Minä olen

Eräs ihana ihminen kysyi minulta kesän alussa: kerro minulle kuka sinä olet. Hämmästyin enkä pystynyt vastaamaan hänelle heti. En ole vastanut vieläkään. Kuka siis Minä Olen? Pienestä pitäen olen kapinoinut sitä vastaan, että identtiteettini olisi sidoksissa sukupuoleeni, uskomuksiini, syntyperääni, pituuteeni, ulkonäkööni. Koin, että minä olen minä riippumatta kaikesta yllämainitusta. Toki nyt aikuisena, ymmärrän, että yllämainitut asiat vaikuttavat käyttäytymis- ja toimintamalleihini. Siihen mitä teen ja miten teen. Mutta kuka minä olen?

Elämäni on opettanut minulle ihan kädestä pitäen sen, että olen sekä vahva, että heikko. Että olen sekä mahtava, että surkea. Että olen sekä rohkea, että pelokas. Sekä viisas, että tyhmä. Itseasiassa olen kaikkea, mitä muutkin. Minä en ole huonompi, enkä parempi kuin muut. Mutta kuten jokainen meistä - olen uniikki. Ainut. Erityinen. Nerokkaasti suunniteltu. Maailmankaikkeus suunnitteli minua täydellisen epätäydelliseksi. Minulla on näkökyky ja voin nähdä kauniita asioita. En kuitenkaan voi nähdä vain niitä. Pakolla näen myös rumia asioita, pelottavia asioita, muiden kärsimyksiä. Kuulokyky mahdollistaa minun nauttia mahtavista, sielua koskettavista äänistä ,mutta västämättä kuulen myös ikäviä sävyjä, huutoa, jonkun itkun. Tuntoaistini mahdollistaa sen, että saan kokea hellyyden osoitusta joka tuntuu hyvältä, mutta tunnen myös kipua. Hajuaistini antaa mun nauttia hyvistä tuoksuista, mutta näin myöskin ei niinkään hyviä hajuja haistan. Minulla on havaintokyky ja älyllisen ongelmaratkaisun kyky. Olen fyysisesti moneen eläinlajiin verrattuna heikko, mutta älyllisesti erittäin vahva. Se, mistä olen erittäin kiitollinen maailmankaikkeudelle on kyky tuntea tunteita. Kyky oppia ja kehittyä. Koen, etten ole vain fyysinen olento. Koen vahvasti, että minussa on myös henkinen minä. Uskon siihen, että minä olen sielu, joka elää fyysisessä täydellisen epätäydellisessä kehossa. Jostain syystä näin pitää olla.

Rakastan luontoa. Mitkään ihmisen luomat erikoishienoudet eivät ole luonnon maisemaa kauniimpi. Koen mieletöntä tasapainon ja tyyneyden sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta metsässä, syrjäisen lammen rannalla, kaukana kaikesta ihmiskunnan hälinästä. Jos minulle annetaan vaihtoehtona viettää viikon luksuselämää viidentähden hotelleineen tai viettää viikon sähköttömässä eräkämpässä keskellä syvää metsää, en hetkeäkään ajattele ja valitsen eräkämpän. Olen pohtinut miksi näin. Olen elänyt sitä luksuselämää tavaroineen kaikkineen. Tänään sain vastauksen. Koen olevani yhtä luonnon kanssa. Tarkoitan sitä, että tunnen olevani osa kokonaisuutta. Osa jotakin suurempaa kokonaisuutta ja luonnossa vain koen sen vahvemmin. Se oli mielenkiintoinen oivallus :)

Kiteytettynä Minä Olen täydellisen epätäydellisessä fyysisessä kehossa asuskeleva sielu. Olen osa jotakin suurta, olen uniikki. Olen myös kesken. Matkalla kohti parempaa minää, kohti rakkautta ja valoa, itseäni ja rakkaitani varten. Sitä Minä olen.