Yhden naisen blogi: Yhden naisen sinkkuelämä

Sinkkuelämä. Siunaus vai kirous? Tarvitseeko aikuinen ihminen sitä kumppania oikeasti? Mihin tarkoitukseen? Miksi? Haluammeko tyydyttää lapsuudessamme tapahtuneita, aikuisten epähuomiossa meille aiheuttaneista laiminlyönneistä johtuvia mustia aukkoja? Omistaa toista? Statuksen? Haluammeko suhteen itse suhteen vuoksi, vaiko ihmisen? Jos ihmisen, olemmeko valmiita hyväksymään hänen epätäydellisyytensä? Elää sen epätäydellisyyden kanssa? Joka päivä? Yrittämättä muuttaa toista? Olenko minä valmis siihen? Voinko itse löytää sellaista ihmistä, joka hyväksyy minua minuna? Ei tuomitse, ei arvostele, ei yritä muuttaa minua ja sulkea omaan kuviteltuun "laatikkoon".

Näillä ajatuksilla alkoi tämä aamu. Itseasiassa, tätä olen pohtinut jo kauan aikaa, noin puolitoista vuotta. Erottuani pitkästä liitosta ja sen jälkeisissä suhteissa. Mutta tämä aamu oli tänään, niin tästä sitten kirjoitan. Tällä aloitan myös blogiani. Miten sinkkunaisena eläminen onnistuu? Jos on kaikki "miesten " hommat on tähän asti aina joku mies hoitanut. Nytkin voisin pyytää jonkun tekemään jotain, mitä en halua opetella. Mutta päätin kokeilla miltä tuntuu, kun ei ole ketään, kelle voi olla suuttunut jos ei hän hommia hoida tai hoitaa ne puutteellisesti. Mitähän tästä tulee...

Suhteellisen hyvältä tämä kuitenkin vaikuttaa. Vielä pari viikkoa sitten surkuttelin sitä, että joudun vaihtamaan kesärenkaat. Ihan itse. Kun ei sitä miestä nyt ole ja haluan pärjätä. Ratkaisin renkaiden vaihto tilanteen kyllä hienosti: vaihdoin koko auton... sillä uudella oli jo kesärenkaat alla . Tyypillistä minua...

Nyt minulla siis on ikivanha (2004) Mazda 6 ja olen täpinöissäni siitä. Se on keltainen ja sitä on todella helppo ohjata. Sillä on Bose äänentoistojärjestelmä, tarpeeksi hevosvoimia ja se syö aivan liikaa bensaa. Mutta ihastuin siihen ensisilmäyksellä ja siinä se nyt on, autotallissani. Sen nimi on Lilli. Lilli tuli siitä, että se on keltainen ja eestiksi lill on kukkanen. No joo joo... tiiän itsekkin... ei tarvi kirjoittaa :) Mutta se on Lilli ja Lillinä pysyy, kun päätin nyt näin. Lilli on muuten hyvä ajaa, mutta sen kaasupoljin alkoi jumittua, mikä teki ajamisesta hankalaa tietenkin. Rahaa ei koskaan ole ylimääräistä, ainakaan mulla, niin huoltoon en voinut sitä heti viedä. Lisäksi työpaikkani on 60 km päästä kodistani, joten auto on tarpeen kyllä jokaisena päivänä.

Melkein koko viime yön vietin netissä etsien mikä tätä poljinta vaivaa. On varmaan reilua avata sen, että olen täysin DUMMY autoasioissa. En tiedä miten ne toimii, enkä ole koskaan nähnyt moottoria ilman suojakantta. Kerran, joku tuttava yritti tuputtaa mulle moottoritietoutta, niin... en ymmärtänyt siitä mitään. Hah... en siksi et olisin ihan tyhmä, vaan siksi ettei mua koskaan nämä asiat kiinnostaneet. Mut nyt tilanne oli se, että mun oli pakko saada auto kuntoon, koska edessä pitkä työviikko.

Selvitin, että kaasupolkimen jumiutuminen on Mazda 6:n tyyppivika. Netissä neuvottiin yksinkertaisilla kuvilla kuinka sitä sitten korjataan itse. Ja kun on pakko nyt korjata se itse, niin se on sit tehtävä niin. Ohjeistuksessa luki, että kaasuttimen läppää täytyy putsata ja that´s it. Se on that´s it sellaisille, jotka tietävät mikä on kaasutin, mikä on läppä ja mikä on lakkabensiini tai bensiinilakka, mikä lie nyt olikin - ohennin, jolla jotain mönjää piti sitten putsailla siitä läpästä. Ryntäsin paikallisen sekatavarakauppaan ja tietenkin hyökkäsin miesmyyjän luo kysymään sitä ihme nesettä. Mies oli hyvin nuori, arvioltaan 17-18 v. Poikanen siis vielä, mutta hyvin pätevän oloinen ja minähän onnellisena: varmaan nuori herra tietää näistä. Onhan se mies ja miehet tietää näistä litkuista, koska rassaavat monesti kaikkia koneita pikkuisesta asti. Epätoivoisest uljas, nuori miesmyyjä yritti ymmärtää mitä tarvitsen ja näytti kovasti etsivän tarvitsemani ihmenestettä tärpättien hyllyn alta, kunnes totesi että: EI OLE, valitettavasti pääsi loppumaan. Lähdin autotavaraosastolle toiveena löytää joku toinen neste, jolla nyt voi sitä läppää putsata.Otin sieltä jonkun sprayn ja lähin kassalle. Kassalla oli tuttuni. Nainen. Hänelle naureskelin et ei ole sitä nestettä, minkä minä nyt etsin. Hän vastas et kyllähän on. Sehän on tärpätti. Sillä hetkellä tajusin, että kaikkeen mitä mies sanoo ei kande uskoa. Vaikka kuinka uskoisit, että miehet tietää näistä ihmeellisistä litkuista, varaosista ja tälläisestä kaiken. Eivät tiedä. Mut onneksi sain tärpättini.

Ja tulin kotiin ja otin porakoneni ja otin rättini kuten myös tärpättini ja lähin autotalliin uusien naapureiden ihmeteltäväksi. Nostin etupellin (helppo nakki, koska olin ainakin muutaman kerran lasinpesunestettä autoon laittanut, kuten myös olen apuvirtaakin antanut) eli tunsin itseäni melko PRO.ksi etupellin avaamisessä. Siihen se PRO tunteeni loppuikin. Edessäni oli moottorin kansi, jota piti irrottaa.Se kävi helposti, kun se on vain jollain tapeilla kiinni.

Tuo näyttää pelottavalta, siis ihan kamalalta mun silmiin. Eli moottorikansi on irrotettu ja tuo on se moottori :D Ja tuo ryppynen putki mun siis piti irrottaa siitä.

En saa käännettyä kuvaa tällä bloggerin ohjelmalla, mutta tuossa se putki on irrotettuna. Se oli kiinni metallisilla kiristimillä, jotka olivat ruuveilla kiristetty. Ruuvasin siis kaksi ruuvia. Putki piti irrottaa moottoripäästäja siitä toisesta päästä ja kääntää sivulle. Näin tein.

Tuo on se kaasuttimen läppä eikä se kauhean likaiselta näyttänyt. Se läppä löytyy siis siinä moottorista, kun se ryppyinen putki on irrotettu siitä.

Jotta se läppä voi putsata, sitä täytyy kääntää vivusta (mun sormet siinä kuvassa) vipu löytyy siis helposti ja siihen on tässä mallissa kiinnitetty vaijeri. Ja sit ei muuta ku putsaillaa. Ohjeessa sanottiin, että täytyy sen tehdä varovasti ja ettei likaa pääsisi moottoriin. Näin teinkin.

Innostuin sitten siitä putsaamisesta, ja putsasin kaikki putken sisäpinnat läpän lisäksi

Se oli sitten siinä. Nyt piti vain asettaa putken takaisin paikoilleen. Sen piti tehdä tarkasti ja kiristää hyvin paikoille ettei moottorivalo syty palaamaan.

A VOT!


Olen putsaillut sieltä sun täältä ja onneksi tarkistin tuttavalta voiko sitä auton moottoriympäristöä pestä suoraan letkulla. Teki mieli kyllä, kun aika pölynen se oli. Mut jätin sitten neuvon kuunneltuani väliin. Huomasin että tuon moottorin vieressä on tuollainen säiliö ja selvitin, että se on ohjaustehostin nestettä, mikä lie se onkaan. Mutta sen määrä oli ihan minimimerkillä. Huomenna täytyy selvittää mikä se neste sitten sellainen on... ja mistä sen ostetaan.

Mutta, olen niin ylpeä itsestäni. Minä, DUMMY, pystyin korjaamaan autoani! Sillä jumiutuminen poistui tämän toimenpiteen jälkeen. Ja jos pystyn tuohon, pystyn ihan mihin vain :) Noh, sitä kainaloa on kuitenkin ikävä ja asioiden jakamista sekä läheisyyttä. Mutteiköhän tässä kohta tämä nainen alkaa olla nuista koneista kiinnostunut paljon, niin kuin miehet, niin eiköhän läheisyyden kaipuukin vaihtuu katalysaattorin onnellisena halaamiseen.
_______________________________________________________________________________

Ja kun huomenna on Vappu, aloin leipomaan lapsilleni munkkeja. Olen hyvä leipomaan ja kaikki perusasiat hallussa, mutta tänään tapahtui sitten joku mielihäiriö, jonka syyksi vahvasti epäilen tuota itsenäistä auton korjailua. Laitoin elävän hiivan ... KYLMÄÄN MAITOON! Ja kun maito oli viimeinen ja hiivakin, päätin tehdä taikinan sitten kylmään maitoon. Taikina oli surkea, mutta irtosi hyvin käsistä. Munkin kun tein, ne eivät niin pehmeiltä tuntuneet taikinavaiheessa, mutta niitä oli helppo muotoilla.