Henkisen kehittymisen ohella huomasin myös, että fyysisessä elämässä voisin muuttaa monta asiaa. Kuten kaikki me, tai lähes kaikki, tarvitsen elämäntapamuutosta. Olen yrittänyt lopettaa tupakanpolton useamman kerran lääkkeiden avulla. Tuloksetta. Aloitin aina uudestaan, heti kun meni hermot tai tuli stressiä. Opin itsestäni sen, että olen liian lepsu itselleni rajojen asettamisessa ja siksi vaikka muillekin niitä asetan, ne muut eivät rajojani kunnioita... koska en itsekään omia rajojani kunnioittanut enkä edes osannut rajoittaa itseäni missään asioissa. Kun ymmärsin sen, päätin harjoitella rajojen asettamista itselle. Ja aloitin tupakoinnista. Ja tiedättekö, tällä hetkellä olen erittäin stressaantunut, mutta jo viikko savuttomana. Enkä enää aloita. en edes käyttänyt tupakoinnin lopettamiseen terkoitettua lääkitystä! Minä vain päätin ja päätökseni pitää. Oon niin ylpeä itsestäni :)
Koska huomasin eläneeni aina muiden ehdoilla, minun piti miettimällä miettiä, mistä minä pidän oikeasti, mitä haluan harrastaa, miten pukeutua yms. Se ei ollut helppoa :) mutta pikkuhiljaa luonnistuu :) ekaksi elvytän joogaharrastustani ja muka ajanpuutteen vuoksi vähentynyttä meditointia. Ja samoin lenkkeily. Näistä kun aloittaa ja muistaa, että muutoksia tulisi ajaa elämään hissukseen, voi sitten myöhemmin miettiä lisää :) Olen itselleni armollinen, rakastava ja ymmärtäväinen. Eikä silloin voi muuta tullakaan, kuin hyvä :)
Kiitos, kun luit :)
Mukavaa uuden viikon alkua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti