt loukkaukset, huutaminen, vähättely ja halveksiminen jättävät toiseen osapuoleen syviä arpia, jotka vähitellen lisääntyessä tappavat kauniit tunteet. On tärkeää oppia riitelemään rakentavasti. Kummankin osapuolen tulisi haluta oppia sen, jotta se onnistuu.KRIISIT
Kriisejä on monenlaisia. Keskityn tässä parisuhdekriiseihin. Kriisin kohdatessa, meillä kaikilla on ns puolustusmekanismeja eli defensseja. Defenssit vaikuttavat käyttäytymismalleihin. Jotkut näistä käyttäytymismalleista ovat parisuhdenäkökulmasta vahingollisia. Tutkimusten mukaan niitä vahongollisia käyttäytymismalleja on neljä:
1. Suurentelu
2. Vähättely
3. Välttely
4. Kielteinen suhtautuminen
1.Suurentelu
Kuten ylempänä kirjoitin, hermostuessa saatamme sanoa sellaista, mitä ei normaalissa mielentilassa tulisi mieleen kumppanille sanoa. Joskus suusta voi päästää sellaisia asioita, jotka loukkavat peruuttamattomasti kumppaniamme ja nakertavat tai jopa päättävät suhteitamme. Loukatut osapuolet monesti kuvittelevat, että riidan aikana paljastuu kumppanin todellinen suhtautuminen asiaan ja häneen. Se loukkaa vielä enemmän, sillä vahingollisella sanalla on sitä suurempi tuhoava voima, mitä enemmän sen vastaanottaja siihen uskoo. Vaikka tämä ei välttämättä pitää paikkaansa ja loukkaus oli "heitetty" vain hermostuksissaan pyrkimyksenä loukata, vahinko kuitenkin tapahtuu.
Tavallisen riidan aikana kumpikin riitelijä pyrkii loukkaamaan ja syyttämään toista osapuolta ja puolustamaan itseään. Kaikista pahimmat loukkaukset ovat niitä, ja valitettavasti ajattelematon riitelijä käyttää niitä hyvin usein, jotka nojaavat johonkin hyvin luottamukselliseen tietoon. Josta on puhuttu läheisyyden hetkellä. Tälläiset loukkaukset vähentävät väistämättä läheisyyden hetkiä tulevaisuudessa. Kukaan ei halua avautua toiselle, jos pelkää toisen käyttävän herkkiä asioita aseena häntä vastaan tulevaisuudessa.
Jos haluat, että parisuhteesi jatkuu tao itsellesi vaikka otsaan sen, ettet voi milloinkaan, mistään syystä, missään tapauksessa käyttää toisen herkkiä tunnustuksia häntä itseään vastaan. Vaikka kuinka tekisi mieli. Sinun on tärkeä oppia pysäyttämään riidan paisumista. Tilanteen kireys hellittää, kun puhuu tyynnyttelevästi ja osoittaa ymmärtämystä kumppanisi näkökulmia kohtaan.
2.Vähättely
Vähättely on sellainen käyttäytymismalli, jolla riitelevä pyrkii tiedostamatta nujertaa vastapuolen itsetuntoa. Riitelijä suoraan tai epäsuorasti polkee maahan toisen osapuolen ajatukset, tunteet tai luonteenominaisuudet. Epäsuorana vähättely ilmenee toisen tai hänen myönteisten tekojen huomiomatta jättämisenä (esim mykkäkoulu). Kiitoksen ja kehun sijaan riitelijä nostaa esiin jokin vähämerkityksellinen harminaihe.
Tutkimusten mukaan vähättely on parhaita tulevien ongelmien ja avioeron tunnusmerkkejä.
Jos haluat parisuhteesi kestävän sinun tulisi osoittaa kunnioitusta ja ymmärtämystä toisen näkökantoja
kohtaan. Huoliaan ilmaiseva osapuoli ansaitsee osakseen kunnioitusta ja huomiota, ei syyttelyä ja haukkumista. Sinun tulisi tunnustaa toisen tunteet totuudeksi, toisen luonnetta sinun on pidettävä arvossa, ja sinun tulisi osoittaa että sinun suhtautuminen vastapuoleen on myönteistä.
3.Välttely
Välttely on sellainen käyttäytymismalli, jolloin toinen ei halua antautumaan tärkeisiin keskusteluihin ja pyrkii vetäytymään niistä Se voi ilmetä esimerkiksi huoneesta poistumisena, vaikenemisena keskustelun kesken, yrittämisenä loukata toista mahdollisimman paljon, jotta keskustelu loppuisi.
Tutkimusten mukaan miehet naisia useammin asettuvat välttelijän rooliin, ja naisilla on miehiä enemmän taipumusta painostaa asioiden käsittelyyn.
Paras ensi askel tälläisen tilanteen purkaamiseksi on se, että kumpikin käsittää että riitelyyn tarvitaan kaksi. Toisen toiminta aiheuttaa aina toisen vastareaktion. Paras tulos syntyy silloin, kun kumpikin osapuoli yrittävät estää kielteisen mallin syntymistä ja sen vaikutusta. Vetäytyjä ei vähennä vetäytymistään, ellei toinen osapuoli lakkaa painostamasta tai opettele suhtautumaan rakentavammin.
Painostamista taas on vaikea lopettaa, ellei vetäytyvä osapuoli käy asioihin rohkeammin käsiksi. Monissa avioliitoissa henkinen ja fyysinen väkivalta kasvaa kyvyttömyydestä puuttua ongelmatilanteisiin rakentavalla tavalla.
4.Kielteinen suhtautuminen
On olemassa sallaisia perusnegatiivisia ihmisia. You know? Vaikka mitä hyvää tapahtuisi aina he löytävät jostakin huonoa. Parisuhteessa kielteinen suhtautuminen aiheuttaa sitä, että toinen aina uskoo kumppaninsa vaikuttimet todellista pahemmiksi. On tärkeää ymmärtää, ettei parisuhdetta syntyisikään jos toinen kumppaneista tarkoituksellisesti tekisi kaiken vain aiheuttaakseen harmia kumppanilleen. Todennäköisemmin tapahtuu kielteinen ja epäoikeudenmukainen tulkinta.
Tutkimuksen mukaan ihmiset näkevät toisissa ihmisissä ja tilanteissa sen, minkä haluavatkin nähdä. Ihminen suorastaan etsii todisteita, jotka vahvistavat hänen jo olemassa olevia käsityksiään. Silloin toinen kumppaneista tulkitsee kielteisesti jopa toisen myönteisen käytöksen. Esimerkiksi naisen reaktio, kun mies tuo yllättäen kukkia: "hän on varmasti ollut uskoton, tai tehnyt jotain pahaa. Sellaiseen kielteisen tulkinnan taipumukseen ihminen voi vaikuttaa ainaostaa itse.
Jos haluat pitää parisuhteesi hyvinvoivana, tutki suhtaudutko huomaamatta kielteisesti kumppanin käytökseen? Jotta voit ymmärtää sen, sinun tulisi etsiä kielteisen tulkinnan vastaisia todisteita. Kielteisen tulkinnan takana voi olla jo lapsena opittu suhtautumismalli.
Tutkijat uskovat, että tärkein syy parisuhteiden epäonnistumiseen on ristiriitojen taitamaton hoitaminen. Kun riitojen annetaan kärjistyä, kumppanit saattavat tulla siihen tulokseen, ettei kannata puhua ollenkaan, koska siitä kuitenkin syntyy riitaa. Puhumattomuus tärkeistä asioista aiheuttaa taas pahoinvointia, joka lisää pahoinvointia ja suhde kui suhde vaaraantuu. Läheisyyden tunne ja yhteys katoavat ja tilalle tulevat turhautuminen, väsymys ja eristäytyminen.
Viestinnän merkitystä ihmissuhteissa ei voi korostaa liikaa. Se on kaiken ihmisvälisen kanssakäymisen A ja O. Miten sitten pitäisi viestiä? Kuinka toisillemme tulisi puhua? Kouluissamme kyllä opetetaan kaikkea turhaa, mutta ihmiskunnan tulevaisuuden ja suhteiden kannalta tärkeämpään ei keskitytä ollenkaan. Mutta onneksi ihminen on oppimisenkykyinen myös aikuisiässä.
Rakentavaksi viestinnän on ensisijaisesti oltava selkeä. Toiseksi sen on oltava turvallista.
Selkeys
Menikö sinulla koskaan hermot, kun huomasit että kumppani kuulee jotain ihan muuta, kuin mitä yrität hänelle kertoa? Tämä on tavallista. Olen ihmetellyt tätä viimeaikoina erittäin usein ja erittäin paljon. Olen lukenut erilaisia tutkimuksia ja mielipiteitä ja keskustellut asiasta. Viimeisin teos, jonka löysin ja jota käytän soveltuviin osiin tässä kirjoituksessa ehkä vähän valaisi asian. Avainsana on SUODATIN. Siitä tämä ihmeellinen sanojen väärin ymmärtäminen johtuu.
Ihmisen päänuppi on ihmeellinen. Tutkimuksen mukaan kaiken muun "hauskan" lisäksi siitä löytyy erilaisia suodattimia, jotka vaikuttavat siihen, miten me kuulemme, mitä me sanomme ja miten me tulkitsemme asioita. Suodattimiin vaikuttavat esimerkiksi tunteet, ajatukset, aikaisemmat kokemukset sekä perhe- ja kulttuuritausta. Neljä keskeistä suodatintyyppiä, jotka vaikuttavat parisuhteen viestinnän selkeyteen ovat:1. Tarkkaamattomuus
2. Tunnetila
3. Uskomukset ja odotukset
4. Tyylierot
1.Tarkkaamattomuus
Sanomatta selvää, että sen jolle puhutaan tulisi kuunnella mitä puhuja sanoo, jotta viesti menee perille päänuppiin. Tarkkavaisuuteen vaikuttavat sisäiset ja ulkoiset tekijät kuten huono kuulo, meteli, väsymys yms. Luoja tietää montako kertaa elämässäni olen huomannut että kun puhun, toisen ajatukset ovat jossakin muualla. Vähänkös tämä turhauttaa ja nostatta kierroksia. Luultavasti kumppanini on ollut väsynyt tai muissa maailmoissa kuulemma jonkin sisäisen suodattimen takia. Tosiasia on, että kaikki ihmiset eivät kykene tekemään monta asiaa yhtä aikaa. Mitenkä minut on voitu kuulla, kun samalla laski vaikka matkabudjettia.
Tutkijat suosittelevat varmistua siitä, että kumppanin huomio on herätetty ennen kuin ryhtyy selostamaan. Tärkeintä on siis varmistua, että toinen kuuntelee, ja kuunnella itse silloin, kun se on tärkeää.
2.Tunnetilat
Tutkimusten mukaan ihminen on suvaitsevampi hyvällä tuulella ollessaan ja joustamattomampi pahalla tuulella ollessaan. Huonotuulinen ihminen luonnollisesti tulkitsee kumppanin puheet herkemmin kielteisesti riippumatta tämän pyrkimyksistä myönteisyyteen. Sitäpä juuri olen ihmetellyt, että miten myönteisesti sanotut huolenaiheet saavatkin kumppanin päässä käsittämättömiä kielteisiä mittasuhteita.
Paras keino tutkimuksen mukaan estää tällaista suodatinta vahingoittamasta parisuhdetta on tiedostaa sen toiminta. Mitenkähän toimia kun kumppani on kroonisesti vittuuntunut? Siitä ei tutkimus kertonut.
3. Uskomukset ja odotukset
Ihmiset näkevät toisissa sen mitä odottavatkin näkevänsä - tutkittu tosiasia. Loogisesti päätelemällä odotuksista tulee suodatin, joka vääristää viestintää. Tutkimusten mukaan odotukset eivät pelkästään vääristä kokemuksia, vaan vaikuttavat toistenkin käyttäytymiseen. Yllätyksenä itselleni oli tutkimustulos, jossa osoitettiin, että ihmisen oma käytös ”vetää” toisesta ulos odotettua käyttäytymistä.
Ilmankos sitä itsekin oudoksi muuttuu...
4. Tyylierot
Jokaisella on oma tyyli viestiä. Sekin ero voi aiheuttaa suodatin"virheitä". Toinen ihminen on pidättyväisempi, toinen ilmaisuvalmiimpi ja se voi tuottaa viestintäongelmia. Itselleni tämä on hyvin tuttua, olen kyllä kuin papupata sille tuulelle sattuessani.
Olen ihmetellyt monesti aikoinaan, että mitenkä se mun kumppani muistaa asioita joita sanoin, ihan eri tavalla kuin minä ne muistan. Ja Luoja paratkoon jos huomautin, ettei muisti ole erehtymätön. Jotta parisuhteesta tulisi hyvä, täytyy kummankin osapuolen hyväksyä tosiasia, että molemmilla osapuolilla
on erilaisia suodattimia ja että moni asia tulee helposti sanotuksi tai kuulluksi kokonaan toisin kuin on aiottu. Turhaa on myös alkaa kiistellä siitä, mitä kumpikin on sanonut aiemmin. Järkevämpi tapa on hyväksyä se, että kumpikin muistaa keskustelun eri tavalla ja että molemmilla on omat suodattimensa, sillä muistikisassa ei voita kukaan eikä se johda mihinkään muuhun, kuin lisäriitaan. Hyväksymisen jälkeen tulisi keskittyä siihen, miltä tämän hetkinen tilanne vaikuttaa ja miltä se tuntuu ja mitä kumpikin siitä ajattelee. Kaikista typerintä, on juutua menneeseen, vaikka se mennyt olikin vasta 5 minuuttia sitten.
Eli kande muistaa, että näitä suodattimia on meillä kaikilla ihmisillä. Kun ristiriita syntyy, ne aktivoituvat. Näistä on hyvä olla tietoinen ja ilmoittaa toiselle silloin, kuin huomaa että suodatin vaikuttaa omaan käytökseesi, esimerkiksi näin:”Kyllähän sinä tiedät, että tämä on minulle vähän arka asia.”
Turvallisuus
Hyvässä parisuhteessa pitää pystyä ilmaisemaan uskomuksensa, huolensa ja mieltymyksensä selkeästi ja parisuhdetta vahingoittamatta. Ihmisen täytyy tuntea olevansa turvassa, muuten hän ei uskalla kertoa tärkeistä tunteista kumppanilleen. Monet suhteet muistuttavat enimmänkin miinakenttä kuin rauhan satamaa.
Turvallinen ei suinkaan tarkoita riskitöntä. On otettava riskejä, jos haluaa ilmaista, mikä loukkaa, mitä toivoo, mikä kiinnostaa. Kukaan ei voi muodostaa syvää, molemminpuolisesti hyväksyttyä suhdetta, ilman, että ensin asettaa itseään alttiiksi torjumisen vaaralle.Keskustelun pitämisen hallussa on hyvä käyttää yhteisesti sovittuja menetelmiä, joista yksi alempana.
Kun keskustelu pysyy haöllinnassa, erimielisyys voi auttaa parisuhdetta kehittymään entistä paremmaksi sen sijaan että se vahingoittaisi sitä. Keskustelun osapuolten on pyrittävä pitämään omat kärjistyminen, vähättely, välttely ja kielteiset tulkinnat aisoissa.
RAKENTAVA RIITELY
Nyt itse asiaan, jota tutkin, josta tykkään ja jota en ikinä pystynyt harjoittelemaan kumppaneiden sitoutumattomuuden ja viestinnän merkityksen vähättelyn vuoksi. Mut jospa vielä joskus. Ja jospa joku muu tästä hyötyy :)
Säännöt kummallekin osapuolelle:
1. On hyvää ottaa käyttöön jokin käsillä koskettava esine, kuten esim puheenjohtajalla kokouksessa, kuvaamaan puheenvuoroa. Se voi olla pehmolelu, kirja tai ihan mitä vain teille sopiva esine.Puhujalla on puheenvuoro. Se jolla ei ole puheenvuoroa, on kuuntelija.
2. Puhutaan vuoronperään. Toinen aloittaa ja kertoo asiansa, toinen kuuntelee aktiivisesti. Sitten esine annetaan toiselle ja samalla vaihtuu puheenvuoro.
3. Puheenvuoroissa ei etsitä ongelmanratkaisua, vaan sanotaan mitä mieltä painaa. Liian varhaisessa vaiheessa ei pidä pyrkiä ratkaisuun.
Säännöt puhujalle:
1. Puhuja puhuu vain omasta puolesta. Hän ei saa yrittää lukea kumppanin ajatuksia. Puhuja puhuu omista ajatuksista, tunteista ja huolista. Hän ei puutu kuuntelijan näkökantoihin tai vaikuttimiin. Hänen on yritettävä käyttää ”minä” –lauseita ja puhua omasta näkökannasta:”Minulle tuli paha mieli, kun unohdit tapaamisemme” on suositeltava tapa ilmaista pettymystä (Ei: ”Minusta sinä olit typerä, kun unohdit..”).
2. Puhuja ei saa puhua liian pitkään. On hyvä sopia jokin aika, jolloin puhuja saa puhua keskeyttymättä, 3-5 minuuttia kerrallaan on sopiva aika.
3. Kun puhuja lopettaa ja hän antaa kuuntelijan tehdä yhteenveto. Josyhteenveto ei ole täsmällinen, puhuja kohteliaasti korjaa se, mikä on tullut ymmärretyksi väärin. Tavoitteena on auttaa kuuntelijaa kuulemaan ja ymmärtämään puhujan näkökantaa.
Säännöt kuuntelijalle:
1. Kuuntelija tekee yhteenveto kuulemasta. Kuuntelija kertaa lyhyesti omin sanoin se, mitä puhuja on sanonut ja varmistautuu, että on ymmärtänyt oikein. Jos kuuntelijasta tuntuu, ettei hän ymmärrä jotakin, hän pyydä puhujaa selventämään, mutta hän ei saa esittää mitään muita kysymyksiä ennen kuin puheenvuoro on hänellä.
2. Kuuntelija keskittyy puhujan sanomaan. Hän ei väitä vastaan, vaan on hiljaa ja keskittyy kuullun ymmärtämiseen. Kuuntelija ei saa esittää mielipidettään eikä ajatuksiaan. Se onkin kuuntelijan roolissa vaikeinta. Kuuntelija ei saa sanoa mitään muuta kuin sellaista, mikä auttaa häntä ymmärtämään puhujaa
paremmin. Mielipidettä kuvastavat sanat, eleet ja ilmeet ovat kiellettyjä.
Helppoa eikö? Muttei ole... Puhuja päättää aina, onko kuuntelijan yhteenveto oikea. Vain puhuja tietää, mitä hän alun perin halusi sanoa. Jos yhteenveto ei vastaapuhujan ajatuksia, puhujan pitää selittää asia ystävällisesti. Hän ei saa suuttua eikä ruveta arvostelemaan. Puhuja/kuuntelija vuoroja voi vaihtaa niin monta kertaa, kuin on tarpeen, kunnes kaikki ajankohtaiset mieltä painavat asiat ovat ymmärretty. Kun keskustelu on käyty tyhjentävästi voi keskittyä ongelaratkaisuun, jossa voi käyttää samaa tekniikkaa, mutta silloin keskitytään ehdottamaan omia keinoja ongelmaratkaisuun ja tehdä kompromisseja.
TSEMPPIÄ KAIKILLE RIITEILIJÖILLE :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti