Some:n voima

Minä muutan Jyväskylään. Enää 4 kk ja hyppään ihan uuteen itselleni ympäristöön, jossa uusia ihmisiä, ei tuttuja... ystävätkin kaukana. Muutan työn perässä ja itseasiassa halusin muuttaa pois nykyisestä kaupungistani jo jokin aikaa. Jännitti ihan kauheasti, koska integroituminen tämän hetkisen asuinkaupunkini elämään oli erittäin inhottava ja pitkä prosessi. Olen ulkomaalaistaustainen ja muutin aikoinaan pieneen, Keski-Suomalaiseen kuntaan. Pidän kaupungista, jossa nyt asun, mutta ihmiset siinä ovat vähintäänkin... hmmm... sisäänpäinkääntyneitä ja minulla oli käsitys, että kaikki suomalaiset olette sellaisia :) Kunnes tänään ymmärsin asian olevan vähän erilainen :)

Minä aina aloitan kuntoremontin tammikuun alussa. Ja epäonnistun siinä aina. Olen pohtinut miksi ja tulin siihen tulokseen, että tarvitsen porukan, jonka kanssa juttuja tehdä, tsempata ja saada tsemppiä. Heitin Facebookissa yhteen Jyväskyläläiseen rupatteluryhmään kysymyksen, onko Jkl sellaista ei kaupallista ryhmää, jossa väki vain liikkuu yhdessä. Tietoa ja taitoahan on monella nykyaikana, mutta motivaatio puuttuu. Ja kun on "oma" samanhenkinen porukkaa, se motivaatiokin säilyy. Keskustelun päätteeksi perustimme ryhmän, jossa nyt muutamassa tunnissa on jo 156 jäsentä ja ihmiset ovat innoissaan asiasta! Meitä on paljon ja kyllä suomalaiset olette ihan ulospäinsuuntautuneitakin :) muualla, kun tämänhetkisessä kaupungissani xD Aloitamme siis isolla porukalla 1.1.2018 elintapamuutoksen ja minä juhlin 9.10.2018 mun 40-v synttäreitä ihan uudenlaisena ja ihanan isossa porukassa :) Huippua! Malttaako sitä 1.1.2018 edes odottaa :) 




Sitten mun treffipalstakokeilut. Olin HappyPancake treffipalstalla ja Suomi24 treffipalstalla. Ilmoitukseni oli seuraavanlainen:


"Seuraa tositarkoituksella etsiskelisi hieman alle nelikymppinen sitoutumiskammoinen pari vuotta sitten eronut nainen, joka kuitenkin haluaa seuraa. En kelpuuta oikeastaan ketään, koska miehen pitää olla miehekäs, empaattinen, puhelias, huolehtiva, naista huomioiva, ystävällinen, lämmin, persoonallisen särmikäs mutta kuitenkin romanttinen, söpö ja kiltti. Katseenkestävä ja hygieniastaan huolehtiva pitää olla kanssa. Seksissä hyvä ja avoin. Pohtivainen ja sitoutunut... Eikä tuollaista oikeastaan ole olemassa samassa paketissa... Tai tuskin sellainen juuri minua jossakin oottaa...
Jatkoit lukemista? Aivan... Olen reilu, mukava (paitsi kun ärsyttää) ja luova. Puhelias ja avoin, joskus liiankin puhelias, rehellinen ja avoin. Suorapuheinen. Mun kanssa et koskaan joudu arvelemaan mitä mieltä minä olen asiasta tai toisesta. Harrastan kaikkea mielenkiintoista, se vaihtelee. Tarvitsen paljon omaa tilaa, vapautta, mutta myös sitä kainaloa mieluummin joka toinen viikonloppu. Asun Jämsässä, mutta muuttamassa Jyväskylään keväällä työn perässä.


Jos vieläkin luet... Jotain sua varmaan vaivaa sitten. Noh, jos tuollaisen välillä kärttysen naisen tapaaminen kiinnostaa laittele viestiä, katsotaan sitten päivä kerrallaan. Ja turha sitten odottaa että pesisin kalsareitasi ja muutettaisiin yhteen heti 2 viikon seurustelun jälkeen. Noup! Jos et ole inisijä etkä ripustautuja, etkä myöskään yritä esittää mitään machomiestä niin ISOT plussat sulle siitä. Niin enkä minä etsi mitään vaikeasti tavoiteltavissa olevaa "prinssiä". Jos olet sellainen, jatka selailua eteenpäin. Minun terveyttä ei enää riitä kumartelemaan kuninkaalisille. Myös ateistit, skeptikot, tosikot, idiootit ja komeat, ahkerat uramiehet älkööt vaivautuko. Ja ei, en hauku ketään idiootiksi, mutta jos nyt joku itse itseään sellaisena pitää, niin en oikeastaan ole kiinnostunut sellaisesta ja hänen on ihan hyvä jatkaa matkaansa eteenpäin.


Ihan unohtui mainita... savuttomuus ja alkoholin hyvin kohtuullinen käyttäminen ( lue: harvoin eikä humalahakuisesti) ovat ehdottomia juttuja. 
No mitä minä Sinulle sitten voin antaa? Rakkautta, huolenpitoa, välittämistä, ymmärtämistä. Tunnetta, että olet tervetullut elämääni ja että olet tärkeä VIP, kun olemme yhdessä. Olla Sinulle ihminen ihmiselle ja Nainen Miehelle. Minulla on kyllä migreeni, mutta iltaisin sitä ei oikeastaan ole juuri koskaan ;). En nalkuta, en halua omistaa Sinua, en ole mustasukkainen. En tupakoi, alkoholia käytän hyvin kohtuullisesti. 


Ja hei, mä ymmärrän, että miehenä olet kauheasti duunia tehnyt, jotta saat keskustelukaverin ja torjutuksi tulemisen pelko on olemassa. Tämä sinkkujen sukupuolinen epäsuhta on ilmeinen. Mutta... Jos mie keskustelen kanssasi ja olemme lähettäneet >10 viestiä on melko varma, että olisin kiinnostunut tavata Sinua. Emmä jaksa viikkoja kirjoitella... Ja olen sen verran vanha-aikainen, että miehen tulisi olla se aloitteentekijä näissä. Eli pyytää treffeille yms ;) 


Lisäksi nyt on pakko lisätä vielä tänne, ettei tarvi monelle erikseen kirjoittaa:
1. Älä kirjoita minulle, jos olet varattu. En arvostele muiden tekeleitä, mutten halua olla osallisena missään sellaisessa, mikä sotii arvomaailmaani vastaan.
2. En ole puutteessa. Tiedokseksi naisella Suomessa on tarjolla ihan niin paljon seksiä, kuin hän vain jaksaisi antaa. Eli en istu täällä rukoillen, että juuri Sinä, adonis tulisit ja panisit.
3. Minulla ei ole kanssasi yhteistä, mikäli parasta maailmassa on sinulle seksi. Rakastan seksiä kyllä, mutten elämä voi sisältää pelkkää sitä.
4. Minä en jaksa jutella siitä millaiset tissit minulla on, vastailla kysymyksiin siitä olenko tiukka, lukea miten kova ja käyrä elin sinulla ja kuinka panomies Sinä olet. Minua ei oikeastaan kiinnosta elimesi koko ja "kielitatosi" ollenkaan. Mun ÄO on luultavasti liian alhainen sellaiseen keskusteluun.
5. Minä en tule pariskuntien leikkeihin, autoon pikapikalle, mökille slakivaan yms... etsin niin kuin elämänkumppania täällä...
6. Mun vanhin lapseni on 22-vuotias. Joten pyydän ihanat skidit (alle 30v.) älkää vaivautuko kirjoittelemaan" 






Tästä selkeästä ilmoituksesta huolimatta joka toinen viesti ( sain 600 viestiä) oli jotain ihmeellistä seksifriikkiällökummatekstiä. Emmä enää treffipalstoilta ketään etsi. Se mun oikea joko tulee tai ei tule vastaan. En etsi häntä enää. Nyt se saa luvan etsiä minua. 

Ziizassss mä menen Napakymppi-kuvauksiin ylihuomenna... Apua, emmä tiedä mitä minä laitan päälle edes... Lisäksi kaikki sanoo, että telkkarissa ihmiset näyttävät noin 5 kiloa paksuimmalta, kuin oikeasti ovat, niin näytän varmaan valaalta. Apua..... Mua jännittää , oikeasti...

30 kommenttia:

  1. Saako sun mielestä kumppania haukkua idiootiksi, kusipääksi, lutkaksi tai lehmäksi jos kumppani on esimerkiksi pettänyt sua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, minun mielestäni kumppanin haukkuminen on ala-arvoista. Minusta myös pettäminen on ikävä juttu, muttei toista kuitenkaan voi omistaa. Jos mun kumppani haluaisi seksiä toisen naisen kanssa, olisin toivonut että hän puhuisi minulle asiasta. Jotta yhdessä voisimme etsiä tilanteelle ratkaisua. Koska suhteessa minulle on tärkeä avoimuus ja rehellisyys. Jos hän valehtelisi ja pettäisi minua selkäni takana, hän ei olisi minun ihmiseni. Ja vaikka sattuisi, olisin vain jatkanut eteenpäin, ilman sellaista kumppania.

      Ajattelen niin, ettei kumppani ole minulle mitään velkaa. Kaikki pettymykseni aiheutan itse sillä, että odotan muilta asioita eivätkä muut täytä toiveitani. Se ei kuitenkaan ole muiden vika, koska muut eivät ole minulle mitään velkaa ja jokainen voi elää elämänsä arvojensa mukaisesti. Kyse on itsestäni ja omista odotuksistani, ne eivät välttämättä ole sopivia toisen arvomaailman kanssa. Koen, että jokainen on itse vastuussa omista teoistaan ja odottaa voin vain itseltäni asioita. Se, ettei kumppani ole uskollinen, ei poista hänen ihmisarvoaan. Ja kaiken maailman nimittely ja haukkuminen on ala-arvoista toimintaa. Eikä kukaan ole antsainnut sitä. Se kertoo enemmän haukkujasta, kuin siitä ketä haukutaan. Jos itselleni tulee tarve haukkua toista, alan tutkia itseäni ja miettimään mikä tunnelukko minussa vaikuttaa niin vahvasti sillä hetkellä, että minulla on tarve haukkua (se on alistamista) toista. Onko se katkeruus, kykenemättömyyteni sietää pettymyksiä vai mikä. Muistutan myös näinä hetkinä itseäni siitä, että vaikka toinen käyttäytyy minua kohtaan miten käyttäytyy, niin minulla on aina osuuteni siihen. Tavalla tai toisella.

      Jos joku on pettänyt Sinua ja Sinuun sattuu, kannattaa haukkumisen sijaan puhua kumppanillesi ja mikäli ei selvyyttä tilanteen syihin saa puhumalla, kannattaa vain jatkaa elämän omalta osaltasi eteenpäin. Mikäli uskollisuus on Sinulle erittäin tärkeää suhteessa, Sinun ei tarvitse sietää toisen pettämistä. Sinulla on oikeus elää sellainen elämä, jollainen on Sinulle sopiva. Oikeutesi ei tee Sinusta huonoa ihmistä. Näin myös Sinun kumppanillasi. Jos polygaaminen suhde hänelle on se juttu, hänellä on oikeus siihen. Se ei tee hänestä huonoa ihmistä. Joskus ihmiset vain eivät sovellu yhteen. Sen on hyvä tiedostaa ja hyväksyä. Emme voi muuttaa ketään. Paitsi itseämme, jos haluamme niin.

      Tsemppiä <3

      Poista
    2. Jaan samanlaisen ajatusmaailman sinun kanssa ainakin yhdestä asiasta ja se on tuo, että toivoisin kumppanin kertovan mulle rehellisesti jos haluaa seksiä myös toisen ihmisen kanssa ja asiasta voidaan sitten neuvotella, noinhan ne asiat kuuluukin hoitaa! Rehellisyys maan perii, on vanha sanonta ja rehellisyys on arvoasteikossani korkealla.

      Pettäminen on myös ala-arvoista. Se on totta, että kumppani ei ole mitään velkaa sulle/mulle, mutta jos ihmisellä on tarpeeksi korkea äo luulisi että osaa toimia oikein ainakin yksinkertaisissa asioissa, se on päivänselvää ettei petetä. Hyvistä teoista saa kehuja ja huonoista teoista haukkuja, eikös se näin luonnollisesti mene? Jos on mennyt tekemään jotain väärin, niin silloin täytyy osata olla nöyrä ja ottaa se paska niskaan mitä sinne kaadetaan, koska jos alkaa kapinoimaan vastaan silloin ei ainakaan saa anteeksi ja sopua aikaiseksi.

      On ihan luonnollista tuntea vihaa/surua, jos omia tunteita loukataan oikeen pahasti ja mielestäni ilmaisen normaalilla tavalla vihaa, kun se jää vain sanoihin, en esimerkiksi pahoinpitele ketään.

      Järkevään keskusteluun kykenen vasta sen jälkeen kun olen saanut purettua vihan ulos ja jos tilanne on noin törkeä että kumppani jää esimerkiksi pettämisestä kiinni, on aivan luonnollista että suusta lentää muutama kirosana ja kusipääksi haukkuminen! Mitäs ei hoitanut asioita oikealla tavalla...? Se on alistumista jos oot vaan sillain " okei, ei se mitään, heippa... " sellaset ihmiset jää jalkoihin tässä elämässä, täytyy osata puolustautua ja mä kykenen ainakin vasta antamaan anteeksi sen jälkeen kun tilit on tasattu.

      Tottakai minunkin käytös on rumaa, mutta mä en hauku ketään ilman syytä eli jos nään jonkun tosi lihavan tai vammaisen ihmisen kadulla, niin emmä ala sitä haukkumaan, jokainen on sen näköinen ja kokoinen kuin on ja ei ihminen aina mahda myöskään mitään sille jos on jokin sairaus/vamma, enkä harrasta mitään kiusaamista... mutta auta armias, jos mua tai jotain mun läheistä loukataan syyttä pahasti niin saa kuulla kunniansa! Aina tulee miettiä mistä kaikki on alkanut, oon minäkin tehnyt joskus väärin ja mulle on suututtu aiheesta ja olen ottanut nöyrästi vihan ja haukut vastaan kun tajunnut itsekkin että oon tehnyt väärin, sitten oon odottanut että se ihminen rauhoittuu ja leppyy, vasta sen jälkeen pyytänyt anteeksi. Silleen saa parhaiten sovittua asiat.

      Poista
    3. Hyviä pointeja Sinulla, kiitos niistä. Joissakin olen eri mieltä kuitenkin :)

      Esim: "Hyvistä teoista saa kehuja ja huonoista teoista haukkuja, eikös se näin luonnollisesti mene? Jos on mennyt tekemään jotain väärin, niin silloin täytyy osata olla nöyrä ja ottaa se paska niskaan mitä sinne kaadetaan, koska jos alkaa kapinoimaan vastaan silloin ei ainakaan saa anteeksi ja sopua aikaiseksi."

      Minä olen sitä mieltä, että kaikki on suhteellista. Se, mikä minulle on oikein, ei välttämättä ole sitä Sinulle. Meillä kaikilla erilaiset arvot. Jos jotain on väärin Sinun mielestäsi, se ei välttämättä ole niin minun mielestäni. Itse en ainakaan lähde tuomitsemaan kuka tekee väärin ja kuka oikein, toki rajana laki ja yhteisesti sovitut asiat. Tietenkin, jos pyydän kumppania olemaan minulle rehellinen ja hän lupaa olla ja sitten pettää ja salaa, hän on tehnyt minua kohtaan väärin. Suren toki, mutten ala haukkumaan häntä. Nimitteleminen esim. minua satuttaa yhtä paljon, kuin valehtelu. Enkä halua nimitellä muita enkä että minua nimitellään. Itselleni riittää pari kertaa kuulla haukkumista ja lähden suhteesta. Kenenkään ei tarvitse sietää sitä, mitä ei pysty sietämään. Näin ei kuitenkaan kaikki toki haukkumisiin reagoi :).

      Hmmm... jos tekee jotain väärin... uskon, ettei kukaan haluaa tahallaan tehdä mitään väärin. Se tapahtuu sattumalta, mielijohteesta, väärien uskomusten alla. Tosin, jos toiminta esim. pettäminen, on jatkuvaa ja säännöllistä ja kumppani on tietoinen siitä, että mikäli kaikki paljastuu, toiseen sattuu kovasti - hän tekee väärin. Se, ettei uskalla kertoa - kerro vain selkärangattomuudesta. Valitettavasti moni ei kiinnitä sellaiseen ominaisuuteen tutustumisvaiheessa paljoakaan huomiota. Itselleni suoraselkäisyys on yhtä tärkeä ominaisuus ihmisessä, kuin empatiakyky. Mutta taas, nää on vain mun mielipide. Laitoit vain ajattelemaan viestilläsi ja halusin vain jakaa ajatuksiani. En väitä, että olen ainoa oikeassa oleva tässä :) Kaikki olemme omissa todellisuuksissamme oikeassa.

      Olen samaa mieltä siitä, että on luonnollista ilmaista suuttumista/loukkausta. Mutta itse koen, että sen voi tehdä monella eri tapaa. Kun nimittelen toista, saan vastareaktiona sulkeutumista ja puolustusreaktion. Koska hyökkään persoonaan. Silloin toinen sulkeutuu, puolustautuu eikä kuuntele. Kummallakin on kurjaa ja arvet jää hyvin syvät. Mutta jos ilmaisen itseäni kertomalla mikä minua loukkaa ja miltä minusta tuntuu, puuttumatta toisen persoonaan ja hyökkäämättä hänen minuuteen minulla on mahdollisuus tulla kuulluksi. Ja toinen ehkä ymmärtää toimineensa väärin. Nääkin on vain mun ajatuksia :)

      "Se on alistumista jos oot vaan sillain " okei, ei se mitään, heippa... " sellaset ihmiset jää jalkoihin tässä elämässä, täytyy osata puolustautua ja mä kykenen ainakin vasta antamaan anteeksi sen jälkeen kun tilit on tasattu. " MInua ei ole petetty, tai en ainakaan ole tietoinen niin en osaa ehkä samaistua kunnolla tähän. Mutta jos kuvittelen, että näin tapahtuisi... Olisin ilmeisesti pyytänyt toisen poistumaan elämästäni. En edes näyttäisi hänelle, että minuun sattuu. Toki olisin surrut, itkenyt ja raivonut... yksikseni. Nää on ikäviä tilanteita, toivon, etten joudu sellaista kohtaamaan. Tietenkin on helppoa puhua, kun en ole tilanteessa ollut. Jos Sut on petetty, voimahali Sinulle. Se on ilkeintä, mitä toinen voi toiselle tehdä.

      Kiitos Sinulle ajatuksia herättävistä kommenteista :)

      Poista
    4. Ole hyvä, tykkään jakaa ajatuksia. :)

      Muakin satuttaa tosi paljon haukkuminen, herkkä ihminen kun oon ja esim huorittelua en voi antaa anteeksi tai että mun ulkonäköä haukutaan, tuollaset kommentit on niitä joilla loukkaa naista varmasti pahiten. Tollanen uppoaa oikeesti tunteisiin.

      Mutta jos joku mua haukkuu idiootiksi tai ääliöksi silloin kun on vihanen, niin kyllä mä sen ymmärrän. Vihaisena sanoo kans helposti sellasia asioita joita ei tarkoita tai tarkoittaa korkeintaan vaan sillä hetkellä. Tuollaset haukut pistän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, nuo ei oo niin törkeitä.

      Mä en tiedä pystysinkö olemaan sellasen ihmisen kanssa tekemisissä joka pistää heti välit poikki muutaman haukun jälkeen, vaikka ois ite tehny ensiks jotain väärin joten ois ihan inhimillistä ymmärtää miks toinen on vihainen, huutaa ja haukkuu. Mun mielestä on liian herkkä jos ottaa noin helposti itseensä, pitäis pyrkiä luomaan semmonen teflon nahka ettei kaikki uppoo niin helposti tunteisiin, koska kaikki ei osaa asiallisesti sitä kritiikkiä antaa ja aina ei edes tee mieli olla asiallinen jos toinen ihminen on toiminut väärin. Mun mielestä pitää vapaasti saada ilmaista kaikki tunteet. Vaatis ainakin minulta persoonan muutosta jos sinun kanssa enemmän tekemisissä olisin, en tiedä onnistuisko semmonen, kun aina oon ollu sellanen että kun suutun niin suusta helposti lipsahtaa muutama kirosana ja haukku, enkä mä aina hauku edes loukatakseni... Tiedätkö jos joku tekee jotain tyhmää niin saatan vaan helposti sanoa että " tuo on ihan hölmöläisen hommaa... " tai " älä oo idiootti " mutta sillon pitäis äänensävystä tajuta etten tarkoita sitä pahalla, sillon kun mä tarkotan pahalla niin huudan ja raivoon, ei jää epäselvyyttä millon oon vihainen!

      99% ihmisistä on varmasti haukkunut jotain ihmistä joskus, heittäköön se ihminen kiven ensimmäisenä joka on täysin synnitön ja en usko että sellasta ihmistä on olemassakaan! ja varmasti oot sinäkin haukkunut jotain joskus. :D

      Mä oon kostonhimonen akka tarvittaessa, mutta myös empatiakykyinen jos mua kohtaan ollaan hyviä, enkä näe tarvetta katsoa peiliin koska mä en kiusaa ketään tai hauku ketään syyttä, mä oon ylpee tempperamentistäni. ;)

      Poista
    5. Ymmärrän pointtisi :) Meitä on erilaisia ja se on hyvä se :)

      Mä en koe, että jollain on valtaa arvostella minun tekemisiä ja siksi en hyväksy millaista haukkumista. Siis toki itsekin voin sanoa, kysymykseen pukemalla: Oletko sinä pimeä? Tai mikä sinua vaivaa? Onko tämä mielestäsi viisasta toimintaa? yms. Mutten hyökkää koskaan persoonaan tavalla: Olet idiootti! Olet kusipää! Olet pimeä! yms.

      Minustakin jokaisen tulee saada ilmaistaa tunteet vapaasti, mutta toista tulisi kuitenkin kunnioittaa ja siksi en hauku. Välitän itsestäni enkä ole tekemisissä ihmisen kanssa, joka minua haukkuu. Toki heti en katkaise välit. Ei toinen voit tietää, että minulle tämä on tärkeää. Mutta jos toinen pyynnöstä ja selityksestä huolimatta ei kunnioita minua ja minulle tärkeitä asioita, poistun sen elämästä enkä ymmärrä miksi pysyisin.

      Itse harvemmin olen vihainen. Olen enimmäkseen sovittelija-tyyppiä. Mutta toki minäkin olen raivonnut joskus. Viimeeksi se taisi tapahtua hieman yli vuosi sitten :) Onneksi. Silti en hauku, enkä ole väkivaltainen, mutta kyllä se toinen tietää että olen vihainen... Ja kokee sen XD

      En itse ole kostonhimoinen. Ymmärrän muita jotenkin ehkä liiankin pitkälle. Mutta minä oon minä ja sinä sinä. Kukaan ei ole toista parempi :) Juttelemalla erilaisuudesta saa kuitenkin uusia näkökulmia ja oppia :)

      Kiitos, kun jaksat jutella kanssani :)

      Poista
    6. Tottakai mukavien ihmisten kans jaksaa jutella, tykkään tuosta sun avoimuudesta. :)

      Jos tutustuisin suhun ja selittäisit mulle asiat tuolleen, niin yrittäisin ainakin ymmärtää sua ja yrittäisin sun seurassa olla hitusen varovaisempi kuin muiden, en tiedä onnistuisko se, persoonaansa on vaikea lähteä muuttamaan, eikä mun mielestä pidäkkään muuttaa, mutta yrittäisin hallita teräväkielisyyttäni sun seurassa. :) Koska tottakai jos välitän ja rakastan sinua ystävänä, niin mä haluan että sulla on mahdollisimman hyvä olla. En missään nimessä halua tuottaa tahallaan mun lähimmäisille kipua!

      Mistä sen huomaa sitten että oot vihainen? millaset asiat saa sut vihaiseksi? :D

      Miekään en oo väkivaltainen, oon liian kiltti siihen, korkeintaan itsepuolustus tilanteessa voisin olla jossa toinen uhkaa vaurioittaa minua pahasti tai tappaa, mutta sillonkin yrittäisin ensiks selvittää tilanteet puhumalla. Joskus mun suorasanaisuus ja sanavalmius on meinannut viedä minut kiperiin tilanteisiin, kaikki ei oo sietänyt sitä, meinannut tulla nyrkistä ja on uhattu uittaa pää vessanpöntössä ja vaikka mitä paskaaaa .... mutta onneks on vaan jäänyt uhkauksen tasolle!!

      Poista
    7. Persoona muuttuu hieman vanhenemisen ja kokemuksen myötä :) Mustavalkoista ei enää olekaan, kun tiettyyn pisteeseen pääsee :) on vain harmaan monta sävyä :)

      Olen myös avoin ja pystyn puhumaan mistä vain suoraan. Nuorempana olin aika kärkäs ja äkinenkin, aika mustavalkoinen. Sittemmin minua harmitti niin paljon, miksi ei mun viestit mene perille, vaan ihmiset jopa suuttuu ja hermostuu vaikka puhun asiaa. Tajusin, että ihminen kokee haukkumista ja suoraa syytöstä hyökkäyksenä ja asettuu puolustusasemiin. Toki tunnen sellaisia ihmisiä, jotka vastaanottaa jopa hyvin kunnioitettavasti lausuttua totuutta hyökkäyksenä... Kun ihminen asettuu puolustusasemiin, hän asettu sinne ainoastaan vihollista vastaan. Ja kun olen vihollinen, ei mun viesti menekään perille. Tätä jos pohtii, ymmärtää, miten tuhoinen yhdistelmä se on rakas-vihollinen samassa ihmisessä. Riidan aikana koettu kokemus rakkaasta vihollisena ei poistu minnekkään, se jää alitajuntaan. Ja mitä useammin tätä tapahtuu, sitä vahvempi alitajuntaan iskostuu kokemus siitä, että rakas on vihollinen. Ymmärrät varmasti, että näin jatkuessa lopputulos on surullinen.

      MInä kun olen vihainen nykyään sanon sen suoraan ja yritän hakeutua pois tilanteesta hetkeksi :) etten menetä itsehillintää. Olen aika impulsiivinen. Jos en saa etäisyyttä tilanteeseen, minusta tulee noita-akka, monsteri, nalkuttaja, jankuttaja, huutaja ja pelottava xD En hyökkää koskaan ensimmäisenä, mutta olen mestari puolustautumaan. Ja kun haluan, että tilanne loppuu eikä toinen lopeta, osaan kyllä hyvinkin kipeästi ja osuvasti puhua toiselle asioista... Tavoitteeni silloin ei ole toisen hajottaminen eikä loukkaaminen, mutta näin kuitenkin valitettavasti tapahtuu. Toinen hiljenee tai poistuu tilanteesta. Tavoitteeni on silloin saavutettu - saan etäisyyttä. En halua loukata ketään koskaan ja siksi vihaisena yritän vain eristäytyä, etten myrkytä ketään sanoillani :)

      Kauheaa, mitä olet joutunut kuuntelemaan... mutta taisit herättää toisessa monsteria silloin kun nuita kauheuksia kuulit...

      Poista
    8. Hmm, olet saanut minut paljon pohtimaan tätä asiaa. Tulin siihen tulokseen että olen valmis tekemään muutoksia persoonassani tai ainakin yrittämään tietynlaista muutosta. Eli jos tapaan tulevaisuudessa sinunlaisen ihmisen ja hän kertoo mulle suoraan ettei kestä haukkumista niin yritän olla haukkumatta jopa silloin kun olen vihainen ja tämän teen ainoastaan siitä syystä että kyseinen henkilö on minulle rakas ja tärkeä, lähimmäisten vuoksi oon valmis yrittämään mitä vaan, muuten en. Sitä en kuitenkaan voi taata että olisin korottamatta ääntä tai kiroilematta kun olen vihainen. :)

      En tiedä mistä oon oppinut tuon käyttäytymismallin, että sillon kun oon vihanen niin haukun helposti muita. Ehkä se on tullut opittua lapsuudesta, koska mun vanhemmat riiteli usein ja äiti haukkui isää aina sillon hirveillä nimillä. Ehkä se on tullut opittua jostain tv-ohjelmista. Tai ehkä se on vaan osa mun persoonaa, kun oon ite kans erittäin voimakastahtoinen ja impulsiivinen niin sitten kun suutun niin se helposti purkautuu kiroamisena ja haukkumisena.

      Tiedät varmaan Martina Aitolehden, mitä ajattelet hänestä? Martina on aina ollut mun suosikki julkkis, varmaankin sen takia että näen hänessä itseäni. Kaunis, elämä koulinut kovaa - mutta ei luovuta ja menestyy, rohkea mutta herkkyyttä myös löytyy, eläinrakas. Kovapäinen muija. ;)

      " Jos en saa etäisyyttä tilanteeseen, minusta tulee noita-akka, monsteri, nalkuttaja, jankuttaja, huutaja ja pelottava " <---- mutta huomaatko, nyt sä haukut ite itteäs noita-akaks ja monsteriks. xD kaikki haukkuu joskus muita, jopa ihmiset itseään! jotkut saattaa jopa ylpeillä sillä että ovat kusipäitä. Joten ei mun mielestä tarvii kokonaan siitä piirteestä opetella eroon ettei haukkuis muita, koska miks sitten saa kehua ihmisiä? kehuminen on luonnollisesti haukkumisen vastakohta. Jos mun mies narahtaa kiinni esimerkiksi pettämisestä niin siinä tilanteessa varmasti pienin paha on jos totean että " Haista vittu kusipää! " ja se mulle/muille petetyille suotakoon koska sillon on isketty tunteisiin ja pahasti.

      Eli muutos minkä aion tehdä niin en hauku pikku jutuista enää ketään, enkä sano edes ketään vitsillä hölmöksi tai idiootiksi jos hän ei kestä kuulla sitä, mutta jos mua loukkaa tosi pahasti niin sillon annan tulla täys laidallisen. Jossain se raja menee minullakin, en mäkään kaikkea kestä.

      Martinakin teki ihan oikein siinä, kun huoritteli Sofia Belorfia koska Sofia oli yrittänyt iskeä Martinan miestä Stefania. Sitä mä en hyväksy että Martina kävi käsiksi Sofiaan ja yritti lyödä myös järjestyksen valvojia, mutta tuon huorittelun siinä vaiheessa tajuan kun yrittänyt varattua äijää, Martinalla ja Stefanilla myös yhteinen lapsi niin pahimmillaan siinä ois voinut koko perhe hajota.

      Tuota rakas-vihollinen hommaa en ymmärrä. Mulla on ollut parisuhde joskus psykopaatin kanssa joka leikki minun tunteilla, uhkasi myös hakata ja tappaa, mutta näinhän ei toimi normaali ihminen. Joten häntä kohtaan mulla on jäänyt katkeruutta kyllä. Mutta sitten ihan normaaleissakin parisuhteissa tulee riitoja ja kaikissa ihmissuhteissa tulee, vanhempien kanssa, sisarusten kanssa, ystävien kanssa... Ei elämä oo pelkkää ruusuilla tanssimista ja aina ei voida olla asioista samaa mieltä, niin jos mun kumppani haukkuu minua vaikka lehmäksi ja idiootiksi kiihtyneessä tilassa sillon kun on riita päällä, niin ei se jää mulla kaivertelemaan minnekkään alitajuntaan enää siinä vaiheessa kun asia on sovittu ja anteeksi pyydetty. Sen jälkeen on aika mennä elämässä eteenpäin, tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee!

      Rajut riidat on joskus parasta, jos sovintoseksi on yhtä kiihkeetä. ;) joten parisuhteissa jossa oon ollut niin on huudettu ja haukuttu täyttä kurkkua niin paljon kun vaan lähtee, sillon kun ollaan oltu vihasia ja lopuksi naitu pitkin seiniä. :D

      https://www.youtube.com/watch?v=hZp3meyWVm0

      ^ Tää on minun unelma mies

      https://www.youtube.com/watch?v=E_snIPMChu4

      ^ Tää biisi kuvaa parhaiten sitä millanen oon kun oon vihanen

      Poista
  2. Wow, hienoa, että ajatukseni herättivät sinussa ajatuksia :) Kiitos siitä :) Sinäkin herätit ajatuksia, jatkossa jos joku mua haukkuu ehkä ymmärrän paremmin, ettei henkilö välttämättä tarkoita kaikkea mitä sanoo :) Keskustelu kyllä avartaa näkökulmia :)

    Minä kyllä tiedän Martina Aitolehteä, mutten kovinkaan hyvin hänen asioitaan tunne :) En seuraa mediaa juurikaan, enkä katso juurikaan telkkaria :) Vahvat persoonat kiehtovat minua kyllä, ja jos hän on kertomasi mukainen vahva niin kovasti peukkuja hänelle :)

    Kyl mä itseäni voin haukkua :) koska tunnen itseäni ja kaikki motiivini ja kaikki demonini ;) Muut eivät kyl tunne, joten en edelleenkään suostu hauttavaksi xD

    No voihan sit toista sanoa vitsinä hölmöksi idiootin sijaan :) tai erikoiseksi kusipään sijaan. Tarkoitus sama, mutta vaikutus eri ;)

    Martinan Sofian (en tiedä ees kuka se onxD) huorittelusta en osaa ottaa kantaa :) hän aivan varmasti omassa todellisuudessaan teki niin, kuin parhaaksi ja oikeaksi näki :) Ja ihan takuulla siinä omassa todellisuudessa hän teki oikein :)

    Otan kovasti osaa siitä parisuhteesta, jossa olit psykopaatin kanssa... Se jättää jälkiä ja onneksi pääsit siitä eroon <3

    No joo... rajuista riidoista... Se olisi mieletöntä kokea, muttei minulle sattunut sellaista kumppania, joka olisi riidan aikana valmis seksiin : )

    Kivoja viseoita :) Meillä on hieman erilainen miesmaku :) mä oon ihan hulluna kaljuihin miejiin enkä ees ymmärrä miksi xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää mies on kuitenkin kaikista ihanin <3

      http://thumbs2.imagebam.com/11/00/d0/f049f8657862833.jpg

      https://i.imgur.com/McQ4Y.jpg

      Ja en tarkottanu seksiä riidan aikana, en minäkään siihen pystyis, mä kävisin vaan entistä enemmän kierroksilla jos joku yrittää muhun riidan aikana koskea, en tykkää yhtään. Halaamaankin mä suostun vasta sitten kun oon rauhoittunu ja en oo vihanen enää, jos mua koittaa halata sillon kun oon vielä vihanen niin suutun siitä entisestään. xD en ole jotenkin valmis vastaanottamaan vielä sitä halausta. Sen takia mun kanssa elo onkin välillä kuin heikoilla jäillä kävelisi, ikinä ei tiedä millon alta rysähtää, oon aika ailahtelevainen tunteiltani ja ajatuksiltani, joskus joutuu paljonkin sitä tasapainoa etsimään... Olen ihana, mutta myös vaikea, siinä se tiivistettynä.

      Minkälaisia demoneita sulla on?

      Poista
    2. Mun miesmaku on vähän erilainen :) pidän vähän tämännäköisistä miehistä, joissa näkyy eletty elämä :) esimerkiksi tuo on mielestäni aika komea :):
      https://www.youtube.com/watch?v=OzvasAJIHb4&list=RDEMvUyqYjU8NTrjsTHfMG22GQ

      Hyvä kuvaus: olen ihana, mutta vaikea :) samanlailla voisin itsestänikin sanoa :)

      Hmm... demonit... Kutsun demoneiksi sellaisia ajatuksia päässäni, jotka sekoittavat päätäni. Esimerkiksi, kun tutustun henkilöön, jota kohtaan voi kehittyä vahvoja tunteita, päähän tulee kaikkia tyhmiä ajatuksia ja loppujen lopuksi manipuloin tilanteen niin, että pakenen tai pilaan mahdollisuuden tunteiden kehittymiselle :) Vaikeaa selittää. Nämä tilanteet johtuvat yleensä jostain sisäisestä uskomuksesta, pelosta yms ja niiden kanssa joutuu tekemään ajoittain työtä xD vaikeaa xD

      Poista
    3. Tossa sun laittamalla musa videolla näkyi paljon kuuluisten ihmisten hautoja, siellä näytti olevan Sid Viciousin hauta myös. Hän oli se tyyppi kenestä laitoin sulle videon. Sid Vicious oli Sex Pistols nimisessä bändissä ja hänestä on tehty tosi hyvä leffa! Ootko nähny sitä?

      Kun tykkäät kaljuista miehistä, niin mitäs tykkäät tästä miehestä? :)

      https://www.youtube.com/watch?v=lRV2lWLhlaI

      Mulla on kanssa pääni sisällä demoneja. Voin antaa muutaman esimerkin. Kiusaaminen jättää yleensä ihmiseen syvät henkiset arvet, koska se monesti tapahtuu nuorella iällä ja ihminen on sillon kaikista haavoittuvaisin ja etenkin jos se on rajua niin kuin mun kohdalla oli. Haukkumista, mulkoilua, naureskelua, perättömien juorujen levittämistä, väkivallalla uhkailua, tönimistä, kerran mua on myös lyöty, soitettu pilareita, kirjotettu yleisten tilojen seiniin minusta hirveyksiä. Kun kiusaaminen loppui, olin pitkän aikaa tosi traumatisoitunut ja vaikka muutin kauas muualle, niin hankin itselleni turvakiellon koska mua pelotti että jos ne kiusaajat saa tietää missä asun nykyisin niin joku heistä muuttaa myös tänne ja aloittaa uudelleen mun elämän tuhoamisen. Nyt kun kiusaamisen loppumisesta on kulunut jo useita vuosia niin mä oon tajunnut että tuo oli ihan vainoharhanen ajatus ... Kiusattu pitää aina kiusaajia sairaina henkilöinä, mutta todellisuudessa ihminen voi kiusata myös lapsellisuuttaan ja suurin osa varmasti mun kiusaajista oli sellasia lapsellisia henkilöitä jotka halus esittää kovista ja saada omalle egolleen pönkitystä sillä kiusaamisella. Ja muutamalla mun pahimmalla kiusaajalla on jo lapsikin, niin olisi ihan älytöntä että hän hylkäis perheensä, työnsä, ystävänsä ja muuttais mun perässä tänne missä nykyisin asun, ihan vaan sen takia että pääsisi piinaamaan mua uudestaan ... Ei siinä oo mitään järkeä ja sen takia noin ei ole tapahtunut, eikä tule tapahtumaan. Mutta tuollasta pelkäsin pitkään.

      Ihan samalla tavalla, jos on ollut suhteessa väkivaltaisen kumppanin kanssa niin pelkää että seuraava on myös väkivaltainen. Sä pystyt helposti erottamaan rikolliset ja narkkarit, eikä sun tarvii sellasten kanssa alkaa seurustelemaan... mutta kun niitä hulluja löytyy ns. kunnollisistakin. Joku ihminen voi ulospäin vaikuttaa täysin kunnolliselta, on siisti ulkonäkö, menestyy töissä, mutta kun alat hänen kanssa olemaan ja oot ollu jonkun aikaa, niin sitten voikin paljastua että täähän on sairaalloisesti mustasukkainen ja väkivaltainen esimerkiksi... Eli se että mä olin sen psykopaatin kanssa, on jättänyt myös jälkensä.

      :(

      Kerran mulle yks ihminen sanoi viisaasti: " tässä maailmassa ei kukaan selviä ilman henkistä vammautumista " ja se on mun mielestä aivan totta, on olemassa niin järkyttäviä kriisejä ja kohtaloita elämässä, herkät ihmiset kärsii eniten.

      Poista
    4. Ai, olet tarkka :) minä en paljon videossa yksityiskohtia nähnyt :) olen ns. suurien linjauksien ihminen, visiönääri, eikä mun aivot keskity yksityiskohtiin, jos ei ole ihan pakko xD. Lauluissa kuuntelen sanoja ja nautin musiikista :) En ole nähnyt kyseistä elokuvaa, josta kerroit, vois joskus katsoakin :)

      Tuosta videon miehestä :) en niinkään pahoista pojista tykkää :) ulkonäöltään kyseinen mies on minusta komea kyllä :)

      Ikävä kuulla, että sinut on kiusattu :( se jättää jälkiä, syviä. Olet kuitenkin hienosti selvinnyt, kun käsität, että teot, joita ne muut sulle teki ei johtuneet sinusta, vaan noiden ihmisten lapsellisuudesta. En millään puolusta kiusaajia, mutta surullinen tosiasia kuitenkin on, että pahimmat kiusaajat ovat monesti hyvin tramatisoituneet kotioloissa. Valitettavan monessa se näkyy vielä aikuisenakin. Hienoa, että selvisit ja olet pohtinut asiaa <3 olet vahva <3

      Tiedän, mistä puhut kun kerroit, että edellinen suhde jätti pelkoja, jotka vaikuttaa seuraaviin suhteisiin. Olen kohdannut muutaman ihmisen sinkkuaikanani, ja nyt tuntuu että kaikki ovat samanlaisia. Ja jos eivät ole, minähän sujuvasti keksin itselleni, että ovat. Omalla polullani nyt törmäsin sellaiseen tilanteeseen, että minun on pakko käsitellä näitä mun demoneita :) kun löysin sattumalta vastauksen käyttäytymiseeni laulusta xD En mä voi jatkaa samalla tavalla, kuin tähän asti olen muita kohdellut. Mun täytyy vakavasti puhua itseni kanssa xD

      https://www.youtube.com/watch?v=4XlLjnY22sE

      Viisas lause. Voi kyllä miettiä, onko se vammautuminen vaiko kasvu. Henkinen kasvu.

      Poista
    5. Joo mä huomasin siellä myös Cobainin ja Elviksen haudat. xD nuo on sen verran kuuluisia että pakostikkin pistää nimet silmiin. Itse toki kans muuten katson kokonaisuuden :)

      Näissä kappaleissa on mun mielestä parhaat sanoitukset:

      https://www.youtube.com/watch?v=W5l6cIk4Ap4

      https://www.youtube.com/watch?v=PhjKjtdu-_c

      Kaunis ja herkkä tuo sinun laittama kappale :) se millasta musiikkia ihminen kuuntelee niin kertoo kyllä paljon hänen persoonastaan. Mä en vois elää ilman musiikkia, on se niin suuri nautinto mulle <3 ! oon musaholisti, haha.. :D

      Mielestäni henkinen kasvu voi tapahtua vasta sen vammautumisen jälkeen, jos sen on valmis ottamaan vastaan ja tekemään töitä henkisen kasvun eteen. Kärsimys nimittäin aina tuhoaa ihmistä ainakin jonkin verran, oma valinta on sitten antaako tuhota kokonaan vai kääntääkö sen kivun ja virheistä oppimisen voitoksi. Jos sen saa käännettyä voitoksi niin siitä kai se sanonta tulee " kärsimys jalostaa ihmistä " . Olen päättänyt kääntää voitoksi, mulle on aivan saatanan sama mitä kiusaajat ajattelee minusta nykyisin ja miten elävät elämäänsä, kunhan eivät tule kuseksimaan enää mun reviirille tai täältä tulee samalla mitalla takaisin... Ja onneksi nykyään tunnistan myös paremmin ne hälytysmerkit miehistä joihin ei kannata tutustua, tunteettomuus on minulle täysi turn off. Oon aikuinen nuori nainen ja en näe järkeväksi kiusata ketään, päinvastoin, mä autan mielummin muita ihmisiä niillä opeilla jotka mulle on suotu. Nimittäin oon mokannu elämässä niin paljon, ettei sitä moni voikkaan käsittää, mutta oon päättänyt kääntää ne voitoksi, koska sehän virheiden tarkoitus on että niistä tulisi oppia ja sillon kun ottaa opiksi niin tapahtuu sitä henkistä kasvua joka kerralla. Eikä henkinen kasvu lopu koskaan, aina voi oppia uutta!

      Poista
    6. Oot kyllä tarkkannäköinen :) olihan nuo nimet siellä, mutten olisi huomannut, ellet ois sanonut :)

      Mahtavat kappaleet! Tosi hyvät sanoitukset :) Mäkin olen musaholisti :D

      Tuossa henkisen kasvun starttamisesta ns henkisen vammautumisen seurauksena on kyllä perää. Se vain on mielenkiintoista, miksi toisten kasvu alkaa ja toisten ihmisten ei... Jostain sekin johtuu :)

      Hienot ajatukset sulla, kiitos niistä <3

      Tässä hetkessä oon kuunnellut tätä aika paljon :)

      https://www.youtube.com/watch?v=l9VFg44H2z8

      ja tota

      https://www.youtube.com/watch?v=aXhjp85UNJI (tämä liittyy vahvasti mielessä yhteen henkilöön xD)

      Mun musiikkimieltymykset vaihtelee elämäntilanteen mukaan ja mielialan :) nuo on nyt hyvin ajankohtaisia :D

      Poista
    7. Sama täällä, mieliala vaikuttaa paljon siihen millasta musaa tulee kuuneltua ja mä luulen että syy siihen miksei joillain henkinen kasvu ala, on se, etteivät halua oppia ees virheistään. Mielummin ovat kusipäitä ja toistavat niitä samoja virheitä kerta toisensa perään.

      Nuo edelliset biisit jotka laitoin sulle oli aika synkkiä, niin nyt laitan sellasta musaa joka piristää :) mitä tykkäät näistä kappaleista?

      https://www.youtube.com/watch?v=6xWKFSrjSbI

      https://www.youtube.com/watch?v=KRBS5WZMdik

      https://www.youtube.com/watch?v=xTqhdtE2XaI

      Sinä vaikutat todella mukavalle ihmiselle <3 ja kun sulla on kans nuita päänsisäsiä demoneita ja mun sydäntä lähellä on naisten voimaannuttaminen niin en tiedä oisko sulle apua tästä itsesi eheyttämisessä:

      http://www.heidilehikoinen.com/jumalatarkoulu/

      Löysin oman sisäisen jumalattareni tuon avulla ja oon ihan selvä Afrodite. ;)

      Afrodite on kreikkalaisessa mytologiassa rakkauden, kauneuden, sulouden, hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden jumalatar.

      Afrodite uskaltaa elää tässä hetkessä ja rakastaa täysillä ”Nyt tai ei koskaan”, koska huomista ei vielä ole ja eilinen on jo jäänyt taakse.

      Afrodite opastaa sinua iloitsemaan kauneudesta ympärilläsi. Ihaile itseäsi ja hymyile peilikuvallesi, nauti täysillä kehosi kaikista kaarista. Jokainen nainen on kaunis! Kosketus on oleellinen osa naiseuttasi – nauti siitä silloinkin, kun kosketat pehmeää kangasta, sipaiset ruusun terälehteä tai hyväilet kaunista esinettä tai ihon sileää pintaa.

      Poista
    8. Mukavan energisiä biisejä, tykkäsin kyllä :) huomasin, että mä en viimeaikoina energistä musiikkia kuunnellut :) Tätä kuuntelen usein :)

      https://m.youtube.com/watch?v=LjF9IqvXDjY

      Ja tätä olen viimeaikoina voimabiisinä kuunnellut paljon :)

      https://m.youtube.com/watch?v=M66U_DuMCS8

      Mielenkiintoinen sivusto, perehdyn paremmin siihen :).

      Mun voimaeläin, jostain syystä lapsuudesta asti on ollut susi. Minulla on useampi susiaiheinen tatuointi myös. Ihmettelin joskus, miksi koen samaisuutta siihen ja eteeni tuli mielenkiintoinen artiikkeli :) jonka jälkeen en enää ihmettele yhtään 😂 nimittäin olen todella paljon artiikkelissa kuvatun naisen kaltainen. Se on hyvä juttu, mutta tuo paljon haasteita eteenkin suhteissa :)

      https://mielenihmeet.fi/jokaisen-naisen-sisalla-asuu-susi/

      Kiitos mukavista sanoistasi :) sinäkin vaikutat tosi mukavalle ihmiselle :)

      Poista
    9. Hmm, kun luin tuon artikkelin niin tuli sellanen vaikutelma että oot voimakas nainen, josta löytyy myös hyväsydämisyyttä... :) minkälaisia haasteita sulla on sitten suhteissa?

      Mun voimaeläin on varmaan gepardi. Oon sellanen kissanainen. Pienestä pitäen tykännyt katsoa kaikki luonto-ohjelmia, esim. Avara luonto. Sieltä mä sitten tuon gepardinkin bongasin ja jostain syystä oon tuntenut pikkutytöstä lähtien voimakasta vetoa sitä eläintä kohtaan. Gepardi on myös voimakas, koska se on peto eläin, mutta ei kuitenkaan niin voimakas kuin leijona joka on savannien kuningas/kuningatar. Tämän koen itsessäni niin että vaikka olen luonteeltani voimakastahtoinen niin olen myös erittäin herkkä. Gepardi on myös todella nopea juoksija ja voitin koulussa useat juoksukilpailut. Tykkään paljon myös vaatteissa leopardi kuviosta ja leopardin turkki on melkein saman näköinen kuin gepardin eli sellanen pilkukas. :)

      Poista
    10. :) Kyllä minä ehkä olen voimakas nainen. Suhteissa se ilmenee niin, että autan muita, kuuntelen tuen ja ymmärrän. Jään monesti vahvemmaksi osapuoleksi, mutta kuten tiedät, myös vahvat ihmiset tarvitsevat joskus olla heikkoja. Heikkouden näyttäminen vaatii äärimmäistä vahvuutta, eteenkin vahvoilla ihmisillä. Mutta, kun sen heikkouden näytän... haluan olla hetken se "pieni ja tyhmä", joka kaipaa vahvaa kainaloa. Toisella taas menee pasmat sekaisin, koska tälläisenä en ole hänen mielikuvansa mukainen. Hän ahdistuu, sivuuttaa mun tarpeen olla hetken heikko ja tuuppaa mun pääni täytyeen omia ongelmiaan, jotta taas mun huolehtiva ja vahva minä tulisi esiin. Se kai luo turvallisuutta. Mutta mulla tapahtuu silloin totaalinen etääntyminen siihen ihmiseen. Mä joskus luin jossain, että vahvojen naisten tulisi ottaa ns heikko mies. Mutta minä tarvitsen itsevarman, vahvan miehen, joka osaisi minua ymmärtää, tukea; mutta myös asettaa minulle rajat. Koska jos ei niitä ole, uhmaan kaiken mahdollisen niin kauan, kuin vain on mahdollista. Heikot miehet antaa kaiken periksi ja on vain pahaa mieltä ja särkyneitä sydämmiä :/
      On myös sellaisia heikkoja miehiä, jotka näyttelevät olevansa vahvoja. Mutta ovat hyvin läpinäkyviä. Loppujen lopuksi aina paljastuu sieltä se kissanpentu, joka vain näyttelee tiikeriä :) Minä olen vain hankala ihminen, vaikka pyrin olemaan hyvä ja ystävällinen. Olen itsevarma, teen päätöksiä, kannan vastuun niistä ja haluan, että muut tekevät samoin omassa elämässään. En halua kontrolloida ketään, olla aikuiselle äiti ym vastaavaa. Ja vaikka se kuullostaa ihan järkevältä, sellaista ihmistä on vaikeaa löytää :/ Luonteenvahvuudella kun en tarkoita kusipäisyyttä eikä hyväksikäyttöä (jotkut sellaiset väittää olevansa vahvoja ns alfa-uroksia, vaikka todellisuudessa ovat pelokkaita ja heikkoja sekä epävarmoja itsestään).

      Joten, mä jään yksin :) Ainakin toistaiseksi.

      Kissanainen :) ihana ilmaisu :) tulee mielikuva että tykkäät pörröisistä vilteistä, rapsutuksista, huomiosta (kukapa meistä naisista ei ;) ) , mutta suuttuessasi osaat täyttää kynsiäsi :)

      Mä olen sit varma joku susinainen xD Ainakin teen nopeat lähdöt xD

      Poista
    11. Tuo on inhimillistä, siis se että jokainen tarvitsee vastavuoroisuutta parisuhteessa ja muissakin ihmissuhteissa. Jos parisuhde on sellanen että toinen vaan kuuntelee toisen huolet ja on aina se tukija, ilman että saa itse samaa takaisin päin, sillon parisuhde ei oo tasapainoinen ja oon sitä mieltä että jos parisuhde ei ole tasapainossa niin sillon se ei ole onnellinen parisuhde. Jokainen ihminen väsyy siihen jos on paskaviemäri johon aina muut kaataa pahan olonsa, mutta sitten jos sillä vahvalla ihmisellä on ongelmia ja hän ei saa sillon apua/tukea kun tarvitsee niin ei se ole reilua! Ja kumppani on varsinkin se ihminen keneltä tulisi tukea saada, koska hän on kaikista läheisin sun lasten lisäksi ja hän on ihminen ketä rakastat eniten sun lasten lisäksi. Maailma ei oo monellakaan tapaa reilu, mutta sen saa ehdottomasti vaatia parisuhteessa että kumppani antaa myös tukea ja kannattelee sillon kun sulla on vaikeaa ja tuota ei pitäis joutua edes vaatimaan koska se on niin päivänselvä asia!

      Ja sekin on inhimillistä että kukaan ihminen ei ole aina vahva, jokainen meistä on itkenyt, tuntenut surullisuutta, stressiä, ahdistusta, häpeää... kaikkia negatiivisia tunteita ja on oikeus tuntea. Tälläsiksi ihmiset on luotu.

      Minkälaiset rajat tarviit? petätkö, jos sua ei kiellä? pitäiskö sulle asettaa kotiintulo ajat? kieltää liikkumasta ystävien kanssa? tässä asiassa oon eri mieltä, aikuiselle ihmiselle ei kuulu asettaa rajoja vaan hänen tulee löytää rajansa itse. Koska jos kumppanin tarvitsee asettaa rajat niin se jälleen kuulostaa sellaselle vanhempi - lapsi suhteelle.

      Oon luonteeltani ristiriitainen, kun toiset näkee minussa gepardin niin toiset näkee kissanpennun. Esimerkiksi sillon kun mua kiusattiin niin pelkäsin kovasti, en puolustautunut ja yritin kestää vaan. Joskus tosiaan on parempi pitää turpansa kiinni, koska muuten minut ois varmasti uitettu siellä vessanpöntössä, koska suutani osaan soittaa mutta tapella en osaa, oon liian kiltti lyömään ketään. Mutta sitten mulla on yks ystävä jolla on cp-vamma ja häntä kerran tuntemattomat teinipojat haukku kadulla ja mä menin siihen väliin ja sanoin " mitä helvettiä sä teet? tajuatko sä kuinka lapsellista on haukkua vammaista ihmistä. raukka, LOPETA SE. " ja meni pojat hiljaseks :D mutta yhtä hyvin mä oisin voinut saada puukosta, kun ei nykyajan nulikoista tiedä, just oli uutisissa kun vaasassa 16v poika löi 15v poikaa amiskassa puukolla olkapäähän ... koskaan ei voi tietää miten toinen ihminen ottaa sen kun sanot vastaan, hermostuuko, mutta mä olin valmis ottamaan sen riskin koska mun oikeudentajuun ei uppoa ja minä en voi sellaista sietää että haukutaan syytöntä ihmistä ja jolla on muutenkin vammansa takia vaikeaa !

      Mun rakkaan miehen, sielunkumppanin, haluaisin olevan luonteeltaan karismaattinen, lahjakas, herkkä ja tunteellinen, rakastuu ensisilmäyksellä, voimakas, haluaa lapsia, tykkää seksistä. <3

      Kumppanina oon hellä, huolehtiva, tunteet näyttävä, puolustava tarvittaessa, avoin eli pystyn keskustelemaan mistä tahansa, tosi ymmärtäväinen, luotettava, naisellinen, sensuelli ja varmasti hyvä äiti. Yleisesti tykkään tavallisesta perhe-elämästä tyyliin punainen tupa, peruna maa, pari lasta, farmari volvo ja kultainen noutaja .. mutta olen valmis myös spontaaneihin ratkaisuihin, kuten vaikka lähtemään reppu reissaamaan aasiaan. Tykkään taiteesta vaikka musta ei taiteilijaa tullutkaan, mutta esimerkiks lapsena mun haaveammatteja oli näyttelijä ja malli, satunnaisia mallin töitä voisin tehdä vieläkin. :)

      Poista
    12. Olen samaa mieltä tuosta toisen tukemisesta. Itse koen silloin, kun tukea tarvitsen, etten tarvitse sen kummempia toimintoja toiselta, toki konkreettinenkin apu on aina tarpeen, mutta haluan kuitenkin ratkaista pulmani itse pääasiallisesti. Haluaisin, että se kumppani osaisi omatoimisesti näinä hetkinä piristää minua, sanoa mukavat sanat, tehdä jotain vaikka jalkahierontaa, tuoda kahvin sänkyyn jne ja pitää kainalossa. En koe, että sanat :kaikki järjestyy, oon olemassa - riittää minulle :/. Ja niiden sanojen jälkeen samantien omien ongelmien latominen mun hartioille tuntuu... et kaikki sanottu oli vain sanoja. Ikään kuin toinen sanois: juu kaikki järjestyy, oon tässä ja täs mun ongelmia ratkaistaanpa ne... Se ei tunnu hyvältä.

      Rajat.. ehkä huono ilmaisu... En petä, enkä halua kontrollia. Mutta haluan, että toisella olisi mielipiteitä, joita hän uskaltaisi kertoa minullekin. Mun toiminnasta mielipiteitä. Toisen myös on osattava sano minulle suoraan: lopeta, jos alan purkaa pahan oloni häneen. En itse sitä välttämättä heti ymmärrä. Lisäksi olisi kiva kuulla joskus: onko tässä nyt järkeä, mietitään yhdessä yms. Ilman, että toinen pyrkisi hallitsemaan mun elämää. Mutta olisi siinä läsnä. Vaikea selittää. Minä en halua, että toinen elää mun elämää, enkä halua elää toisen sanelemaa elämää. Haluan että toinen olisi läsnä mun elämässä... en tiedä osasinko selittää, yllättävän vaikeaa.

      Ristiriitaisuus :) kukapa meistä ei sellainen olis :) Meissä kaikissa on lukemattomia puolia, koemme ja opimme joka päivä jotain, mikä muuttaa mielipiteitämme. Mua jotkut kutsuu tuuliviiriksi... Joo, voin sanoa olevani sellainen. Mutta se johtuu ainoastaan siitä, että ajatustoimintani on vilkasta ja oivallan koko ajan jotakin, mikä muuttaa vanhoja näkökulmiani. Etten olis vaikuttanut tuuliviiriltä, minun ehkä pitäisi pälpättää vähemmän mielipiteistäni ympäristölle. Mutta kun oon avoin ja puhelias ihminen... Pitääkö mun muuttua, koska näyttäisin joltain, mitä en ole? En oikein usko. Itseasiassa minulle on yksi hailee, mitä muut ajattelevat minusta. Olen minä ja sellaisena hyvä :) Olen kuitenkin epätäydellinen, mutta onneksi hyvin oppivainen ja avoin näkemään epäkohtia toiminnassani :)

      Minä en enää tiedä mitä kumppaniltani haluan. Ehkä mun on vain pysyttävä yksin. Jokin aikaa sitten tapasin ns täydellisen miehen. Hänessä ei ollut mitään, mitä joutuisin ns sietämään. Hän on unelmieni täyttymys. Kaikesta ihanasta huolimatta en tuntenut ns "kipinää". Enkä voinut jatkaa suhdetta :( tuntuu kamalalta kohdata tämän puolen itsessäni. Pelkkä kipinä minulle ei myöskään riitä, koettu on. Olen vain liian hankala tyyppi parisuhteisiin :) Mutta yksinkin on hyvä olla :) lisäksi en ole yksin, vaan minulla on lapsia, koira, ystäviä, työ ja ihan kaikki ihanasti. En tarvitse miestä ollakseni kokonainen. Sellainen olen jo :)

      Olen kokenut tavallista perhe-elämää, jota kuvailit :) se on tosi kiva. Mut itse koin että se on kiva vain jokin aikaa :) Jos nyt mietin mitä haluan, jos minulla olisi kumppani... Haluaisin ajoittain romanttisia kahden kesken tapahtuvia iltoja, joiden järjestäjänä en ole aina minä :), yhdessä matkustamista, leppoisaa arkea, omia harrastuksia ja ns keskenäistä "yhteyttä". Pitkiä sunnuntai aamuja yhdessä, uusia kokemuksia, avoimuutta, rohkeutta puhua omista tarpeista, ystävällisyyttä, kunnioitusta, huolenpitoa ja sitä, että toinen on toiselle se tärkein, tai lasten jälkeen tärkein. :) Unelmia :)

      Teetkö niitä mallin töitä satunnaisesti? Itse en näyttelemisestä ollut koskaan kiinnostunut, mut taiteesta ja musiikista pidän todella paljon. Rakastan teatteria, kauneutta, värejä :) itse maalaan tauluja aina tietyn mielialan aikana. Muulloin en oikein innostu :)

      Poista
    13. En virallisesti tee mallin töitä ja ei musta vois ainakaan mitään catwalk mallia tulla vaikka muuten kauneutta riittäiskin, koska oon liian pätkä sellasiin hommiin 163cm... xD mutta mä kyllä tykkään pituudestani ja onhan sitä muita paikkoja jossa se pituus ei merkkaa niin paljon. Esimerkiksi seiskaan pääsis tähtitytöks tai iltasanomiin iltatytöks, sitten on erilaisia kauneus kilpailuja kuten esim. miss helsinki, miss rock, suomen seksikkäin... jne :D . Mun mielestä suomessa on tehty todella hyviä elokuvia: pahat pojat, levottomat 3, minä ja morrison, rööperi, häjyt, leijonasydän, paha maa, tyttö sinä olet tähti... jne. Noissa on paljon ollut hyviä näyttelijöitä. En sitten kuitenkaan oo lähtenyt opiskelemaan näyttelijäks koska pelkään myös sitä julkisuutta mitä tulee sen mukana ja se voi olla todella raadollista, malleja pidetään tyhjäpäisinä keikistelijöinä ja sitten kun oot julkkis niin paparazzit räpsii susta seiskaan kuvia, et saa enää tuolla ulkona viettää samalla tavalla rauhassa aikaa kuin ennen...

      Jos mietitään naiskauneutta niin mun mielestä tää Riitta Väisäsen tytär on todella kaunis:

      http://static.iltalehti.fi/viihde/missrockmkkyl060515lk_vi.jpg

      https://www.iltamakasiini.fi/sites/default/files/sofia-makkyla-uima-asu2.jpg

      https://fi-seiska-cdn-prod.seiska.fi/files/styles/article_page_image_770px_wide/s3/styles/web/sofia_makkyla_inline.jpg?itok=NexMI-8N

      Tykkään myös tälläsistä malli kuvista:

      https://pbs.twimg.com/media/CSRKwqbWIAAHGRC.jpg

      http://susannatanni.com/wp-content/uploads/2015/09/sustanw_08-400x400.jpg

      " En koe, että sanat :kaikki järjestyy, oon olemassa - riittää minulle :/. Ja niiden sanojen jälkeen samantien omien ongelmien latominen mun hartioille tuntuu... et kaikki sanottu oli vain sanoja. Ikään kuin toinen sanois: juu kaikki järjestyy, oon tässä ja täs mun ongelmia ratkaistaanpa ne... Se ei tunnu hyvältä. " Juuri näin. Sellanen välittäminen on todella tärkeää että tuntuu että toinen on aidosti siinä tilanteessa läsnä ja haluaa auttaa. Kuuntelee, tukee, halaa, pussaa, pitää kaikin puolin hyvänä. :)

      Sellanen kumppani on kyllä tosi ärsyttävä jonka ainoat mielipiteet on: " ihan sama " , " emmä tiiä " , " päätä sä " . Täytyy olla avoin ja osata keskustella asioista!

      Minustakin voisi allekirjoittaa tuon, että oon tuuliviiri, koska oon ailahteleva tunteiltani. On mulla epäilty tuon takia kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta ehkä se on enemmän vaan mun luonteenpiirre että tunteet ja ajatukset ailahtelee.

      Kenenkään ei pidä muuttua sellaseksi mitä ei ole, vaan täytyy olla oma itsensä ja luulen että se muuttuminenkin ois vaan tiettyyn pisteeseen saakka mahdollista, ei ihminen pysty kokonaan perusluonnettaan muuttamaan. Hyvä että arvostat itseäsi ja tiedät sen että sulla on oikeus olla oma itsesi. :)

      Poista
    14. Sun täytyy miettiä onko sulla jotain menneisyyden käsittelemättömiä traumoja, koska ne voi olla syy siihen miksi sun parisuhteet ei toimi ja jos ihminen on sarja-deittailija eli melkein heti eron jälkeen ottaa uuden kumppanin, niin missä ajassa olet kerennyt käsitellä sen eron aiheuttaman surun? tuollasista suhteista ei korkeintaan tule kuin laastareita. Jos sä viihdyt myös yksin niin hienoa ja jokaisen ihmisen on hyvä oppia olemaan myös yksin, koska jos heti eron jälkeen on uusi säätö tai kumppani niin se kuullostaa läheisriippuvaisuudelta. Ei sellaselle pohjalle pysty rakentumaan terve ja kestävä parisuhde. Minä luotan siihen että meille jokaiselle on olemassa se oikea rakkaus, sielunkumppani. Oon ikuinen romantikko, siks uskon tälläseen. Sielunkumppanin tunnistaa siitä että löytyy se maaginen yhteys eli ei aina tarvii ees sanoa ääneen asioita niin silti tietää mitä toinen ajattelee.. kumppani niin sanotusti lukee sun ajatukset, sanotte myös usein samaan aikaan samoja asioita tai oot ainakin silleen " tiedätkö just mietin tuota samaa, mutta sinä kerkesit sanoa ensin! " tää kaikki kertoo minun mielestä siitä henkisestä yhteydestä. Sitten molempien luonteista löytyy muutenkin paljon samanlaisia piirteitä ja elämässä yhdistäviä tekijöitä, esimerkiksi molemmilla ollut rankempi elämä tai jotain vastaavaa, sillon pystyy helpommin ymmärtämään toisiaan.

      Poista
    15. Kauniita naisia kuvissasi :) Tykkään sellaisista naisvartaloista, jossa on muutakin, kuin luuta tai lihasta :) Mutta että sitä lihasta täytyy löytyä :)

      Minä jossakin vaiheessa kävin juttelemassa psykiatrin kanssa ja tehtiin testejä. Epäilin myös, että mulla olisi joku kaksisuuntainen, epävakaa tai narsismi tai muuta vikaa päässä. Ei löytynyt xD. Itsetuntoni on vain vahva ja temperamenttini on hankala. Lisäksi olen hyvin tarkka siitä miten minua kohdellaan xD, sanavalmis ja minulle on tärkeää selvittää ristiriitoja loppuun asti puhumalla. Olis helpompi, jos sais jotain diagnoosia ja lääkitystä siihen xD ADHD minulla on kyllä, muttei sille nyt mitään voi - neurologinen poikkeama, lisäksi aikuisiässä ei kauheen paljoa harmia siitä ole.

      Mun parisuhteet ei toimi ei siksi että vain minuss aon vika. Siihen aina tarvitaan kaksi. Vedän puoleeni itseäni heikompia ihmisiä ja turhaudun nopeasti sitten, kun huomaan sen.

      Olen miettinyt, kui pitkään sitä eroa tulee surra, jottei uusi kumppani olisi laastari. Omasta mielestäni aloittaessa uuden suhteen minulla ei ole enää mitään surua ed suhteesta.

      Itse ajattelen vain niin, että mun nuoruus jäi lyhyeksi - menin ekan kerran naimisiin 16 v, muutin saman katoa alle miehen kanssa 15 vuotiaana. Olin hänen kanssaan 7 vuotta yhdessä, jonka jälkeen olin jo 6 kuukauden jälkeen uusissa naimisissa. Liitto kesti 15 v. Kun 2 v sitten erosin, olin ehkä sosiaalisesti täysin taidoton miesten kanssa. Huomio ja aikuishauskanpito tuntuivat älyttömän hauskoilta. Mutten ehkä osannut ymmärtää mies- ja naisvälisistä suhteista juurikaan mitään. Nyt, kun olen oppinut, tuntuu etten oikein enää halua uutta suhdetta. En jaksa tutustua, selittää, kertoa itsestäni ja koko tätä rumbaa taas kerran xD

      Joten kai mun vain yksin pysyttävä :) Tai se "oikea" tulee hakemaan minut kotoa xD. Itse en enää etsi mitään enkä ketään. Mäkin oon romantiikko. Mutta viimeaikoina jotenkin tämä mun romanttinen puoli on vissiin kuolemassa pois xD. Uskoin myös siihen yhteyteen, josta kerroit. Mut nyt epäilen jo. Onko kyseessä vain kemia. Hormonit. Jotka lakkaa erittymästä kahden vuoden kuluttua ihastumisesta ja ... mitä sitte xD

      Poista
    16. En syytäkkään että vain sussa ois vikaa, mutta joskus voi olla näin. Esimerkiksi kun mietin itseäni niin mulla on mielenterveysongelmia ja traumoja, vaikka mun kumppani ois täysin terve ja henkisesti tasapainoinen, niin omilla peloillani saatan paskoa sen suhteen... Ei aina tarvii olla niin että molemmissa on vikaa.

      Varmaan se miltä itsestä tuntuu, on paras mittari sen suhteen kauan eroa tarvitsee surra. Jos sä koet että oot käsitelly kaikki eroon liittyvät tunteet ja ajatukset, vaikka se kävis nopeassa ajassa, niin oot varmasti sillon valmis siirtymään eteenpäin elämässä. Mun kohdalla varmaan menis niin että jos pidemmästä suhteesta eroan eli jostain 2-3v parisuhteesta tai yli 10v parisuhteesta niin emmä varmaan puoleen vuoteen itselleni uutta kumppania kattelis ja jos ero ois oikeen kipeä, suhde loppuis vaikka siihen että puoliso kuolee... niin minimissään varmaan menis vuosi siihen ennen kun pystyn itselleni uutta miestä tai naista kattelemaan.

      Muistan kun minun ystävä kuoli, niin ei menny kuin 3kk niin sillä kihlatulla oli uus äijä ja oli yhdessä kuitenkin tuon kuolleen miehensä kanssa 4v, asuvat yhdessä, se nainen tuli raskaaksi mutta kävi salaa tekemässä abortin, samaan aikaan kun mun ystävä oli innoissaan perheenlisäyksestä. Sillon mulle tuli sellanen fiilis että mahtoko tuo muija edes oikeasti rakastaa sitä mun ystävää kun noin nopeasti näytti hänen kuolemastaan yli pääsevän ja joskus baarissa tanssilattialla puristeli muita miehiä persuuksista. Ihmeellinen tapa surra kun heti pannaan uutta miestä ja ollaan hänen kanssa suhteessa.

      Miks oot noin nuorena mennyt naimisiin ja muuttanut kumppanin kanssa yhteen? oot ollut melkein lapsi. Kun mulla tulee olemaan lapsia, yksikään heistä ei mene ala-ikäisenä naimisiin tai muuta kumppanin kanssa yhteen. Kun lapsi kysyisi multa lupaa tuollaseen, vastaisin että ne on aikuisten juttuja ja kerkeät myöhemminkin, jos haluat nuorena naimisiin niin ihan hyvin kerkeät toteuttaa sen asian esimerkiksi 18-20vuotiaana ja olet silloin edelleen tosi nuori, mutta et tarvitse enää vanhempien suostumusta vaan sulla on täysi päätäntävalta omasta elämästäsi koska olet tuolloin aikuinen. Nyt jos sä menet ala-ikäisenä naimisiin ja muutat kumppanin kanssa yhteen niin se on vähän niin kuin sä leikkisit aikuista, mutta et oikeasti vielä sellainen ole. :) Joten lupaa ei heru, seurustella saa ja seksiäkin voi harrastaa kunhan on ehkäisyasiat kunnossa, mutta muut jutut kerkeää myöhemminkin...

      Enkä mä mikään natsi mutsi ois, oon minäkin 16v muuttanut kotoa pois ja joskus nuori voi joutua opiskelujen takia muuttamaan ala-ikäisenä kotoa pois ja tottakai tukisin sellasessa asiassa taloudellisesti/henkisesti... mutta tietyssä iässä on kuitenkin vielä tietyt rajat oltava ja rajat sopivissa määrin on rakkautta. Se on sitä että äiti ja isä välittää, eikä ole lasta kohtaan välinpitämättömiä ja anna tehdä mitä tahansa.

      Sulla on kuitenkin nuorella iällä ollut jo pitkiä parisuhteita, niin se kertoo siitä että oot varmaan osannut valita kumppanisi oikein. :)

      Ootko uskovainen?

      Poista
    17. Sorry, kun vastaus viipyi, olin kipeänä koko viikko eikä ajatus oikein luistanut ollenkaan :)

      Toki olen tehnyt virheitä suhteissa :), kukapa ei olis :) Olen muuttunut todella paljon siitä, millainen joskus olen ollut :) mutta kehitettävääkin toki on. Elämä kun on matka niin on mukavaa, että on kehitettävää :)

      Olen ollut vahvaluonteinen hyvin pienestä asti. 15 vuotiaana tutustuin mun ensimmäiseen aviomieheen, joka oli silloin 24. Ja minä vain ensiksi karkasin kotoa hänen luo ja sittemmin luvalla aletiin asumaan yhdessä. Kävin töissäkin 15 vuotiaasta asti :). 16 v tulin raskaaksi ja mentiin naimisiin vanhempieni luvalla. Siksi niin nuorena siis naimisiin menin. En vois kuvitella, että mun tyttäreni lähtisi niin nuorena, mutta olin aika päättäväinen ja erilainen kuin muut, haasteellisella tavalla, jo lapsesta asti.

      En ole uskovainen sanan perinteisessä merkityksessä. Olen enemmänkin New Age uskomusten kannattaja, kuin fundamentalistisen kirkon.

      Oletko sinä uskovainen?

      Poista
    18. Ei se mitään, ihmettelinkin vähän kun mitään ei enää kuulunut... :)

      Millanen olit joskus?

      Oot niin kuin minä... xD mä seurustelin 14-vuotiaana, 20-vuotiaan miehen kanssa. 18-vuotiaana, 30-vuotiaan kanssa. Oon aina juossut vanhempien miesten perässä, saan siitä vaan kiksit ja se tuntuu oikealta mulle. Muut ei vaan ymmärrä erilaisuutta, mua on haukuttu että oon pedofiilin uhri ja mulla on isäsuhde pielessä, mutta kaikella rehellisyydellä en tunne näin, nää vanhemmat kundit ei oo ikinä minua satuttanu vaan ne jotka satutti oli oman ikäiset kiusaajat... Kaikki mun tunteet on ollu romanttisia ja seksuaalisia ja kun oon myös voimakastahtoinen niin ei minua edes pystyisi hyväksikäyttämään.

      Mitä on New Age uskomukset? Oon agnostikko. Kyllä uskon siihen että on jokin ihmisyyttä suurempi voima olemassa, kun kyllähän elämässä tapahtuu sellasia asioita joita ei voi järjellä selittää, ihmeparantumisia jne, emmä oo vaan varma siitä että onko se ihmisyyttä suurempi voima jeesus tai jumala, ehkä se on ennemmin jotain sellasta mitä ihminen ei pysty määrittelemään.

      Mullakin koira :) tommonen neekeri <3 :D

      http://aijaa.com/sTBP7r

      http://aijaa.com/j7ItsJ

      Poista
    19. Millainen olen ollut... hmmm... mustavalkoinen :) oli vai niin tai näin eikä mitään muuta :) Aika umpiniskainen olin ja uskoin olevani ainoa oikeassa oleva :D

      New Age ei ole uskonto, mutta nimitys erilaisille "totuuden etsimisen" suuntauksille. Itse kallistun enemmän esoteerisen ja henkisen suuntauksen päin. Uskon että koska ihminen tutkimuksissaan nojaa aina omilla aisteilla havaittaviin faktoihin, ja koska ihmisen aisti ovat puutteellisia ja hyvin vähän kehittyneitä jos verrata johonkin eläimeen esimerkiksi, niin se, mitä ihminen pitää yliluonnollisena ei ole sellaista, vaan luonnollista. Ihminen ei vain pysty omilla menetelmillään havaitsemaan ja perustelemaan asioita. MInulle on myös tärkeää oma henkinen kehittyminen kohti parempaa minää itseäni, läheisteni ja yhteisöäni varten :)

      Ihana koira, onko se uros vai narttu ja minkäikäinen :)

      Poista
    20. Labradorinnoutaja, narttu, s.8.2.2009. :)

      Poista

Sinkkuelämää

Eli suomeksi : minulle riitti. Suhteilu. Joksikin aikaa. Minulle tuli paha ähky. Mä en enää jaksa. Piste. Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Ovatko...