Tasapainon löytäminen

Elämäni viimeisimmät kuukaudet ovat saaneet minua epäilemään koko minuuttani. Tälläistä ei ole tapahtunut ennen, kun joskus murrosiässä. Erityisherkkänä ja överiempaattisena, en vain aistii muiden tunteet, halut ja huolet, vaan otan ne herkästi omalle vastuulleni. Ihmissuhteissa, joissa ei voida avoimesti puhua, luen muiden olotiloja ja sanattomia signaaleja ja muokkaan omaa käytöstäni konflikteja välttäväksi. Samalla kuormitun liikaa tulkitsemisesta ja mukautumisesta ja mikäli mikään ei riitä pakenen. En pidä riitelystä. Oikeastaan pelkään ihmisten aggressiivista käyttäytymistä ja se ottaa todella koville. Saatan eristäytyä moneksi päiväksi riidan jälkeen. Mutta sitten kuitenkin palaan siihen tulkitsemiseen, syytän itseäni ja koen, että kun herkkänä aistin muiden mielialat , huolet ja tarpeet niin vahvasti, niin minun sitten automaattisesti täytyy ottaa heidän huolensa vastuulleni ja lievittää heidän ongelmansa. Tähän asian ymmärtämisen jälkeen, olen tehnyt viimepäivinä ja myös tänään kovasti töitä itseni kanssa.

Monesti tästä erityisherkkyydestä on ollut haittaa elämässäni. Ihmiset tottuu siihen, että olen jatkuvasti välttämässä konflikteja, ystävällinen, empaattinen, auttavainen, hymyilevä, omat tarpeet unohtava, osaan lukea pienistäkin eleistä asioita ja lievittää pahan olon; ymmärtämättä, kuinka paljon energiaa se minulta vaatii. Ja ymmärtämättä sen, että energiani ei ole loputon. Joskus palaan loppuun. Ja silloin se; etten olekaan ymmärtäväinen, tarvitsen omaa turvallista tilaa tuntea tunteita, välillä jopa kaikesta eristäytymistä; saattaa tulla toiselle kovana yllätyksenä. He eivät ymmärrä sitä, eivät arvosta sitä, eivätkä kunnioita sitä, hätääntyvät, syyttävät, yrittävät epätoivoisesti herättää minussa syyllisyyden tunnetta jotta palaisin taas herkäksi ja ymmärtäväiseksi minäksi ja alkaa konflikti, joista konflikteja pelkäävänä pakenen. Ihmiset eivät ymmärrä, että maailmankaikkeuden kaikki patterit tarvitsevat latausta ja silloin olisi heidän vuoro kannatella minua hetken. Ihmiset eivät ymmärrä, että erityisherkkänä en koe näinä hetkinä heidän vaatimuksiaan minään muuna, kuin välinpitämättömyytenä minusta itsetsäni. Ehkä olen vain tavannut itselleni vääriä ihmisiä. Ja tällä hetkellä en halua enää tavata ketään. Haluan olla vain yksin ja olla yhteydessä vain läheisten ihmisteni kanssa, jotka tuntevat ja ymmärtävät minua. Tällä hetkellä uudet ihmiset pelottavat, koska ensimmäistä kertaa elämässäni koen pelkoa siitä, että mua hyväksikäytetään taas. En halua sitä. Enkä ole ovimatto.

”Kunhan vain näytän hänelle, miten paljon hänestä välitän, miten huomioiva olen ja miten hyvin voin vastata hänen tunteisiinsa ja tarpeisiinsa ilman, että hän sitä edes pyytää, pian tulee myös minun vuoroni saada häneltä huomiota, hyväksyntää ja läheisyyttä.”

”Kunhan vain luen tilanteita, esimiehiäni ja kollegoitani mahdollisimman hyvin, ylitän itseni projekteissa, autan toisia tekemään samoin, en aiheuta epämukavia tilanteita pyytämällä liikoja ja näytän, että haluan kehittyä, minut kyllä huomataan, pääsen etenemään ja saan lisää palkkaa.”

Marika Vepsäläisen kirjoittamat esimerkit hyvin kuvaavat tuntemuksistani yllämainituissa tilanteissa. Joskus ymmärtämiseni on mennyt niin pitkälle, etten enää erottanut itseäni ja tarpeitani toisen tarpeista. Viime kuukausina olen jopa menettänyt kosketuksen siihen, mitä itse haluan ja tarvitsen. Tämä viime kuukausien elämäni haasteineen on kuitenkin luonut aivan mielettömän hyvän maaperän siihen että tulin tietoiseksi siitä miksi toimin itseäni ja hyvinvointiani vastaan. Ja kun asiasta tulee tietoiseksi, sille voi tehdä jotain.

Vaikka herkkyyteni on ollut kuluttava, minä pidän siitä. Pidän myös siitä, että pystyn kehittymään ja oppimaan. Haluan kuitenkin löytää tasapainon sen suhteen kuinka paljon muille itsestäni annan ja olla joutumatta enää tilanteisiin, joissa kosketuspinta itseni ja halujeni sekä tarpeiteni tiedostamiseen häviää ja sekoitan päässäni toisen halut, tarpeet ja olemuksen omiksi.

Ja jotta asialle voi tehdä jotain, sen täytyy ensiksi tiedostaa. Masentaa, mutta kuten eräs ihana ihminen sanoi:

"Kun kaikki tuntuu pimeältä, tuntuu ettet saa henkeä, 

tuntuu että sinut on haudattu eikä missään näy valoa. 

Älä hätäänny sinut ei ole haudattu - sinut on vasta istutettu 💖"
                                                                                    - Eräs ihana Nainen