Rakkaus

Rakkaudesta kirjoitetaan lauluja, tehdään elokuvia. Sitä ylistetään, sitä tavoitellaan ja siitä unelmoidaan. Mikä se mystinen juttu se oikeasti on? Kun kaikki haluavat sitä.

Minulle on sanottu rakkauden tunnustuksia useamman kerran elämäni aikana. "Minä rakastan sinua, sydämmii sydämmii" on jotenkin niin tuttu, mutta kulunut lause. Yhtälailla minäkin olen tämän lauseen sanonut... Ymmärsivätkö minua "rakastaneet" ihmiset mikä rakkaus todellisuudessa on? Ymmärsinkö minä sen? Koen etten ole. Eivätkä ne ihmisetkään. Edelleen painin egoni kanssa rakkauden käsitteen määrittämisessä itselleni. Se ei ole helppoa, kun ymmärtää, että lapsuudesta asti media ja yhteiskunta on opettanut "liiketoimintasopimus"-periaatteella toimivaa rakkautta. Kun sanoin "minä rakastan sinua" ja toinen on sen hyväksynyt, se oli niin kuin liikesopimus, turvaverkko: jos sinä teet minulle näin, minä teen sinulle noin... Ja näin toimivat minua "rakastaneet ihmisetkin suhteessa minuun. Minun odotettiin toimivan, niin kuin minua rakastava halusi ja jättämään tekemättä asioita, joita minua rakastava ei halunnut minun tekevän. Ja niin toimin minäkin. Nämä asiat olivatkin rakkaudemme lausumattomana ehtona. Kun toinen ei tehnyt kuten halusin - olin ärtynyt ja vihainen, ja samoin toimii vastapuolikin. Mä en syytä elämäni ihmisiä siitä enkä itseäni, onhan se yhteiskunnassamme tavallista - juuri tämän "mitä minä siitä hyödyn" periaate, kun puhutaan rakkaudesta. Rakastan sinua, jos sinä.... Eikö ole tuttua, jos miettii tarkemmin ja syvällisimmin? Mutta onko tämä liikesopimusrakkaus oikeasti rakkautta?

Todellisella rakkaudella, ei ole mitään yhteistä toisen henkilön reaktioiden kanssa. Mitä minä siitä hyödyn - periaate, on rakkauden vastakohta ja perustuu pelkoon, välittömän tyydytyksen etsimiseen ja johtaa kipuun ja epäonnistumiseen ihmissuhteissa. Jos todella rakastaa ei ole turvaverkkoa, eikä varasuunnitelmia. Todellinen rakkaus tarkoittaa luopumista "mitä minä siitä hyödyn"- periaatteesta. Filosofit ovatkin erottaneet erilaiset rakkauden lajit toisistaan. Tarkastelen nyt Agape ja Eros - nimisiä rakkaudenlajia.

Agape on ehdotonta, myös jumalalliseksi kutsuttua rakkautta. Ihminen rakastaa siksi, että se on hänen luontonsa mukaista, eikä ulkoisten olosuhteiden tai toisen ihmisen ominaisuuksien vuoksi. Agape-rakkaus lisää toisen ihmisen arvoa, koska häntä rakastetaan ehdottomasti. Agape-rakkaus ei tavoittele toiselta saatua hyötyä.

Eros-rakkaus on juuri sitä "mitä minä siitä hyödyn" - rakkautta ja siinä rakkauden kohdetta käytetään oman henkilökohtaisen kivus ja mielihyvän hallitsemiseen aj siirrytään sitten seuraavaan kohteeseen. Tämä rakkaudenlaji on riippuvainen toisen ihmisen ulkoisista ominaisuuksista ja toiselta saadusta hyödystä. Jokainen on varmasti lukenut erilaisia pohdintoja, kuullut pariskuntien eroavan - erilleen kasvamisen vuoksi ( syynä rakkauden loppumiselle on - minä en enää hyödy sinusta.)

Asia tutkittuani, ymmärsin, että rakkaus, jota ennen olen saanut ja jota itse koin rakkaudeksi - oli tätä kestämätöntä, kipuun johtavaa eros- rakkautta. Olenko ketään koskaan rakastanut aidosti? Kyllä - lapsiani. Koko sydämmestäni.Miksi vain heitä? En tiedä. Minä vieläkin painin takaraivoon ohjelmoituja eros-rakkauden "malleja" vastaan. Vaikka ymmärrän selkeästi sellaisen rakkauden ja mitä minä siitä hyödyn-periatteen mukaan toimimisen olevan kaikkea muuta, kuin rakkaus - silti jotkut ajatukset ovat iskostuneet takaraivoon... Mutta tärkeää on ymmärtää ja muutos tapahtuu vähitellen. Kaikki muutos.

Rakkaus on kaikki. Sen oivalsivat jo muinaiset filosofit ja historian suurimmat ajattelijat. Kaikki suuret henkiset opettajat kautta historian ovat opettaneet agape-rakkauden tärkeydestä. Kuningas Salomon, joka oli tunnettu viisaudestaan jopa maansa ulkopuolella ja jonka viisauksia hengisestä kasvusta kiinnostuneet tänä päivänäkin tutkivat, kirjoitti:

"Yli kaiken varjottavan varjele sydäntäsi, sillä sieltä elämä lähtee"

Tiedämme, ettei hän tarkoittanut fysiologiaa; keskellä rintaa pumppaavaa elintä. Hän tarkoitti "rakastan sinua koko sydämestäni"-sydäntä. Sofokles kirjoitti:
"Yksi sana vapauttaa meidät kaikesta elämän raskaudesta ja kivusta. Se sana on rakkaus"

Itse, en ole uskonnollinen ihminen. Koen nykyuskontojen perustuvan pelkoon ja mielen hallitsemiseen. Meditoin kuitenkin säännöllisesti löytääkseni mielenrauhaa ja sisäistä tyyneyttä. Viimeaikoina olen meditoinut Surya Das-Laman lausetta:
" Henkisen elämän tarkoitus on oppia rakastamaan - ei kehittämään selvännäkijä kykyjä, ei kumartamaan, lausumaan mantroja, joogaamaan tai meditoimaan, vaan rakastamaan. Rakkaus on totuus. Rakkaus on valo"
Näissä sanoissa on voimaa. Ja näissä sanoissa on elämän tarkoitusta.

Jos pystymme elämään rakkaudessa, kaikki paranee - sisältä ja ulkoa. <3