Elämän mysteerit

Haluan pyhittää tämän hetken ajatuksille elämän mystereistä. Vietin viime viikonlopun koirieni ja rakkaani kanssa Pohjois-Karjalassa, eräkämpässä joka on 16 km etäisyydessä lähimmästä naapurista. Kokemus on ollut niin järisyttävä, että haluan kirjoittaa sen ylös muistiin ja jakaa muiden kanssa.

Eräkämppä, nimeltään Pettäinen, sijaitseen Juukan ja Nurmeksen välissä, keskellä ei mitään. Kämppä on vanha ja sillä on pitkä historia. Se on rakennettu jo ennen sotia. Valtio ylläpitää kämppää ja sen voi vuokrata kuka vaan Lomarenkaan kautta. Suosittelen lämpimästi, paikka on upea. Kämpässä ei ole sähköä ja vedet haetaan kaivosta. Se sijaitsee Pettäisen järven rannalla, luonnonsuojelualueella. Pohjois-Karjalan luonto onkin upea. Olen monesti ennenkin viettänyt viikonloppuja erilaisilla eräkämpillä, mutta tämä paikka päihittää kaikki muut. En tiedä parempaa keinoa lievittää stressiä ja päästää irti kaikesta turhasta, mikä mieltäni kuormittaa, kuin ajanvietto luonnon keskellä. Nuotion ääressä, vesistön lähellä. Hiljaisuudessa.

Rakastan suomalaista puusaunaa. Mikään ei voita sitä fiilistä, jolloin illan hämärtyessä kannat vettä järvestä vesipataan, sytytät saunakiukaan, sytyttelet kynttilöitä ja asetat ne mieluisiin paikkoihin, odottelet hetken kunnes sauna lämpiää, istahdat lauteille, heität löylyä puulla lämmitetylle kiukaalle, katsot ikkunasta jonka vieressä kasvaa koivu ja josta avautuu näköala suomalaiseen järvimaisemaan. Vieressäsi istuu seinään nojaten sinulle rakas ihminen. Nojaat seinään, vedät syvää henkeä ja haistat vanhan puusaunan tuoksua, kuulet rakkaasi rauhallista hengitystä ja palavan kuusen naksumista, näet kauniita asioita: järvi, koivu, tuli, rakkaasi kynttilän valossa... <3 Kaikki aistisi nauttivat hetkestä. Tätä hetkeä parempaa voi kyllä hakea, muttei ihan heti tule mieleen...

Ei ihme, että saunaa ovat parantajatkin käyttäneet ihmisten paranatamiseen sairauksista. Ja nimenomaa puulla lämmitettävää saunaa luonnon keskellä. Si
inä yhdistyvät kaikki elementit, jotka löytyvät kaikissa uskonnoissa. Ilma, vesi, tuli ja maa.

 Saunassa, hetkestä nauttien, ymmärsin itselleni kovin tärkeitä asioita. Me ihmiset, olemme liikaa kiinni materiassa. Olemme kuin oravia oravanpyörässä. Median ohjaamina keksimme itsellemme, että voimme olla onnellisia vain jos saamme sen tai sen tavaran. Joka maksaa rahaa. Tienamme rahaa, väsymme, hankimme vihdoin viimein sen tavaran. Ja huomamme ettei se tuonutkaan onnea. Keksimme uuden ja uuden ja uuden syyn mitä tarvitsemme ollaksemme onnellisia. Ja joka kertaa petymme ja haluamme lisää. Sillä sisällämme on kuin musta aukko, joka vaatii täyttymistä, imee kaiken sisäänsä antamatta takaisin mitään. Täytämme sen väärillä asioilla.

Minä elin näin. Pitkän ajan. Liian pitkän. Yritin, ponnistin, tein, mahdollistin asioita muillekin, onnistuin, väsyin. En nähnyt itseäni ollenkaan. En tuntenut, enkä kuunnellut.  Kun aloin kuuntelemaan, ymmärsin miten väärin itselleni teinkään. Pelotti ja hirvitti, ahdisti ja elämänhaluni on kadonnut kun ymmärsin miten väärin teen itselleni. Koin olevani umpikujassa, koska koko elämäni on ollut aivan vääränlaista! Se on oikeasti aika kamalaa ja pelottavaa, ymmärtää moinen sillä hetkellä, kun sinulla on perhe, suurehko yritys, menot ja meiningit ja täydellinen " kulissielämä".  Aloin kuuntelemaan itseäni ja edessäni oli vain kaksi vaihtoehtoa: jatkaa täydellistä "kulissielämää" tai hajottaa kaiken kovalla kädellä... Ei ole helppo valinta aikuiselle, kaavoihin kangistuneelle perheelliselle naiselle, jota on lapsuudessa asti opetettu olemaan perheenosa ja hyödyllinen yhteiskunnan jäsen. Mutta en voinut muuta, kun alkaa hajottamaan kaiken väärän, jonka olen koko elämäni aikana ylläpitänyt vaikkei se tehnyt minua onnelliseksi vaan päinvastoin hyvin onnettomaksi. Vieläkin teen sen. Hajotan vanhan elämän. Ei enää paljoa jäänyt, suurin järkytys ja pelko on ohi jo ja uuden elämän rakentaminenkin on alkanut. Asia kerrallaan, pikkuhiljaa, just omanlaiseksi. Sellaiseksi, jossa olen aidosti oma itseni ja onnellinen sellaisena. Mutta se siitä elämästäni. Se on pelottavaa. Mutta niin huikeaa <3


Siinä saunan lauteilla tajusin, mitä tarvitsen ollakseni onnellinen ja luodakseni yhteyden elämän suurimpiin mystereihin. Tarvitsen maan, tulen, veden, ilman ja rakkauden. Ei enempää, eikä vähemmänkään. Maa tarjoaa ruokaa, suojaa, turvaa. Tuli lämpöä. Vesi ruokaa ja juomaa. Ilma terveyttä ja hyvinvointia. Rakkaus... rakkaus on tärkein. Ilman rakkautta ei ole mitään. Tietenkin materiasta on hyvä osata nauttia. Niin minä teenkin. Mutten varsinaisesti tarvitse sitä. Sillä onneni on muissa asioissa. Onneni on sisälläni ja se korostuu luonnon keskellä. Sillä olen osa luontoa. Osa Jumalaa. Minä olen hänessä ja hän minussa. Se on käsittämättömän kaunista: elämä! Tämä pistää nöyräksi. Minä voin epäilemättä sanoa, että olen onnellinen nyt tässä hetkessä. Ja se on kummallinen tunne sen jälkeen, kuin törmäsi oman egoon, sen pönkittämisen yrityksiin, omaan ylimielisyyteen luontoa ja sen lakeja kohtaan, pitänyt itseään kaikkivoipana, tavoitteli merkitsemättömiä asioita, voinut kaikesta runsaasta materiasta huolimatta huonosti ja hajotti kaiken omin käsiin tarkoituksellisesti ilman lopullista ymmärrystä mitä sen jälkeen :) Nyt minulla on se ymmärrys :) Siitä kiitos suomalaiselle puusaunalle, kauniille hetkelle, rakkalleni ja itselleni :)




Mukavaa viikon alkua <3










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sinkkuelämää

Eli suomeksi : minulle riitti. Suhteilu. Joksikin aikaa. Minulle tuli paha ähky. Mä en enää jaksa. Piste. Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Ovatko...