Pettäminen/uskottomuus

Some:n voima- kirjoitukseni alla oleva keskustelu herätti ajatuksia, joita tuli tarve pohtia. Pettäminen, ihan kamala teko. Siinä kärsii omalla tavalla pettäjä ja ihan selvästi ja älyttämasti petetty. Ilkeä draama. Miksi? Pettää toista voi fyysisesti, jolloin sen on helppo määritellä ja henkisesti. Joka tapauksessa pettäminen on ilkeä teko.

Olen pohtinut mistä koko pettäminen johtuu. Tarkoituksenani ei ole puolustaa tässä pettäjiä tai mustamaalata petettyjä. Petetyn tuska, turvattomuus ja suru ovat käsittämättömiä ja olen ollut onnekas, koska olen säästynyt siitä. Missään imessä en vähättele sitä. Koen kuitenkin, että kaikella ihmisen toiminnalla on syynsä. Itse en voi kuvitella pettäväni kumppaniani, jota rakastan ja josta välitän. Koska toimintatapoihini kuuluu suoraselkäisyys. En ole täydellinen, en. Minuakin joskus pelottaa, arveluttaa puhua. Mutta pyrin selvittämään asioita puhumalla, jopa ottamalla sen riskin, että suhde kaatuu. Huomasin kuitenkin, etten ole aivan tavallinen siinä. Moni ihminen kertoo olevansa avoin. Mutta avoimuus loppuu, kun täytyy keskustella kirpeistä asioista ja katsoa peiliin. Se on ymmärrettävää. Mukavuusalueelta poistuminen on meille kaikille vaikeaa.

Kun olin Tinderissä, tutustuin virtuaalisesti moneen mieheen. Heistä moni on ollut naimisissa oleva. Alussa olen ollut hyvin aggressiivinenkin reagoinnissani ehdotukseen salaseurasta. Myöhemmin kuitenkin halusin tietää mitä miesten päässä liikkuu ja jututin heitä. Poikkeuksetta tuli vastaukseksi : vaimo ei anna, suhde kuollut, talous vain pitää yhdessä, en usko löytäväni ketään... Eli hyvin itsekkäät syyt. Kun kysyin, oletko jutellut vaimollesi? Mies vastaa, etteivät he juttele. Tai ei hänelle voi jutella. Eräs mies kertoi, ettei vaimo laita mitään kivaa päällensä ja mies on visualisti. Visualistina ymmärrän pointin, kysyin mieheltä onko hän ostanut vaimolleen jotain sellaista kivaa? MIes vastasi kielteisesti ja oli sitä mieltä ettei vaimo sellaista tee. Kysyin onko mies kysynyt vaimolta miltä hänestä tuntuu seksittömyys. Vastauksena: ei. Eli ihmiset eivät puhu toisille! He olettavat toisen olevan jotain mieltä ja jättävät puhumatta. Miksi? Sitä en ymmärrä.

Naisena tiedän, ettei seksi sytytä taidottoman miehen kanssa. Mutta moniko nainen kertoo avoimesti miehelleen, mitä oikeasti haluaa? Ei moni. Odotetaan, että mies arvaa itse, löytää itse, oppii itse. Sitten katkeroidutaan ja seksi loppuu. Koska pettymys. Kun nainen ei puhu, mies ei ymmärrä mikä on. Kukaan ei ole selvännäkijä. Ja niin nainen, kuin mies olettavat toisen olevan jotain mieltä, selvittämättä oikeasti mitä mieltä toinen onkaan. Ja kun itselle on helppoa keksiä kaikkea sellaista, mitä muka toinen ajattelee, joka oikeuttaa oman pettämisen, niin ratkaisuhan on nenän edessä - pettäminen.

Toki, kaikki ei ole niin yksinkertaista. Kokemuksesta tiedän, että kun puhut kuuroihin korviin pettymys on vielä kovempi. Silti en ole pettänyt. Lopetin suhteen. Olen ehkä keskimääräistä rohkeampi, mutten ymmärrä miksi kitua suhteessa materian tai statuksen vuoksi. Enkä tule ymmärtämään.

Pettäjä pettää syystä. Aina. Ja hän on oikeutettu kokea syynsä tärkeiksi. Petetty on loukattu ja särjetty pettäjän toimesta jo aiemmin, siksi hänelläkin on syynsä kaikkeen siihen, mistä pettäjä valittaa. Kumpikin on omassa todellisuudessa oikeassa. Ja teoille on syynsä. Miksi nuo todellisuudet eivät kohtaa? Koska ihmiset eivät puhu toisilleen. Suhteet kuolevat materian ja statuksen tavoitteluun, itsekkyyteen ja välinpitämättömyyteen. Ihminen litistyy niiden alle. Se, mikä oli joskus rakkainta, tuntuu harmaalta ja mitään sanomattomalta.

Ihmiset! Puhukaa toisillenne! Haluistanne, toiveistanne, unelmistanne, tarpeistanne! Jos korvat ovat kuurot, jättäkää se ihminen! Ei sellainen kumppani ole kenellekään tarpeen, joka ei halua kuulla, ei välitä. Pettäminen särkee kumpaakin. Se on kuin sodassa selkään puukottaminen mukavan rupattelun jälkeen. Moni mies on kova sotilas, mutta heikkoa, rakasta pystyvät puukottamaan selkään.